Heti, kun pihakäytävät on saatu aikaistua taivaalta vyöryneistä lumimassoista, saapuvat ristihuulet tutkimaan talon antimia. Sunnuntaiaamuna työhuoneen ikkunan alla kasvavia norjanangervoja oli pöyhitty lumessa oikein urakalla ja jäljistä päätellen useamman jäniksen voimalla. Jäniksillä on näköjään melkoisen nopea ruoansulatus, kun papanakasoja oli jätetty illallispaikalle, samoin kuin pitkin pihaa muuallekin.
Jänikset halusivat tervehtiä meitä viehättävästi laskemalla pienen papana-annoksen laatoitukselle varaston oven eteen. Tuosta nuo olisi helppo kerätä kesälannoitteen kartuttamiseksi, mutta nettitietojen mukaan jäniksen papanoiden lannoitearvo on melko vaatimaton. Nakkasin siis lumilapiolla kukkapenkkiin. Tai paikkaan, jossa kukkapenkin pitäisi lumettomaan aikaan sijaita. Nyt kaikki on enemmän tai vähemmän valkeaa avaruutta.
Kolattujen käytävien varrella jänikset ovat kaivaneet lumivallien sisältä vihreää syötävää. Pikkutalviot kelpaavat näköjään hyvin. Eikä niiden talvinen karsiminen minuakaan pahemmin haittaa. Pikkutalviota on meidän pihalla riittämiin muutenkin.
Pakkaslunta on joka paikassa runsain määrin. Jänikset eivät ole onnistuneet tekemään normaaleja "moottoriteitään" edes alapihalle. Kohti yläpihalle johtavia portaita tulevia jälkiä katsellessa voi kuvitella, millaisia vaikeuksia jäniksellä on ollut loikkia upottavassa lumessa. Vasta portaat ylös päästyään jäljet olivat taas helposti tunnistettavissa jäniksen jäljiksi.
Piakkoin on kahlattava alapihalle tallomaan lunta koristepensaiden ja -puiden ympäriltä. Näillä lumimäärillä verkot eivät enää riitä alkuunkaan suojaamaan kasveja.
Peltisestä kissasta ei ole jänisten pelotteeksi.
Tapaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kurkistaa keittiön ikkunasta kotitielle. Portilla istuu harva se ilta ainakin yksi jänis pohtimassa, mihin suuntaan lähtisi loikkimaan. Pihanpuolen liiketunnistinvalojen syttymisestä päätellen meille ne suuntaavat kaivelemaan norjanangervoja ja pikkutalvioita.
Viikon takaisten paukkupakkasten aikaan oli mukava sujahtaa peiton alle kuumavesipullon kanssa. Saavat jänikset ammuskella papanoitaan pitkin pihaa sillä aikaa, kun minä lämmittelen varpaitani hyvän kirjan kanssa unta odotellan.
Vielä tähän lopuksi vahva suositus vuoden 2020 Finlandia-voittajalle. Anni Kytömäen Margarita osoittautui mukaansa tempaavaksi lukukokemukseksi. Hyvä tarina imee lukijan tunnelmaan luoden vaikutelman, kuin olisi itse kaiken aikaa osa ihmisiä ja tapahtumia. Mielessäni tuoksuu yhä havumetsä, kuulen virtaavan veden ja tunnen rinnassani päähenkilön tunnelmat niin hyvässä kuin pahassakin. Hieno kirja!
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
