Meidän terassin alla asustaa siili, ainakin yksi, toivottavasti myös enemmän. Vuosien mittaan olen liki joka kesä nähnyt ainakin yhden siilin taapertavan pihalla. Ennen nykyistä terassia näytti, että ne asustaisivat talon päädyssä olevan köynnöshortensian juurella. Siili tulee harvoin päivällä esiin. Viime viikolla tämä alivuokralaisemme taapersi perennapenkkiin joskus iltayhdeksältä. Se ei tuntunut kovin aralta ja liikkui näköpiirissämme jonkun aikaa. Valitettavasti kamera ei kuitenkaan ollut lähistöllä eikä laukaisukunnossa.
Vaikka siilimme pysyykin etupäässä meiltä piilossa, se pitää niin kovaa meteliä, ettei sen läsnäolosta voi erehtyä. Rapinaa, tuhinaa ja röhkimistä. Löysin netistä videon, jossa kaksi tappelevaa siiliä röhkivät samalla tavoin kuin pari viikkoa sitten meidän terassin alla kuului. Siellä oli siis mahdollisesti siilitappelu menossa. Terassimme alla luulisi olevan siilille hyvä paikka niin kesäiseen kuin talviseenkin olemiseen. Siellä on rauhallista ja osittain kuivaa. Sinne putoilee puiden lehtiä ja varmasti siilit niitä itsekin talvimajaa rakentaessaan kuljettavat. Koska siilit syövät etanoita ja kotiloita, olen todella tyytyväinen sen majoittumisesta tontillemme. Vuosi vuodelta löytyy enemmän ja enemmän lehtokotiloita ja niiden hävittäminen tuntuu hankalalta. Toivottavasti siilimme on perheellinen, oikein sukurakas yksilö ja toivottavasti niille kaikille maistuu erityisen hyvin kotilot ja etanat. En ole ruokkinut siiliä, mutta voisin laittaa sille kissanruokaa, kuten netissä ehdotettiin. Kunhan keksin paikan, jossa ruoka ei ole jatkuvasti sateen kastelemana.
Huomenna pitäisi tilaamieni kivituhkan ja mullan saapua. Viikonlopuksi on siis töitä tiedossa. Pääsen heilumaan lapion kanssa tuonne rinteeseen. Vettä on tullut viime päivinä niin kiitettävästi, että lienee tarpeen kaivaa saappaatkin käyttöön. Toisaalta kasvien siirtäminen onnistuu paremmin maan ollessa kosteana. Helteet ja korppuisen kuiva maa asettaa liian suuria haasteita kasvien juurtumiselle.
Kesäkukat eivät laisinkaan tykkää näistä rankkasateista. Niin pelargoniat kuin petuniatkin roikkuvat pitkin ruukkujen reunoja. Ja koivunsiemeniä on kaikki paikat täynnä. Miten niitä riittääkin päivästä toiseen ihan jokaiseen koloon. Viikatessani yhtenä iltana pyykkiä narulta, ravistin jokikisen sukankin kunnolla. Silti pyykkejä kaappeihin laittaessani sieltä ja täältä tuli yksi jos toinenkin koivunsiemen.
Huomasin, että Mahoniani (Mahonia aquifolium) on tehnyt marjoja. Pieniä mustikanvärisiä. Tätä ne keltaiset kukat keväällä tiesivät. Mahonia on kaunis, ikivihreä kasvi. Sen lehdet ovat kiiltävän tummanvihreät. Mahonia kasvaa runsaan metrin korkuiseksi, mutta ainakin meidän pihalla kasvu on ollut tavattoman hidasta.
Tämä kissapatsas istuu sisääntulon portaalla tuumimassa, mennäkö sisään vai ulos. Se on melko painava ja ostin sen joskus ovenpönkäksi. Laitan katin seisomaan oven väliin, kun käyn esimerkiksi postilaatikolla. Harvoin kuskaan avainta mukanani ja olisi varsin ikävää, jos tuuli paiskaisi oven kiinni, kun talvipakkasella kipaisen tien toisella puolella olevalle postilaatikolle. Hyvin on patsas kestänyt kesät ja talvet ulkosalla.
Pihasta on tullut oma sisustuskohteensa, johon käytetään rahaa ja aikaa. Terassit ja patiot varustetaan sohvilla ja nojatuoleilla. Kaasugrillit ovat suurempia kuin monen perheen tila-auto. Ei siinä mitään. Kukin tekee, kuten haluaa ja mihin varat riittävät. Täällä koto-Suomessa nuo säät eivät vain oikein suosi muhkeita oleskeluryhmiä valkoisine pehmusteineen. Aika harvalla taitaa olla niin suurta katettua aluetta pihamaalla tai lasiverantaa, että surutta voisi jättää pihasohvansa pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa. Vaikka kuluva kesä onkin ollut sään puolesta mahtava, silti olen joutunut omia tuolipehmusteitani siirtelemään sateensuojaan. Kun on enimmäkseen kotosalla, tyynyjä kyllä ehtii kannella tai suojata. Auta armias, jos reissaa ja 50 kilometrin päässä kaatosateessa muistaa pehmusteiden jääneen taivasalle. Kuivattele niitä sitten muutama päivä. Ilkeä on istua litimärällä pehmusteella varustetulle kosteankalvakalle tuolille.
Huomenna pitäisi tilaamieni kivituhkan ja mullan saapua. Viikonlopuksi on siis töitä tiedossa. Pääsen heilumaan lapion kanssa tuonne rinteeseen. Vettä on tullut viime päivinä niin kiitettävästi, että lienee tarpeen kaivaa saappaatkin käyttöön. Toisaalta kasvien siirtäminen onnistuu paremmin maan ollessa kosteana. Helteet ja korppuisen kuiva maa asettaa liian suuria haasteita kasvien juurtumiselle.
Kesäkukat eivät laisinkaan tykkää näistä rankkasateista. Niin pelargoniat kuin petuniatkin roikkuvat pitkin ruukkujen reunoja. Ja koivunsiemeniä on kaikki paikat täynnä. Miten niitä riittääkin päivästä toiseen ihan jokaiseen koloon. Viikatessani yhtenä iltana pyykkiä narulta, ravistin jokikisen sukankin kunnolla. Silti pyykkejä kaappeihin laittaessani sieltä ja täältä tuli yksi jos toinenkin koivunsiemen.
Huomasin, että Mahoniani (Mahonia aquifolium) on tehnyt marjoja. Pieniä mustikanvärisiä. Tätä ne keltaiset kukat keväällä tiesivät. Mahonia on kaunis, ikivihreä kasvi. Sen lehdet ovat kiiltävän tummanvihreät. Mahonia kasvaa runsaan metrin korkuiseksi, mutta ainakin meidän pihalla kasvu on ollut tavattoman hidasta.
Pihasta on tullut oma sisustuskohteensa, johon käytetään rahaa ja aikaa. Terassit ja patiot varustetaan sohvilla ja nojatuoleilla. Kaasugrillit ovat suurempia kuin monen perheen tila-auto. Ei siinä mitään. Kukin tekee, kuten haluaa ja mihin varat riittävät. Täällä koto-Suomessa nuo säät eivät vain oikein suosi muhkeita oleskeluryhmiä valkoisine pehmusteineen. Aika harvalla taitaa olla niin suurta katettua aluetta pihamaalla tai lasiverantaa, että surutta voisi jättää pihasohvansa pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa. Vaikka kuluva kesä onkin ollut sään puolesta mahtava, silti olen joutunut omia tuolipehmusteitani siirtelemään sateensuojaan. Kun on enimmäkseen kotosalla, tyynyjä kyllä ehtii kannella tai suojata. Auta armias, jos reissaa ja 50 kilometrin päässä kaatosateessa muistaa pehmusteiden jääneen taivasalle. Kuivattele niitä sitten muutama päivä. Ilkeä on istua litimärällä pehmusteella varustetulle kosteankalvakalle tuolille.
