Koivunkukintojen maahan laskeutuminen lienee vähenemään päin. Pesin olopihan terassit vihreänkeltaisesta siitepölystä ja jonain päivänä ne pitäisi vielä käsitellä puuöljyllä. Homma kerrallaan, enempää ei ehdi eikä jaksa. Pitänee ryhtyä annostelemaan työtehtäviä vähän pienemmällä kädellä, jotta aikaa jää myös nauttimiseen. Useimmiten lähden illansuussa kiertämään puutarhaan, koska auringon siirtyessä metsän taakse, tulee parempia valokuvia. Naapuriston ihmiset hidastavat tahtiaan ja äänet vaimenevat. Mustarastas tapaa laulaa jonkun lähipuun latvassa ja sitä on mukava kuunnella.
Tulevalle viikolle on luvattu hienoja ilmoja, mutta valitettavasti tässä elämässä täytyy tehdä muutakin kuin liihottaa kukkien keskellä. Eiköhän tämän päivän aurinkoannoksella sentään jaksa taas vähän eteenpäin.