Helmikuun toiseksi viimeinen viikonloppu on ollut paluuta talveen. Lunta on tullut taivaan täydeltä ja tämän perheen lumikolat ovat viipottaneet ahkerasti pitkin tonttia ja kotikatua. Ehdin jo sopeutua vähälumisuuteen ja plussakeleihin. Ajatus on siintänyt keväässä, joten siinä mielessä lumikaaos tuntui takaiskulta. Siitäkin huolimatta, että kaiken aikaa olen tuuminut lunta vielä tulevan. Näillä leveysasteilla helmikuu on edelleen talvikuukausi, vaikka mitä muuta toivoisin.
Ihmeellistä kyllä, aura siloitti kadun ja jalkakäytävän myös viikonloppuna ihan päiväaikaan. Ei tarvinnut iltaan tai peräti seuraavaan aamuun odottaa, milloin on hyvä hetki käydä kolaamassa sisäänkäyntiin kasaantuneet lumimassat. Useampi kolauskierros oli tehtävä, kun alkuun näytti, että jalkakäytävät jäävät auraamatta. Tulipa se traktori kuitenkin hoitamaan hommansa yhden päivän puitteissa.
 |
| Olopihan syreenipenkki 31.1.2023 |
Sää on tänä talvena vaihdellut voimakkaasti. Ennen joulua lykittiin lunta harva se päivä. Alkuvuodesta taasen vesisateet ja plussakelit ovat vieneet lumet tehokkaasti mennessään. Muutama satunnainen piippo ilmestyi esiin jo tammikuussa, mutta mitään intensiivisiä piippokierroksia oli turha tehdä. Kuvan alalaidassa näkyy yksi sininen syyssahrami, joka päätti uhmata talvea ilmestymällä esiin tammikuussa.
 |
| Oikealla koristeomena Aamurusko, taaempana vasemmalla Royal Beauty |
Lumista pihaa sunnuntaina kiertäessäni katse kiinnittyi pikkupuutarhan kahteen koristeomenapuuhun. Vaaleanpunakukkainen Aamurusko ja viininpunakukkainen Royal Beauty on kumpikin istutettu kesällä 2015. Aika iso kokoero, vaikka ostaessani molempien kasvukorkeudeksi mainittiin suurinpiirtein samat lukemat.
Ryhdyin etsimään netistä enemmän tietoa Royal Beautystä hakusanalla koristeomenapuu, jolloin törmäsin useisiin mainintoihin sen riippaoksaisesta ominaisuudesta, jollainen omani ei todellakaan ole. Käyttäessäni hakusanaa purppuraomenapuu, sain tulokseksi pystykasvuisia royal beautyjä. Latinankielisellä nimellä pääsi lähemmäksi, joskin hakusanalla malus purpurea 'Royal Beauty":llä sai sekä pystykasvuisia että riippaoksaisia tuloksia.
Sanotaan, ettei googlettamalla välttämättä löydä totuutta. Ehkä sentään jotain avaimia, joiden avulla pääsee ongelmatilanteissa eteenpäin. Tai törmää kokonaan uusiin asioihin, kuten minä tällä kertaa. Aiemmin en tiennyt riippaoksaisista koristeomenoista juuri mitään.
 |
| Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja |
En ole aikoihin tutkinut tuurenpihlajia lähempää. Niiden silmut ovat pulleita ja purppuraisia, joten ehkä niihin on kevät jo vahvasti latautuneena. Ai, miten hyvältä tuntuukaan tietää, että jonkun ajan päästä Pohjolan Palmut pääsevät taas huojumaan parhaimmillaan.
 |
| Lonicea heckrottii - Koreaköynnöskuusama |
Bermudassa kasvava koreaköynnöskuusama ei ole näin helmikuussakaan luopunut lehtien vihreydestä. Todennäköisesti tuo vihreys katoaa uusien lehtien tieltä. Värirunsauden antaessa odottaa jokainen pienikin poikkeama harmaasta, ruskeasta ja valkoisesta pistää ilahduttavasti silmään. Olkoonkin, että se on vain väliaikaista sekin.
 |
| Acer ginnata - Mongolianvaahtera |
Kunnan istuttamat mongolianvaahterat aitamme lähellä vetävät minua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Käydessäni viikolla tuttavan luona, näin hänen naapurissaan varsin kauniin mongolianvaahteran. Sen sopusuhtainen pyöreys ja "nenien" runsaus sai pohtimaan, josko omaankin pihaan istuttaisi mongolianvaahteran. Ylipäätään olen viime aikoina miettinyt, pitäisikö lisätä pensaiden ja pienten puiden määrää. Loppujen lopuksi niillä saisi runsautta ja vehreyttä siinä missä perennoillakin.
Ihastelen monta kertaa kasvukaudessa Pikkuinen puutarhani -blogin upeita koristepuita ja pensaita. En tiedä, minkä kokoinen Samettihortensian puutarha on, mutta ymmärtääkseni ei kovin suuri. Siitä huolimatta hän on onnistuneesti istuttanut puutarhansa pullolleen toinen toistaan kauniimpia ja myös harvinaisia kasveja. Siinä voisi olla harkinnan arvoinen malli.
Rhipsalis cereuscula - Mistelikorallikaktus
Kipaisin ostamassa naapurin Pentille synttärikimpun oman kylän kukkakaupasta. Huomasin amppeleissa riippuvat kaktukset, jotka myyjän mukaan ovat mistelikorallikaktuksia. Osassa oli vielä jäänteitä kukinnasta. Tämä kaktus tekee oranssinpinkkejä pieniä kukkia. Viherkasvi jäi kolkuttamaan takaraivoon niin voimakkaasti, että palasin hetken kuluttua hakemaan sellaisen itselleni. Toistaiseksi korallikaktus saa olla muoviruukussaan, jonka sijoitin anopin vuosia sitten antamaan soppakulhoon. Kulhon lasite on voimakkaasti krakeloitunut, eikä se ole ruokapöydässä kovin kaunis. Korallikaktuksen suojaruukuksi se sopii vallan mainiosti.
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna heitti Koska kukkii -haasteella. Kiitos Minnalle. Otan haasteen ilolla vastaan palaten siihen lähiaikoina.
Helmikuun viimeinen kokonainen viikko pyörähtää käyntiin. Pian siirrymme virallisesti kevään ensimmäiseen kuukauteen, maaliskuuhun. Sitä odotellessa vietetään hiihtolomaa. Luvassa on pakkasta eli ilmeisesti satanut lumikin pysyy maassa tarjoten runsaasti ulkoliikuntamahdollisuuksia.
Valoisia hiihtolomapäiviä kaikille!
