Pakkashuuruissa pohdittua

Maailmassa ei kai sitten tavallisena talvipäivänä ole muuta kuvattavaa kuin ison männyn oksa kuvaajan hengityshuurujen läpi iltasella ikuistettuna. Torstaisesta käsityökerhosta kotimatkalle lähtiessäni oli hetken odotettava auton lämpiämistä, jotta tuulilasista näkyisi muutakin kuin vastaantulevien autojen valoja ja pakkaskukkasia. Niinpä sitten räpsin kameralla aikani kuluksi parkkipaikan vieressä seisovan isokokoisen männyn huuruisia oksia. Käsityökerho oli sujunut leppoisasti kolmen rouvan kanssa puikkojen viuhuessa ja neulan aidakankaassa suhistessa. Samalla tuli parannettua puoli maailmaa ja kahvikuppia kallistellen pihan lintulaudan sirkuttajia ihmetellessä.

Tänä aamuna mittari näytti pakkasta -24.9. Tuntui varsin mukavalta löytää Ukkokullan aamuvarhaisella postilaatikosta noutama Hesari keittiön pöydältä. Kun kissakin tuntui tiedostavan ulkona olevan pakkasen purevuuden, tuntui ihanalta istahtaa aamukahvia nauttimaan tietäen, ettei ollut tarvetta lähteä yhtään mihinkään. No, täydellisestä vapaapäivästä ei suinkaan ole kyse. Sen verran villakoiria pyöri vakituisilla sijoillaan, että imurointikierros oli toki suoritettava ennen viikonvaihteeseen laskeutumista. 

Posti toi tullessaan Korpikankaalta tilatut siemenet. Joku paketti odottaa asiamiespostissa noutajaansa, mutta tuskin sentään Exotic Gardenin siemenet, koska ei siitä tilauksesta sentään niin suuri tullut, etteikö se postilaatikkoon mahtuisi. Jos tuota pakkasta olisi hieman vähemmän, lähtisin kävellen toimitusta noutamaan, mutta enköhän sentään nauti takan huokumasta lämmöstä ja ystävän kutomista pehmoisista villasukista. Viimein on myös aikaa istahtaa muutaman päivän tauon jälkeen tietokoneelle päivittämään niin blogia kuin naamakirjaakin. Ja kai nuo laskutkin pitää maksuun laittaa.

Kulunut viikko on ollut oikeastaan aika mukava ja muutamia iloisia tapahtumiakin siihen on sisältynyt. Lapsen heppa voitti tiistaina Teivossa, ilmoittauduin toukokuiselle tutustumismatkalle virolaiseen lankatehtaaseen (käymme myös Karnaluksissa) ja sainpa vihdoin istutettua multaan pitkään vesilasissa juuriaan kasvattaneen Soihtukäynnöksen lapsen. Ehdinpä myös toissa iltana kopioida rompuilta ulkoiselle kovalevylle loputkin digikuvista. Nyt kuvat ovat tallessa kahdessa paikassa. Valokuvia meillä on kyllä valtavasti. Kirjaston kaapista löytyy monta mapillista tekstitettyjä valokuvakansioita ja täältä työhuoneestakin löytyy kymmenkunta mappia tuoreempia kuvia ja diakuvat on arkistoitu vaatehuoneen hyllylle. Onneksi tuli tämä digikuva-aika, kuvat saa mahtumaan pienempään tilaan.

Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista muisti minua 11 kysymyksen haasteella ja mikä ettei, kysymykset ovat uudenuutukaiset, joten vastataan toki.

1. Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

•  Eiköhän lähes kaikista puutarhaohjelmista jollain tavalla tykkää. Ei niitä nyt niin paljon telkusta yhtenäkään vuonna ole tullut. Ehkä kuitenkin Arno Kasvi Viherpeukalot -ohjelmassaan (1986-1998) toi puutarhurin hommat kansan keskuuteen. Persoonallisella ja huumorintajuisella tyylillään hän jakoi tv-katselijoille runsaasti tietoa ja käytännöllisiä vinkkejä pihan ja puutarhan hoidosta.

 2. Luottotaimistosi?

•  Ensimmäiset taimeni olen ostanut Holger Tolppolan 1953 Pohjois-Espooseen perustamasta Tolppolan taimistosta, ja siellä tulee vieläkin silloin tällöin käytyä. Puutarhamyymälöitä on noussut viime vuosina sinne tänne ja ohi kulkiessa on kiva poiketa ihan uuteenkiin paikkaan. Lisäksi nettitarjonta on myös varsin runsasta. Ehkä kuitenkin parhaat taimet olen saanut ystäviltä, tutuilta ja naapureilta.

 3. Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?

•  Suoraan sanoen, milloin mistäkin ja välillä tuntuu jopa, että ihan kaikesta kasvavasta. Tämä puutarhainnostushan on täysin rajatonta, eikä laisinkaan pysty sanomaan, mikä seuraavana keväänä nousee mielenkiinnon kohteeksi. Yhden haasteen kun saa kukistettua, on jo viisi seuraava jonossa odottamassa.

 4. Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms?

•  En kuulu. Alueellamme ei ole omaa puutarhayhdistystä, enkä ole katsonut tarpeelliseksi liittyä naapurikaupungin yhdistykseenkään.

 5. Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?

•  Enpä osaa sanoa yhtään yksittäistä osaajaa, jolla olisi ollut mieleenpainuvaa vaikutusta. Yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa ja omassa päässä kaikki nähty ja kuultu sekoittuu sopivaksi sekamelskaksi.

 6. Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?

•  Parasta, mitä talviselta puutarhalta voin toivoa, on kasveja suojaava lumi. Mieluummin kohtalainen hanki kuin jääriitteinen multakerros.

 7. Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa? 

•  Toisinaan onnistun, mutta välillä tuntuu, että epäonnistumiset ovat enemmistönä. "Kaikesta oppii", on eräs käytetyimpä mottojani.

 8. Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?

•  Valkea kuulas  ja talviomena, jonka nimestä en ole ihan varma, istutettiin heti ensimmäisenä kesänä. Sitten Punakaneli ja hiukan myöhemmin Huvitus. Kirsikkakin oli ja se teki yhtenä kesänä hurjasti hedelmiä, mutta sitten pupujussi pääsi sitä jyrsmään ja siitä kirsikka ei enää toipunut. Myös Valkea kuulasta jänöjussi kerran söi niin pahasti, että se on tehnyt hiljaista kuolemaa. Jokunen oksa on vielä voimissaan, ja olemmekin istuttaneet uuden Valkea kuulaan. Myös pari Kriikunaa puutarhassa kasvaa.

 9. Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?

•  Usean vuoden ajan yläpihalla oli allas suihkulähteineen. Pidin siitä kovasti, mutta vieressä kasvava iso koivu tuotti altaaseen niin paljon roskaa, että altaan siivoaminen alkoi ottaa pattiin ja nyt allas odottaa kellarissa aikoja parempia. Uskon, että vielä jonain päivänä vesiaihe pihasta löytyy, mutta antaa sen idean nyt muhia.

 10. Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?

•  Kyllä meillä on hedelmäpuita suojattu alusta lähtien verkoilla pupujusseilta, joten mitenkään vierasta esimerkiksi talvisuojaus ei ole. Uusien ja arkojenkin kasvien kokeileminen on ihan mielenkiintoista, enkä sitä pelkää. Olen todennut, ettei ns. varmoja kasveja olekaan. Helpponakin pidetty kasvi on saattanut meidän pihasta kadota.

 11. Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?

•  Ehkä mieluummin rönsyävänhallittua kaaosta. Sitähän meidän puutarha taitaa jo ollakin.

Takametsä tulessako? Ei, kirkkaan pakkaspäivän jälkeen tuo merkillinen valoilmiö eli aurinko aloittaa matkansa horisontin taakse. Ja arvatkaapa, kello on jo vähän yli neljä, joten selkeästi päivä on jo pidentynyt.