tiistai 15. tammikuuta 2013

Talvisen tiistain saamattomuutta

Muutaman kimalluksen onnistuin hangelta vangitsemaan

Merkillinen flegmaattisuus on iskenyt heti joulun jälkeen. Elo tuntuu leppoisalta ainoastaan sohvalla ja omassa sängyssä. Päässä pyörii monenlaista täytymistä, mutta mistään ei oikein saa kiinni eikä mitään aloitetuksi. Enemmän menee aikaa jonkun asian aikomiseen kuin itse toteutukseen. Eilenkin olin koko päivän lähdössä lenkillä, enkä sitten saanut edes kenkiä jalkaani. Tosin aamulla kävin pikaisesti labrassa - autolla, joten sitä ei lasketa liikkumiseksi laisinkaan.

Säät ovat liikkumiseen ja ulkoiluun mitä mainioimmat. Pakkasta alle -10 astetta, ei oikeastaan tuule, mutta ei kyllä aurinkoakaan näy. Paljon olisi tekemistä ja vielä enemmän sellaista, jota ei ole vielä ihan loppuun suunniteltukaan. Yhä se 9 litran maaliämpäri odottaa kellarissa, jotta ryhtyisin Pojan entistä makkaria maalaamaan. Ja vähän muutakin, vaan miten on aloittaminen niin vaikeaa. Kun ei ole pakko. Sukkalaatikko kaipaa läpikäyntiä, kuten moni muukin paikka. Vaan on niin paljon mukavampi kääntää kylkeä sohvalla ja uppoutua dekkarin jännitykseen. Ja sitten illalla siirtyä telkkarin ääreen kanavilla seikkailemaan ja etsimään mieleistä viihdykettä.

Siellä ne hautuvat lumen alla - kasvimaalaatikot.

Iltapäivällä sain itseni vihdoin punnerrettua ulkovaatteisiin ja kävelemään kirjastoon. Voi, miten hyvä mieli tuosta tuli ja heti on virkeämpi olokin. Kamerakin oli reppuun pakattu, mutta niin oli hämärän tuntuinen päivä ja samat pystyyn kuivuneet korret kirjastoreitin varrella, ettei innostus kuvaamiseen virinnyt laisinkaan. Väriä alkaa jo vähitellen kaipaamaan itse kukin tähän tammikuiseen harmauteen. 

Sorruin sitten minäkin siementilaukseen. Kuvittelisi, ettei muutamaan siemenpussiin kovin suuria summia saa tuhlatuksi, mutta niin vain oli muistettava maltti säilyttää, ettei ihan velan puolelle elämä menisi siementen vuoksi. Kun tässä olisi muutakin hankittavaa ja siinä sivussa syöminenkin saattaisi pitää ihmisen paremmin pystyssä. Tulipa vain mieleeni sellainen kysymys, että ovatko esimerkiksi Korpikankaan tai Exotic Gardenin siemenet parempia kuin markettisiemenet? Hinta kun on selkeästi korkeampi. Sanokaa te, joilla on enemmän vertailevaa kokemusta. Itse olen enimmäkseen hankkinut markettisiemeniä tai käynyt hakemassa Plantagenistä. Jotkut itävät hyvin, jotkut eivät laisinkaan, mutta syy ei aina liene siemenissä vaan niiden multaan tökkijässä eli minussa itsessäni.

Tulipa tilattua Aitokissanminttua, paria Akileijaa, Alppipiikkiputkea, Jänönhäntää, Harjaneilikkaa, Kiinanneilikkaa, Isosamettikukkaa, Kuuruohoa, Maurinmalvaa ja Myskimalvaa sekä Sinivaleunikkoa ja Tuoksuhernettä. Vielä pitää inventoida viime kesältä jääneet siemenet ja miettiä tuo keittiökasvipuoli. Tilli, persilja, tomaatti yms. Sekä krassit ja kehäkukat, joita kasvimaalla pitää aina kasvaa. Ei tässä kuulkaa pitkään mene, kun on jo aika ryhtyä mullan kanssa touhuamaan.


Nyt kun lunta ei ole vähään aikaan satanut, on hangen pinnalla nähtävissä jos jonkinlaisia jälkiä. Pupujussit nyt ovat arkipäivää, mutta monenlaista pienempää piipertäjääkin näyttää pihalla temmeltäneen. Toivottavasti ovat tyytyneet vain hangella kipittämään, etteivät ole järsineet taas varsia siellä hangen alla. Ainakin metsämyyrät liikkuvat talvella myös hangella, vaikka ovatkin siinä altiina joutua syödyiksi. Meillä on isot metsät sen verran lähellä, että eiköhän täällä liiku niin pöllöjä kuin kettujakin.


Arastelen kertoa ääneen suunnitelmistani, sillä pelkään niiden jäävän toteutumatta. Tämä on kai sitä suomalaiseen luonteeseen kuuluvaa jähmeyttä ja kasvatuksen mukanaan tuomaa vähättelyä. Eihän sitä nyt sovi omilla tekemisillään leveillä, eikä ainakaan etukäteen. Ihan varmasti seuraa epäonnistuminen, jos rupeaa suunnitelmillaan pullistelemaan. No, se ei ole todellakaan tarkoitus, mutta eräs blogisti totesi painonpudotus- ja elämäntaparemontista kertoessaan, että projektille tulee ikäänkuin ulkoinen seuranta ja kannustus, kun sen pukee sanoiksi. Ehkä pettymyksetkin on helpompi kohdata, kun ne jakaa muiden kanssa ja etenkin, kun huomaa, ettei ole ainoa epäonnistuja maailmassa. 

Löysin tiedostoistani nipun aforismeja ja tähän sopisi vaikkapa: "Kannattaa mieluimmin kysyä tyhmiä kysymyksiä kuin korjata tyhmiä virheitä."


Olen vastannut useampaan 11 kysymyksen haasteeseen, mutta kenellekään en ole haastetta laittanut eteenpäin. Nämä kysymykset nappasin Konnadonnan blogista ja vastaanpa nyt niihinkin, kun näin talviaikaan tätä jutunjuurta puutarhasta ei ihan helppo ole omasta päästä vääntää.

1. Laitatko ruokaa puutarhassasi?
  •  Kyllä kesällä tulee vähintäänkin grillattua, ehkä jatkossa enemmän sillä ostin viime kesänä kunnon kaasugrillin. Ja vaikka emme ruokaa pihalla valmistaisikaan, syömme kyllä pihalla aina kun se on mahdollista.
 2. Kumpi on mieluisampi asukki puutarhassasi: tomaatti vai ruusu?
  •  Ruusulle löytyy nykyisellään enemmän sopivia paikkoja, mutta tomaatteja yritän kasvattaa talon seinustalla. Minulla kun ei ole sitä kasvihuonetta, joka kyllä on laitettu toivelistalle.
 3. Käykö puutarhassasi kutsumattomia vieraita?
  •  Käyhän siellä. Myyriä enimmäkseen ja myös pupujusseja. 
  • Muutama kesä sitten pari naapurin alakouluikäistä tyttöä kävi ainakin kahtena päivänä pihallamme riipimässä kukkia, niin perennoja kuin ruukkuihin istuttamiani kesäkukkia jättäen varret kukkapenkkiin, mullat terassille ja jalanjälkensä tallottuihin sammalleimuihin. Pian sain tytöt selville, mutta vanhemmat kiistivät tiukasti, ettei heidän tytöt sellaista tee. Samat tytöt olivat käyneet muidenkin pihalla ja keränneet aiemmin keväällä mm. sipulikukkia käyden niitä sitten myymässä ovelta ovelle. Minua otti niin paljon päähän moinen turhanpäiväinen ilkeys, että ilmoitin vanhemmille siirtäväni asian käsittelyn kotirauhan rikkomisena poliisille. Tytöt pelästyivät ja tunnustivat vanhemmilleen. Illalla vanhemmat tulivat soittamaan ovikelloa ja kehottivat tyttöjä pyytämään anteeksi. Tytöt saivat anteeksi, mutta vanhempien olisin suonut vähemmän vähättelevän tyttöjen tekemisiä.
 4. Ovatko kukkapenkkisi viivottimella vai siveltimellä vedettyjä?
  •  Ei kun puutarhaletkulla nurmikkoon hahmoteltuja. Yläpihalla hiekkapintaiset kulkualueet on erotettu istutusalueista lautarakenteilla ja ne ovat kyllä suoria. Lautaa kun on vaikea kaarelle taivuttaa. Ajatuksena on joskus kivetä kulkureitit. Sitten kun lotossa on voitettu enemmän kuin se yksi euro, jonka joulukuussa kenolla onnistuin voittamaan.
 5. Tunnetko kaikki puutarhasi kasvit nimeltä?
  •  Tunnen kyllä, mutta tuppaan osan aina talven aikana unohtamaan. Etenkin latinankieliset nimet. Kesän aikana ne taas muistuvat, kun kasvien kanssa touhuaa lähes päivittäin. Joidenkin nimet muistaa vaikeuksitta, sitten on niitä, joita joutuu aina hetken mielessään tapailemaan.
 6. Mikä oli ensimmäinen pihallesi istuttama kasvi?
  •  Eiköhän tuo ollut nurmikko, mutta seuraavana tulikin sitten Norjanangervot.
  7. Onko värillä väliä?
  •  Kyllä värillä vaan on väliä. Eniten tuntuu miellyttävän valkokukkaiset kasvit ja kakkosena tuleekin sitten vaaleanpunaiset ja sinisävyiset. Toisaalta lähes kaikki kukat ovat kauniita oikeassa ympäristössään.
 8. Riittääkö kukkapenkistäsi kukkasia myös maljakkoon asti?
  •  Nykyisin riittää. Aikanaan ei millään raaskinut taittaa ainuttakaan kukkaa maljakkoon, kun tuntui, ettei niitä riitä tarpeeksi edes pihalle kukkimaan. Kyllä maltan jo pionejakin maljakkoon kerätä ja jopa syreenistä olen kukkivan oksan taittanut.
 9. Mitä teet kaikista mieluiten pihallasi?
  •  Kesäiltana on todella mukava kiertää katselemassa, mitä mistäkin kohtaa mullasta nousee ja onko johonkin tullut uusia nuppuja. Siinä sitten nousee uusia ideoita ja tarpeita jatkossa jalostettavaksi. Usein saatan mennä pihalle vain käväisemään tai vaikkapa postilaatikolla käymään. Lopputuloksena on monta kourallista rikkaruohoja ja nypittyjä kukanrääppeitä sekä käymätön reissu postilaatikolle.
 10. Puu vai kivi?
  •  Kivi ja puu. Kivistä pidän kovasti ja toivoisin niitä olevan tontillamme enemmän. Jonain päivänä keksin keinon saada alapihaa tasoittaneen traktorin metsään nakkaama suuri kivi takaisin pihalle. Puullakin on oma roolinsa. Esimerkiksi terassilla puu tuntuu jalan alla mukavammalta kuin kivi.
 11. Pidätkö puutarhajuhlia?
  •  En varsinaisesti. Mutta juhlat kesällä siirtyvät automaattisesti pihalle, jos sää sen vain sallii. Muutama vuosi sitten juhlin pyöreitä vuosia ja pihalle oli viety pöytiä kattauksineen. Kesä oli aurinkoisen helteinen ja sateeton, mutta auta armias, kun vieraat ryhtyivät pihamaalla kahvittelemaan, tuli koko kesän rankin sadekuuro, eikä sille meinannut loppua näkyä laisinkaan. Muistavatpa vieraat ainakin nuo juhlat.


Ehkä olen nyt vastannut riittävästi kysymyksiin, enkä ryhdy keksimään edes uusia kysymyksiä muille vastattavaksi. Juuso tuossa pyörii sen näköisenä, että nyt pitäisi päästä pihalle pissimään. Jollen kohta lähde, se hyppii repimään tapettia. Katti tietää, millä mammaan saa liikettä.

Sääntö numero 1: Älä murehdi pieniä asioita.
Sääntö numero 2: Kaikki asiat ovat pieniä.