 |
| Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu |
Ruusujen kukinta alkoi nopeammin kuin kissaa ehti sanoa. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät juhannusruusut. Näillä mittarilukemilla saattaa kukinta olla tämän ruusun nimikkoaikaan eli juhannuksena jo ohi.
 |
| Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson' |
Lopetin kukinnan järjestysnumeron jakamisen samantien, koska useimmat muutkin ruusut leväyttivät terälehtensä avoimiksi. Tove Janssonin kanssa saa olla vikkelä, sillä aamulla se avaa kukkansa ja illalla terälehdet jo varisevat maahan.
 |
| Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson' |
Tänä vuonna Tovessa on kukkia ylenmäärin. Monena kesänä vattukärsäkäs ehtii napsia nuppuja ennen niiden avautumista. Yritin joskus poimia ja tuhota vioittuneita nuppuja, mutta se on aika toivoton taistelu. Tänä kesänä vattukärsäkkäät ovat joko olleet hitaita liikkeissään tai niitä on tavallista vähemmän. Katkotuista nupuista huolimatta ruusuni kukkivat kiitettävän runsaina ja kauniina.
Netistä löysin kahta täysin vastakkaista tietoa. Toisen lähteen mukaan Tove Jansson tekee juurivesoja vain vähän. Toisessa taas kerrottiin tämän ruusun tekevän runsaasti juurivesoja. Istutin Tove Janssonin 2014. Pitkään se pysyi varsin maltillisesti paikallaan. Parin viime vuoden aikana olen katkonut Pikkupuutarhan käytävälle kurkottavia juurivesoja. Tästä huolimatta en jättäisi Tove Janssonin istuttamista tekemättä. Huomioisin juurivesatuotannon ehkä paikan valinnassa tarkemmin.
 |
| Rosa pimpinellifolia 'Poppius' |
Rosa Poppiusta eli Suviruusua pidetään suomalais-ruotsalaisena ruusuna. Maahamme se tuli vuoden 1895 Tukholman puutarhanäyttelystä. Oulussa suviruusua on kasvanut ainakin 1920-luvulta lähtien.
Suviruusun arvellaan olevan jonkin pimpinelliruusun ja vuoriruusun risteymä. Nimensä se on saanut suomalaissyntyisen, Ruotsin maanviljelysakatemian johtajan, valtioneuvos Gabriel Poppiuksen mukaan.
 |
| Rosa pimpinellifolia 'Poppius' ja muutama Tornionlaaksonruusun kukkakin näkyy |
Oman suviruusuni istutin 2013 saatuani ankaran "ruusupensaskuumeen". Siitä on kasvanut kaksimetrinen puska, joka kukkii vieressään olevan Tornionlaaksonruusun kanssa kilpaa. Juurivesoja se voisi tehdä vähemmän, mutta niistä ruohonleikkuri hoitaa suurimman osan.
 |
| Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu |
Tornionlaaksonruusun kukka ei ole kovin suuri. Niitä on samanaikaisesti avoinna runsas määrä, joten kauneutta riittää. Tornionlaaksonruusu kuuluu talvenkestävimpiin ruusuihin. Sitä voi nuorentaa poistamalla varhain keväällä vanhimpia oksia. Viime vuosina olen poistanut muutaman oksan, mutta enemmänkin voisi poistaa.
 |
| Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu |
Teresanruusu on oikein sopiva ruusupensas tällaiseen kuivaan kesään. Sen sanotaan sietävän hyvin kuivuutta. Vaikka tottakai tämäkin kukoistaa kauniimmin saatuaan vettä juotavakseen.
Poistin varhain keväällä joitakin vanhimpia oksia, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut toivottava. Pensaan maljamainen kasvutapa aiheuttaa sen, että vartta riittää ja kukat killuvat aina jossain korkeuksissa. Tällöin pitkäksi venähtäneet oksat ovat myös herkempiä kaatumaan.
Pensas kestää myös alasleikkuun, joka minun on muistettava tehdä ensi keväänä. Miten sitä tuleekin aina riivittyä vähän sieltä sun täältä, kun ei kerralla raaski tehdä radikaalimpia toimenpiteitä? Siitäkään huolimatta, että ne ovat välillä kasville hyväksi.
 |
| Rosa Glauca - Punalehtiruusu |
Punalehtiruusun yksinkertainen kukka on kaunis. Vielä enemmän pidän tämän ruusupensaan punertavista lehdistä. Lähikuvassa se ei tule kovin hyvin esiin, mutta kauempaa kokonaisuutta katsellessa asian huomaa hyvin.
Punalehtiruusu on vieraslaji, koska lintujen kuljettamina siemenet leviävät mm. asumattomille saarille ja arvokkaisiin perinneympäristöihin. Tämän vuoksi kerään kiulukat pois pensaasta ja hävitän ne sekajätteen mukana.
 |
| Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu |
Neidonruusuihin kuuluva Rosa Hurdal eli Norjanruusu on voimakasrakenteinen ja iso pensas. Sitä voi käyttää myös köynnösruusuna pitkiksi venyvien versojen vuoksi. Hurdal voi venyä jopa neljä metriä korkeaksi. Oma Hurdalini kasvaa Pikkupuutarhan Muuripenkissä, koristeomena Royal Beautyn läheisyydessä. Eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, sillä koristeompun kukkiessa kauneimmillaan ruusupensas on vielä lähes paljas.
 |
| Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu |
Sammalruusussakin on pari nuppua. Olen kadottanut sammalruusun taimilapun, enkä kuolemaksenikaan muista, mikä se voisi olla. Yleisimmät sammalruusut ovat 'Vaarala' ja 'Henri Martin'. Tuntomerkkejä selatessani veikkaan omani olevan Vaarala. Sen kukat ovat Henri Martinia vaaleammat ja kasvukorkeus hillitympi. Sammalruusuni pysyy vuodesta toiseen varsin vaatimattomana ja tekee pari-kolme kukkaa. Parempi niin, kuin että heittäisi kokonaan henkensä.
 |
| Rosa Majalis - Metsäruusu |
Muiden ruusujen kukintaa tuskin tarvitsee kauaa odotella. Ritausma, Neilikkaruusu, Sointu ja Sävel ovat täynnä nuppuja. Samoin Hansa. Ilo, Lumo ja Kirjoapteekkarinruusu jäi katsomatta. Samoin rinteissä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy.
 |
| Pica pica - Harakka-lapsi |
Harakkalapset pomppimat pitkin puutarhaa äännekkäinä. Emo istuu jossain lähipuussa komentamassa yhtä lailla kovaäänisesti. Yhtenä yönä harakat pomppivat katolla. Siitä syntyvä kolina kuulosti, kuin aikuiset miehet siellä tepastelelisivat. Tätä postausta kirjoittaessani yksi harakkalapsi tuli terassille. Olisi tullut sisäänkin, mutta helteen vuoksi verho oli oviaukon edessä ja sen avulla onnistuin estämään siivekkään vierailun.
Harakkalapset eivät vielä lennä kunnolla. Enimmäkseen ne pomppivat sinne tänne ja tekevät vain lyhyitä pyrähdyksiä. Muutama päivä sitten löysin yhden harakkalapsen aidan takaa raadeltuna ja kuolleena. Oliko asialla ollut varpushaukka tai jonkun kissa? Ukkokulta kävi hautaamassa lapsukaisen.
Aina meidän nurkilla on ollut runsaasti variksia, harakoita ja naakkoja. Tänä vuonna kuitenkin tavallista enemmän. Pesintä on ilmeisesti onnistunut hyvin, kun poikasia on paljon. Harakka munii huhti-toukokuussa 1-10 munaa.
Parin viikon aikana pihapiirissä pomppi alkuun kolme harakkaa. Löytäessäni yhden kuolleena ajattelin, että nyt niitä on enää kaksi jäljellä. Ei pitänyt paikkaansa. Yhtenä päivänä näin jälleen neljä poikasta, joita useampi aikuinen harakka komenteli puusta käsin. Tai todennäköisemmin varoitti lapsiaan minusta.
Taisi harakkaemo käydä riipimässä piharuukkuun kylvämäni popcornit lapsilleen iltapalaksi. Nyt sitten mukulat kiertävät puutarhassa katsomassa, josko jotain muutakin syötävää löytyisi. En ole mitään vahinkoa harakkalapsista huomannut syntyvän. Välillä voisivat meluta vähemmän. Hellesään hiljentämässä ympäristössä sielu kaipaa välillä taukoa tunnista toiseen kuuluvalta kimeältä kiljunnalta.
Juhannus on jo lähellä. Keskikesän juhla. Meneepä aika vikkelästi.
