Päivät hurahtivat vikkelästi 12-vuotiaan veljentytön seurassa. Nyt on taas pelattu, askarreltu, höpötetty ja tehty perinteinen teatterireissu Suomenlinnaan. Meillä oli varsinainen onni matkassa, sillä lauantaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöäkin riitti t-paitakeliksi. Söimme herneitä Kauppatorilla ja kiersimme Suomenlinnan kesäteatteriinkin vähän pidemmän reitin kautta.
Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa oli jälleen kerran onnistunut esitys, joskin pidin toissakesäisestä Peter Panista enemmän. Jäin kaipaamaan herkkiä kohtauksia, joissa aikuinenkin joutuu nieleksimään ja silmäkulmiaan pyyhkimään. Lavastus ja puvustus olivat huikean hienot. Samoin Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä oli kerrassaan mainio punkkariasussaan. Parasta esityksessä lienee oivallinen sanoilla ja kielellä leikkiminen. Se kirvoitti monet naurut ja ihastuneet taputukset. Hyvän Omantunnon linnaketta parempaa miljöötä tuskin voisi näille kesäisille esityksillä toivoa.
 |
| Sunnuntain kuvasaalis |
Sunnuntaille olimme suunnitelleet pientä tutustumiskierrosta Avoimet puutarhat -tapahtumaan kotikunnassani Kirkkonummella. Viime vuonna en päässyt, joten nyt olin vakaasti päättänyt käydä ainakin Björkelundin ruusutarhassa Porkkalantiellä ja kotimatkalla ehkä parissa muussakin kohteessa.
Meillä satoi aivan kaatamalla ja ihan koko päivän. Tuuli vain pahensi sateen kastelevuutta. Varustauduimme Siiri-tytön kanssa kumisaappain ja sadevaattein päättäen vakaasti uhmata vettä ja tuulta. Ehkä olisi kannattanut jättää koko reissu väliin. Kuvia ei voinut ottaa laisinkaan, sillä kuka sitä kameraansa alkaa ehdoin tahdoin tärvelemään. Kaikkialla oli aivan hirvittävän märkää. Pensaat roikkuivat sateesta raskaina ja surullisina maata kohti latvojaan roikottaen. Kalliot olivat liukkaita ja joka askeleella litsahteli ikävästi. Näkymä mihin suuntaan tahansa oli harmaan sadeverhon peittämä ja sadevarusteista huolimatta housunpolvista valui vettä.
Kotimatkalla jäi muut puutarhat käymättä, sillä sateessa ei ollut minkäänlaista taukoa ja kunnon puhalluksesta huolimatta auton ikkunoita ei tahtonut millään saada kirkkaiksi. Olimme niin märkiä, että huouimme kosteutta vielä kotonakin. Oikeastaan olen kuitenkin tyytyväinen, että sittenkin lähdimme reissuun. Nyt ehkä harmittaisi sekin vähä, mikä olisi jäänyt näkemättä.
 |
| Sateen ja kirvojen tärvelemä ruusunkukka omassa puutarhassani. |
Björkelundin ruusutarhassa oli tietenkin runsaasti pensasruusuja. Joissakin oli nimilaput, mutta monissa ei. Toisaalta sillä ei liene suurta merkitystä, sillä rankkasateessa kaikki ruusupensaat näyttivät vettä valuvina ja kukkien terälehdet maahan pudonneina yhtä surullisilta. Puutarhassa oli useampi vesiaihe ja paljon myös perennoja. Tontilla oli kokoa 1,3 hehtaaria ja se jakaantui mukavasti kahteen osaan, joista toinen on kalliorinteen päällä ja toinen osa muodostui tasaisemmasta osiosta kallion alapuolella.
 |
| Hansa-ruusu |
En ole ajatellut avata omaa puutarhaani vieraille kävijöille (ainakaan lähiaikoina), mutta käynti vieraassa puutarhassa tarjosi roppakaupalla vahvistusta sille, että jotain minäkin olen oppinut näissä puutarhahommissa. Ahkerointi rikkaruohojen kitkemisessä on kannattanut ja puutarhani on enimmän aikaa hoidetun näköinen. Tietenkin on makuasia, tykkääkö rappioromantiikasta vai kunnossa olevista yksityiskohdista. Luultavasti tulisin sekopäiseksi joutuessani taistelemaan loputtoman sekamelskan keskellä. Nytkin jo on ajoittain vaikea istahtaa illalla sohvalla, jos ulkona on tekemättömiä töitä.
Äsken pilkahti aurinko vai pilkahtiko? Ainakin nyt taivasta katsoessani se on jälleen raskaan pilvimassan verhoama. Säätietoja netistä vilkaistessani näyttäisi kuitenkin tulevan lämpimämpää. Ei ihan +10 asteessa tarvitse sentään yrittää koko kesää viettää.
Syystä tai toisesta en päässyt kommentoimaan kenenkään bloggauksia. Erroria tuli vastineeksi ihan jokaisesta blogista. Mikä lie syynä, korjaantukoon vilkkaasti. Aika moni oli käynyt kiertämässä avoimia puutarhoja, josta lämmin kiitos, sillä aikamoisia ideoiden vinkkipankkeja sellaiset postaukset ovat.
Tämän postauksen päätteeksi toivotan Johannan lämpimästi tervetulleeksi
blogini lukijaksi.
