Tänä vuonna tulee huikea omenasato. Valitettavasti suurimman osan siitä joutuu kantamaan kompostiin, sillä pihlajanmarjakoin toukat ovat löytäneet tiensä lähes kaikkiin hedelmiin. Myös muumiotautisia omenoita on nyt aika paljon. Pienikin vioitus puussa riippuvassa hedelmässä houkuttelee paikalle ampiaisia, jotka ruokailevat innokkaasti hedelmälihalla.
Hyvistä aikomuksistani huolimatta raakileiden harvennus jäi alkukesästä tekemättä. Aika hyvin puut hoitivat harvennuksen itse, mutta paljon on ryppäitä, joissa hedelmiä on liikaa. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi myös hedelmien koko jää tavallista pienemmäksi.
Yleensä leikkaan vesiversot elokuussa pois. Tänä vuonna vesiversoja kasvoi hurja määrä ja yksittäisen verson kasvuvoima on ollut melkoista. Ukkokullan kanssa urakoitiin vesiversot muutama päivä sitten pois ja nyt omenapuut ovat taas sopivan ilmavia. Aurinkokin pääsee paremmin kypsyttämään hedelmiä ja tuuli puhaltamaan ötököitä omenoiden kimpusta muualle.
Punaherukat keräsin jo pari viikkoa sitten. Vaikka kaikista kolmesta herukkapensaasta isoimmat ja vanhimmat oksat kuivuivat ja kuolivat marjoineen pystyyn, sato oli ihan hyvä meidän perheen tarpeisiin. Osan pakastin kokonaisena, osan keitin mehuksi ja osasta mehua tein herukkahyytelöä.
Aiemmassa postauksessa herukanoksien kuivumisesta mainitessani sain vinkin tutkia oksien sisusta mahdollisen herukkalasisiiven varalta. Tsekkasin myös, löytyisikö herukanvarsisääsken vioituksia, mutta en löytänyt. Sadon keräämisen jälkeen leikkasin kaikki vähänkin huonokuntoisemmat oksat, vanhat ja myös lamoavat oksat pois. Pensaat olkoot jatkossa tiukemmassa kontrollissa. Ykkössyynä oksien kuivumiselle pidän edelleen kuivuutta, joka meidän tontilla on ollut massiivista. Sadetta on saatu äärimmäisen vähän, hellettä ja sitä tehostavaa tuulta monen vuoden edestä. Olisi pitänyt alkukesästä keinokastella tehokkaasti, vaan monestakin syystä jäi tekemättä.
Netistä löysin hyvän oppaan: Herukan tuholaiset ja niiden torjunta.
Karviaiset sain kerättyä vasta tiistaina. Marjat olivat hieman jo ylikypsiä. Tavallisesti popsin enimmän osan karviaisista sellaisenaan, mutta nyt ajattelin tehdä niistä hilloa. Vaan hillon valmistamista varten jokainen karviainen pitäisi pyörittää kahdesti sormissa ympäri saadakseen pois nuo roskat. Litran verran sitä hommaa jaksoin ja sitten riitti. Kippasin loput marjat isoon kattilaan ja hurautin mehuksi, josta siitäkin tein hyytelöä. Hyvää tuli.
 |
| Tämän kesän ainoa ostoperenna: Delphinium grandiflorum 'Ocean Blue' |
Kuluvana kesänä lapiohommia en ole pahemmin tehnyt. Keväällä juurakoina ostamani Lidlin kasvit ovat lomailleet purkeissaan kasvarin seinustalla. Siinä niitä on ollut helpompi kastella ja pitää elossa. Pahimpien helteiden mentyä hinku hyödylliseen tekemiseen sai yliotteen ja päätin vihdoin istuttaa taimet Ovaalipenkkiin. Ensin kaivoin sieltä pois vuorikaunokin ja pisamakellon eli puoli penkkiä piti kääntää kokonaan nurinniskoin. Se oli helppo homma, sillä kuivaan ja kuohkeaan multaan lapio upposi kuin voihin.
 |
| Vuorikaunokki - Centaurea montana |
Pisamakello jouti kokonaan kompostiin. Se on niin ärhäkkä leviämään, että meinasi mennä hermo sen kanssa. Penkissä oli miljoona pientä alkua ja toinen mokoma vyörymässä penkistä uloskin. Vuorikaunokin kohtalo on mietinnässä. Tykkään sen kukasta, mutta kasvutapa on todella rasittava. Varret makaavat kukkapenkissä riipin raapin ja yrittävät köllöttää jopa nurmikon puolella. Koko puska pitää muistaa tukea ajoissa ja kunnolla, sillä ympäriinsä retkottava kasvi on kaikkea muuta kuin nätti.
Saatuani vuorikaunokin ja pisamakellon pois, oli Ovaalipenkissä mukavasti tilaa. Alapihan takakulman sijainnin vuoksi Ovaalipenkin asukkaat ovat olleet hiukan hakusessa, mutta nyt porukka alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Istutin sinne tämän kesän ainoan perennaostoksen eli noin 35 senttiseksi kasvavan ritarinkannus Ocean Bluen. Lisäksi siirsin samaan penkkiin kasvarin seinustan ruukuista pari tarhajaloangervo Brautscleieriä ja kolme idänkurjenpolvi Baby Blueta. Penkin sävyvalikoima on sini-valkovoittoinen, jota sotkee päivänlilja Crimson Pirate, jonka pitäisi olla räiskyvän punainen. En vain keksinyt sille tähän hätään muutakaan paikkaa.
 |
| Pisamakello - Campanula punctata |
Hölmö kun olen, enkä mistään mitään opi, istutin sitten siemenestä kasvattamaani ja niinikään helposti leviävää rohtosuopayrttiä Ovaalipenkkiä vastapäätä olevaan Raja-aitapenkkiin. Tämä penkki rajoittuu nurmikkoon ja muutenkin se on vähän villi ja syrjäisä paikka, joten rehottakaan suopayrtit siellä. Olen nähnyt paljon kuvia ja lukenut tarinoita suopayrtistä, joten pitäähän sitäkin kokeilla.
Lopuksi soma kuva puutarhurin manikyyristä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kehotti kaikkia kuvaamaan omia "juhlakuntoon" laitettuja käsiä ja julkaisemaan kuvia blogissa, facebookissa ja instagrammissa. Muistakaa laittaa Riinalle linkki manikyyripostauksestanne. Oli muuten vaikea kuvata vasemmalla kädellä omaa oikeaa kättään. Kas, kun en tajunnut jalustaa kaivaa avuksi.
Kuvassa oikea käteni kuvattuna heti hikisen ja multaisen hanskan poistamisen jälkeen. Käsi on turvoksissa pääsiäisestä saakka kärsimäni jännetupintulehduksen ja siihen maanantaina annetun kolmannen kortisonipiikin vuoksi. Naarmut taasen sain ruusupuskassa intoilusta - ilman hanskoja tietenkin. Brittiläistä puutarhaohjelmaa katsoessani olen ihmetellyt, kun brittipuutarhurit eivät pahemmin hanskojen kanssa työskentele. Aika multaiseksi kädet tulevat hanskojenkin kanssa. Kunnon kynsiä minulla ei kesäaikaan edes ole. Sinne ne katkeavat puutarhan syvyyksiin milloin mitäkin kynsin nyhtäessä. Surunauhat sentään lähtevät pesussa pois.
 |
| Anopin äitienpäiväruusu intoutui välivuoden jälkeen kukkimaan. |
Jatketaan siis kesäelämää, vaikka varsinainen lomakausi alkaakin useimmilta jo olla ohitse. Monet ovat postanneet virkistävistä vesisateista. Jos jonnekin päin maata sadepilviä kasaantuu liiaksi asti, puhaltakaan osa niistä tänne. Täällä puutarha ja luonto kaipaa kipeästi vettä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
