 |
| Clematis viticella Polish spirit |
Viime kesänä Syreenipenkkiin istutetuista kahdesta kärhöstä vain toinen nousi tänä keväänä. Koska istutin ne yhteen isoon kuoppaan, olen saanut jännätä, kumpi tuo ilmoille ilmaantunut yksilö on. Vaihtoehtoina olivat vaaleanpunainen Clematis montana Rubens ja lilakukkainen Clematis viticella Polish Spirit. Kuten kuvasta näkyy Polish Spirit selätti talven. Pysyy puutarhurin jännitysmomentit kohdallaan, kun pitkin kesää arvuuttelee, mikä sieltä mullasta ilmaantuu.
 |
| Tarhapäivänlilja - Hemerocallis Agnes Elpers |
Heinäkuiselta ruusuretkeltä Vihdin Nummelassa mukaan lähti tarhapäivänlilja Agnes Elpers. Niin ainakin nimilapussa lukee. Se on tehnyt kukkavanan, jossa on useampi nuppu. Ensimmäinen aukesi ja onpa muuten komea kukka. Katsokaa, miten syvä, oranssiin vivahtava puna noissa terälehdissä on. Ja kukan kokokin on komeaa mittaluokkaa. Näkyy pitkälle. Kunpa tämä yksilö viihtyisi puutarhassani ja lisääntyisi roimasti. Olisi hienoa, jos tuota hehkua olisi monta kaverusta vierekkäin.
 |
| Gladiolus callianthus |
Kesäkuussa ostin naapurikunnan rautakaupan puutarhaosaston alelaarista edulliseen hintaan sipulipussukoita. Yhden pussin teemana oli valkoiset kukat sisältäen daalioita ja kahdenlaisia gladioluksia. Daaliat eivät ole itäneet laisinkaan. Toinen gladiolusversio kasvatti muhkeat lehdet, jotka kuitenkin jokin ötökkä on syönyt täysin pitsimäisiksi. Ei näy kukkavanoja. Sen sijaan callianthus-gladiolukset ovat tehneet viimein nuppuja ja osa niistä jo avautunutkin. Aika herttainen, kuten kuvasta näkyy. Toivottavasti saan mukulat talvetettua, jotta niistä olisi iloa ensi kesänäkin.
 |
| Tulikellukka - Geum coccineum |
Inkalta Auring*n ihanat -blogista saatu tulikellukka kukki jo kerran alkukesästä ja nyt se on päättänyt kukkia toistamiseen. Istutin sen viereen kesäkuussa hankkimaani kellukka "Mai Taita", jotka ovat käyttäneet aikansa lähinnä kasvamiseen. Ehkä ne ilahduttavat kukinnallaan sitten ensi kesänä.
Tämä jötkäle ei ensi näkemältä ihastuttanut vaan pikemminkin onnistui yllättämään. Vaikka se oli ihan mahdottoman suuri sammakko, märällä nurmikolla liikkumattomana se muistutti lähinnä ruskettunutta puunlehteä. Vasta kohdalle päästessäni tajusin olla astumatta sen päälle. Sammakolla ei ollut minkäänlaista kiirettä ja ehdin hyvin kipaista sisälle hakemaan kamerani. Sinne se jäi pohtimaan tulevia reittejä, samalle paikalle.
