Tämä lauantaipäivä on ollut kuin kaunein pioni. Aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt. Kyllä vain kesällä kaipaa säitä, jolloin pihalla tarkenee hellevaatteissa ja paljain jalain. Jolloin aurinko lämmittää puupation hehkuvan kuumaksi ja iltapäivällä tekee jo mieli istahtaa varjoon. Sellaista on tänään ollut. Juuri sellaista.
Eilen muistin, että kompostin takana lojuvat yhä aikanaan anopin Tampereen kodista tänne rahdatut kaksi kellanruskeaa betonitörppöä. Parina kesänä istutin niihin kesäkukkia, mutta muurahaiset tykkäsivät törpöistä niin paljon, että perustivat kotinsa kumpaiseenkin, eikä niissä sitten enää kukat viihtyneetkään. Törppöjän värikin tympäisi ja lopulta kiikutin törpöt kompostin taakse odottamaan aikaa tulevaa. Kenties jopa kaatopaikalle viemistä.
Eilinen törppöihin kohdistunut muistamiskohtaus johti siihen, että kannoin törpöt yläpihalle. Putsasin niistä kotilot ja kaikki takertuneet neulaset pois ja maalasin ne kellarista löytyneellä ruskealla betonisokkelimaalilla kahteen kertaan.
Tänä aamuna maali oli kuivanut ja nostin törpöt terassin laidalle, jotta muurahaisilla olisi pidempi matka löytää uudet pesäpaikkansa. Enkä nyt istuttanutkaan kesäkukkia suoraan törppöihin, vaan nostin amppelikukan purkkeineen törpön päälle. Hyvä tuli. Kannattaa siis silloin tällöin unohtaa tavaroita - jollei nyt kompostin taakse, niin ainakin johonkin hyvään paikkaan, josta ne voi uusien ideoiden syntyessä helposti kaivaa tuunattaviksi.
Olin vakaasti päättänyt pitää tänään vapaapäivän. Siis vapaapäivän puutarhahommista. Ihan tyystin mitään tekemättä en oikein osaa olla ja niinpä raahasin askartelukamat pihapöydälle ja ryhdyin väsäämään onnittelukortteja. Etenkin tässä heinäkuussa on paljon nimipäivän ja joitakin synttärien viettäjiä, joten korteille on käyttöä. Siinä askartelun ohessa pyöritin pesukoneessa perheen vuodevaatteita ja pari mattoakin. Nythän on aivan erinomainen sää kuivata paksujakin tekstiilejä.
Juuso on taas viettänyt muutaman yön minun sängyssäni. Tällä kertaa jalkopäässä pitkällään kuorsaten. Omat unet ovat jääneet vähän puolinaisiksi, kun aina kääntyessäni havahduin katsomaan, etten vain potki isäntäväkeä pois sängystä. Juuso kömpi vierestäni vasta, kun Ukkokultakin lähti keittämään aamukahvia.
Sen aikaa, kun nautimme aamupalaa ja luimme Hesaria, tutustui Juuso alapihalla heinikon elämään. En tiedä, onko se milloin saanut hiiriä ja myyriä, koska mitään vinkkejä ei ole ainakaan jäänyt nähtäväksi. Vaan heti, kun ilmestyin yläpihalle ja ryhdyin kantamaan askartelutavaroitani pöydälle, halusi Juuso tulla lähelleni. On se vaan aika imartelevaa, kun tuollainen ikääntyvä herrasmies nauttii tällaisen piikalikan seurasta. Meni aamupäivä varsin mukavasti kortteja väsätessä ja sikeässä unessa pihahiekalla nukkuvaa kissaa aina välillä katsellessa.
Alkaa tämäkin päivä olla illassa. Kasvarissa tomaatit ja paprikat on kasteltu ja ovi suljettu. Juuso tuli vaihteeksi sisälle syömään, mutta nyt se odottaa tuossa pöydän vieressä, että minä veisin sen takaisin ulos. Niinpä siis toteutan sen toiveen ja sen jälkeen siirryn television ääreen aloittelemaan illan futisurakkaa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille! Nautiskelkaa lämmöstä ja auringosta.
