Kaatosadetta pidellessä

Joulukuu on ollut hyvin sateinen. Ei vain minun mielestäni vaan myös virallisesti myönnettynä. Tänäänkin on satanut koko päivän ja rankasti. Eilenkin satoi ja taisi sataa perjantaina, niin ja torstaina. Ehkä on parempi muistella päiviä, jolloin ei ole satanut.

Sovimme perheen kesken ja lähisukulaisten kanssa, ettei ostella toinen toisillemme joululahjoja. Kaikilla on tavaraa yllin kyllin ja kukin pystyy ostamaan ainakin sen, mitä kulloinkin tarvitsee. Turha juosta kieli vyön alla kaupoissa kaikkien muiden kansalaisten joukossa etsimässä juuri sitä joululahjaa, josta tietty henkilö nimenomaan tykkäisi. Ei, parempi muistaa esimerkiksi syntymäpäivänä jollain sellaisella asialla, jota tietää lähimmäisensä todella toivovan. Säilyy se kauan kaivattu rauha maassa ja hyvä mieli ihmisten keskuudessa, kun on yksi jouluun kuuluva ohjelmanumero vähemmän. Vaan itselleni sorruin ostamaan joululahjan. Kutsuttakoon sitä nyt joululahjaksi, mutta taatusti tykkään siitä joulunkin jälkeen. Ostin taiteilijaystävältäni taulun; ison akryylityön, jonka nimi on "Ääretön". Ihastuin työhön heti ensikerran sen nähdessäni, mutten silloin osannut ajatellakaan, että minulla olisi mahdollisuus joskus ripustaa taulu omalle seinälleni. Nyt taulu on olohuoneessa sellaisessa paikassa, että voi sitä rauhallisesti katsella. Kunhan näistä joulukiireistä pääsen, asetun oikein ajan kanssa pohtimaan, mitä mielikuvia tuo taulu minussa herättää.

Kuva on luonnossa vaaleasävyisempi.