Lauantaiaamuna heräsimme kipakkaan pakkaseen, mittari näytti -29.7 pakkasastetta. Auringon myötä lämpötila nousi pysyen kuitenkin päivän ajan hiukan alle -20 asteen. Ulos toki teki mieli aurinkoa ihailemaan, mutta pakkaseen vedoten päätinkin pureutua sukkalaatikon siivoamiseen. Sisällä oli niin mukavan lämpöistä Ukkakullan lämmittämän takan ansiosta ja aurinkoinen sää sai kodin tuntumaan pitkästä aikaa taas valoisalta.
Nilkkasukissa olen vuosien kokemuksen perusteella vihdoin oppinut tyytymään vain mustiin ja valkoisiin sukkiin. Tällä metodilla välttyy aika tehokkaasti parittomilta sukilta. Nytkin roskiin jouti vain yksi ainokainen musta sukka, jonka pari oli ilmeisesti kohdannut tiensä pään jo aiemmin ja nyt tämä hyvin ilmastoitu kaveri sai lähteä parinsa perään.
Jotta elämä ei ihan yksinkertaiseksi kävisi, vaihdoin lipastoon myös uudet vetimet vanhojen ja nuhraantuneiden mäntynuppien tilalle. Onpa taas hetken aikaa mukava haeskella puhtaita sukkia kun ei tarvitse pohtia, pitäisikö vanhat nupit hioa ja maalata vai pelkästään lakata. Nyt ne saavat odottaa uutta tulemistaan työkalupakissani.
Ostin vuodenvaihteessa uuden torkkupeiton kirjaston sohvalle, kun käsi ei edelleenkän salli jatkaa isoäidin neliöiden virkkaamista, enkä siis aivan lähiaikoina ilmeisesti saa valmiiksi tekeillä olevaa peittoa. Uusi harmaasävyinen peitto on todella pehmoinen ja mikä-lie-materiaali-nukka muodostaa ikäänkuin ruusun kaltaisia kuvioita. Ajattelin, että Juuso tykkäisi kölliä tällaisella pehmoisella alustalla seuranamme kirjastossa. Vaan eipä niin käynytkään. Levitettyäni uuden torkkupeiton sohvalle, ei Juuso mennyt enää laisinkaan kirjastoon nukkumaan. Eilen jäin katselemaan telkusta Avaraa luontoa, kun Ukkokulta meni Pojan kanssa saunaan. Juuso tuli katsomaan, mitä puuhasin ja hyppäsi oitis Ukkokullan tuolille, jossa se ei yleensä koskaan ole. Tämä lienee merkki, että nyt Mamman pitää välittömästi vaihtaa toisenlainen torkkupeitto hänen korkeutensa vakituiselle päiväunipaikalle. Annoin kissan jatkaa uniaan nojatuolissa ja kun pojat tulivat saunasta, ryhdyin asettelemaan sohvalle vanhaa fleecepeittoa. Kuin käskystä Juuso valpastui uniltaan ja loikkasi nojatuolista fleecepeiton päälle sohvalle.
Eilisillaksi luvattiin lumisadetta, meidän pihalla oli aamulla ainoastaan hyvin keveä kerros ilmavaa pakkaslunta. Nyt ulkona näkyy vähän tuulevan ja taivaalle on ilmestynyt vilkkaasti talon yli purjehtivien pilvien joukko. Muistin juuri, että unohdin torstaina ostamani taimimullan auton takapaxiin ja siellä se on edelleen. Kunhan saan loputkin tilaamani siemenet, ryhdyn katsomaan, mikä on milloinkin multaan laitettava. Olo on pikkaisen kuin juoksuradalla starttipistoolin pamahdusta odotellessa. Siitähän se matka kesään konkreettisesti alkaa, kun ensimmäiset siemenet on istutettu.
Ja lopuksi muutama päivänpiristys!
* * *
Säkylän Pyhäjärvellä pidettiin
tamperelaisten ja turkulaisten välinen pilkkikilpailu.
Järvi oli jaettu kahteen
yhtä suureen alueeseen käsirysyjen ja asiattomien kommenttien ehkäisemiseksi.
Heti kilpailun alettua ero näkyi selvästi.
Tamperelaiset vetivät kalaa ylös
minkä ehtivät, kun taas turkulaiset eivät saaneet sintin sinttiä. Lopulta
turkulaiset päättivät lähettää vakoilijan tamperelaisten alueelle ottamaan
selvää, mistä manselaisten menestys johtuu.
Vakoilija lähti matkaan ja palasi hetken
kuluttua kertoen kallisarvoisen tiedon:
Kuulkka ny tytö ja poja, ne
ova kairannu reikki jäähä!
* * *
Turkulaismies käveli
kaupungilla, kun sitä vastaan tuli kenguru.
Turkulainen otti kengurun mukaansa,
etsi lähimmän poliisin ja kysyi:
Mitä minä teen kengurulla?
Poliisi vastasi, että vie se
eläintarhaan.
Seuraavana päivänä mies tuli kengurun kanssa samaa poliisia
vastaan ja poliisi kysyi:
Etkö vienytkään sitä
eläintarhaan?
Mihin turkulaismies vastasi:
Veinhän minä ja nyt vien
sen elokuviin.
* * *
