Muutama vuosi sitten istutin runsaasti erilaisia narsisseja. Kaikki sanoivat, että narsissit ovat helppoja ja lisääntyvät vuosien aikana. Jopa niin paljon, että pian niitä pääsee jakamaan. Ehkä olisi kannattanut tulppaanien tapaan pysytellä kaikkein tavallisimmissa lajeissa, eikä lähteä revittelemään hienostorouvien kanssa. Mitään valtaisaa lisääntymistä ei nimittäin ole tapahtunut. Pikemminkin päinvastoin.
 |
| Narcissus Orangery |
Huono menestys narsissien kanssa kolahti jotenkin niin kovasti, etten pariin vuoteen istuttanut ainuttakaan narsissia. Kuvittelin kaiketi vanhan sanonnan "poissa silmistä, poissa mielestä" saavan minut unohtamaan narsissit ihan kokonaan. Turha kuvitelma. Kun keväällä katselee ihanuuksia toisten blogeissa ja monien julkisten tahojen istutusryhmissä, kaipuu oman puutarhan narsisseihin herää oitis.
Vuosi sitten narsissiaika meni minulta täysin ohi. Sairaalassa ollessani pyysin Ukkokultaa ottamaan paljon kuvia kukista ja puutarhasta. Ottihan hän ihan kiitettävästi. Vaan toisen kuvaan ei synny samanlaista sidettä ja itse kasviakin kuvassa katselee jotenkin eri silmin. Ehkä myös aivovammasta toipumiseen keskittyminen vei kärjen puutarhahulluudelta. Ei siis oikein ole mitään mielikuvaa viime kevään narsissikukinnasta.
Kun yksi intensiivinen kevään seuranta jäi välistä, tuntuu tämä kevät olevan täynnä sitäkin suurempaa nautintoa. Vähäisistä narsissi-istutuksista huolimatta iloitsen jokaisesta yksittäisestä narsissista ja ihailen odotettua laajempaa lajikirjoa. Pitänee kaivaa istutuslista näidenkin osalta esiin ja miettiä kunkin nimeä.
Tuosta narsku-sanasta tuli mieleen, kuinka ihan huomaamatta luo oman puutarhakielen ja käyttää sitä myös puutarhasta vähemmän kiinnostuneiden keskuudessa. Jokin aika sitten Ukkokulta kysyi minulta, mikä on narsku. Tajusin, ettei itselle helpon tuntuinen sana tai asia ole välttämättä ymmärrettävä toiselle. Tarjosin Ukkokullalle puutarhakieliopintoja, mutta hänen innostuksensa lopahti aika nopeasti.
Tätä tavallisen näköisen narsissin kuvaa katsellessani huomasin sen ulompien terälehtien kärjissä olevat valkoiset täplät. Ei nyt mikään maailmaa syleilevä oivallus, mutta aina on kiva löytää pieniä yksityiskohtia kasveista. Sellainen innostaa katsomaan niitä luonnossakin läheltä ja tarkasti.
Oudoin ilmestys on perunanarsissi valkeakuulaan juurella. Tämä lienee jonkun pääsiäisen purkkiostos, jonka olen tyrkännyt kevään edistyessä multaan. Viime keväänä näin en ole tehnyt. Tai olisinko sittenkin? Niin tai näin, kiva yllätys, jonka toivon viihtyvän ja kukkivan tulevinakin vuosina.
Tete-narsisseja olen vaihtelevalla menestyksellä kaivanut kukinnan loputtua eri paikkoihin puutarhassa. Vuosi sitten keksin istuttaa niitä pensasalueille, joissa muuten kasvaa lähinnä erilaisia maanpeiteperennoja. Pikkutalviota, kevätkaihonkukkaa, lemmikkiä. Pikkutalvio ja kevätkaihonkukka eivät tykkää yhtään huonoa, vaikka niiden sekaan tetejä istuttaakin. Aika kivasti tetet ovat alkaneet nousta uusilta sijoiltaan. Tällainen onnistuminen innostaa ja tämän kuun aikana olen jälleen piilottanut multaan tetenarsissin poikineen.
Metsäpuutarhan valkoinen narsissi tuijotti koko kukintansa ajan kunnan puistikkoon. Tai sitten sillä oli jotain tärkeää juteltavaa lonkeroitaan avaavan kotkansiiven kanssa. Muita kasveja säälien en niiden päällä astellen käynyt narsissia kasvoista kasvoihin kuvaamassa, vaan tyydyin tähän selkäpuoleen. Ujoille narsisseille on annettava oma rauhansa.
Mukavaa lauantaita ja viikonloppua!
