 |
| Alcea rosea - Tarhasalkoruusu |
Taidan olla yhden kasvin kaveri kerrallaan. Aika monta erilaista salkoruusua olen kasvattanut kelvollisiksi taimiksi saakka. Niistä ainoastaan tämä pinkki on suostunut jatkamaan elämäänsä jo useamman vuoden. En uskalla kovin tehokkaasti kitkeä mitään ylimääräistä salkoruusun lähistöltä, jotta en vahingossakaan tuhoaisi mahdollisesti alulla olevaa tummaa salkoruusua. Saattaahan ihme tapahtua ja toissa kesänä istutettu Nigra esimerkiksi nousee ylös. Mitä kyllä vahvasti epäilen.
 |
| Silene/Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka |
Innostun aina kaikista kaunottarista, joita teidän blogeissanne näen. Joko metsästän niitä kaupoista tai sitten hankin siemeniä. Näin tein harmaakäenkukan kanssa. En muista enää, mistä ja millaiset siemenet ostin. Ilmeisesti en katsonut lajikenimeä ollenkaan. Siementen itäminen onnistui hyvin. Viime kesänä pääsin istuttamaan kolmeen eri paikkaan harmaakäenkukan taimia ja siitä alkoi odottaminen, joka tänä kesänä on palkittu kauniilla kukinnalla. Tosin odotin sellaisia syvän syklaaminpunaisia kukkia, mutta mikä lie puolialbiino sattui kohdalleni. Aluksi kukkien keskustassa on hennosti vaaleanpunaista, jonka jälkeen ne muuttuvat kokonaan valkoisiksi.
 |
| Pari tiikerililjaa kasvaa uskollisesti lumimarjan seassa |
Olopihan terassin kulmaukseen istutin ikuisuus sitten muutaman lumimarjapensaan. Silloin en tiennyt, enkä myöskään ottanut selvää, että ne leviävät kuin muinainen Elanto entisaikojen sanonnan mukaan. Lumimarja on myös nopeakasvuinen ja risuuntuu alaosistaan helposti.
Viime kesänä sain päähäni muotoilla kasvustoa. Halutussa muodossa pitämiseksi leikkaus täytyy uusia muutaman viikon välein. Risuuntumisen estämiseksi alasleikkaus taasen muutaman vuoden välein. Saattaa näyttää kivuliaalta kasvien kurittamiselta, mutta minä tykkään tästä näkymästä enemmän. Rännistä eteenpäin pensaat ovat norjanangervoa, jota niinikään pidän leikkaamalla matalampana ja kapeampana. Kukkii vähemmän, mutta tässä kohtaa riittävästi.
 |
| Clematis Integrifolia-ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö |
Kaikkien muiden kasvien lailla myös kärhöt ovat kiivenneet ja levinneet joka suuntaan. Aljonushka ei kierry tukeensa, vaan se tarvitsee tuen, johon nojata. Aljonushkani kasvaa kahden puolipyöreän metallituen sisällä. Tukien korkeus on 150 cm, joka ei tänä kesänä riitä alkuunkaan. Käytännössä Aljonushka on tällä hetkellä melkein kauttaaltaan kaksinkerroin. Leikkaan sen ensi keväänä matalaksi ja laitan ympärille korkeamman lieriön. Ehkä vähän tanakammasta verkosta saisi sellaisen kätevästi. Tällä hetkellä Aljonushkan olon helpottamiseksi ei voi mitään tehdä. Talvella on aikaa miettiä avustustoimia.
 |
| Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö |
Vinkiksi kaikille lumikärhöä havitteleville: varatkaa sille tilaa niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin. Kuva ei kunnolla kerro, kuinka korkea ja leveä lumikärhöni nyt on. Betoniverkosta tehty tuki on noin 80 cm leveä ja yli 2 m korkea. Se on tuolla jossain, kärhön uumenissa. Betoniverkko (vahvuus n. 6 mm) on kiinnitetty sinkilöillä kahden kakkoskakkosen väliin, jotka on upotettu metallisilla tolppakengillä maahan. Tuki pysyy vankasti pystyssä, ei heilu eikä huoju.
Kärhö huitelee reippaasti yli kahdessa metrissä ja sivuttain sen oksat leveilevät joka suuntaan. Ohi kulkiessani oksat yrittävät tukistaa hiuksiani. Silloin päätän, että ehtiessäni käyn nostamassa ja sitomassa sinne tänne sojottavia oksia vähän korkeammalle. Toistaiseksi olen unohtanut tehtävän joka kerran.
 |
| Lonicera periclymenum - Koreanköynnöskuusama |
Samana kesänä lumikärhön kanssa istutin tuen toiseen reunaan koreanköynnöskuusaman. Kuvaa hyvin sitä, miten en laisinkaan tajunnut kärhön kasvuvoimaa. Toisena kesänä olisin vielä voinut kaivaa koreanköynnöskuusaman pois ja suoda hänelle tilaa hengittää. En kaivanut. Toki sen voisi tehdä vieläkin, esimerkiksi keväällä köynnöstuen tyvi on esillä. Jostain syystä aina on mukamas kaikkea muuta tekemistä ja ajatus jää jonnekin takaraivon sopukoihin hautumaan.
Tässä yhtenä päivänä katselin alapihan portailta käsin, mikä ihme kärhön latvuksessa punertaa. Koreanköynnöskuusama on siellä murtautunut kärhön uumenista pukatakseen kukan näytille. Useammankin kukan sieltä löysin. Onkohan nuo kukat jonkinlainen vihje koreanköynnöskuusamalta, että jotain pitäisi tehdä? Ettei hänen elämänsä voi jatkua näin ahtaassa asunnossa. Laitetaan siis tekemättömien töiden listalle. Tai siirtolista se on nimeltään tällä hetkellä.
 |
| Lonicera periclymenum 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama |
Ruotsinköynnöskuusama ei sen sijaan kaipaa siirtoa, vaan parempaa ja korkeampaa tukea. Ruotsinköynnöskuusama asustaa alapihan taka-aidan vieressä. Ajattelin köynnöstä istuttaessani, että se pujottelisi nätisti aitaa pitkin kumpaankin suuntaan. Tekeehän se sitäkin, mutta luultavasti kaikkien köynnösten pääsuunta on ylös, mahdollisimman korkealle. Niinpä työlistalla on tuki ruotsinköynnöskuusamallekin.
Uuteen tukeen muutto merkitsee köynnökselle hienoista väkivaltaa. Se on nimittäin kietoutunut varsin tukevasti koristetukeen ja aitaan. Joudun siis leikkaamaan oksia saadakseni ne irti. Toivottavasti ruotsinköynnöskuusama ei suutu, vaan ryhtyy kiltisti kasvamaan uudessa tuessa. Kunhan nyt ensin saan tarvikkeet hankittua ja tuen rakennettua. Ukkokullan avulla todennäköisesti.
 |
| Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki |
Noidannuolen vaivaamaa selkää on pitänyt varoa, mutta tekemättömyys ja hiljaa kulkeminen ei vaan sovi minulle. Liian nopea liike tai mikä lie aiheuttaa välillä viiltävää kipua, jolloin menen polvilleni tai vähintäänkin kaksinkerroin. Siitä on sitten hilattava itsensä rauhallisesti ylös ja jatkettava, mitä sitten olinkin tekemässä. Viisasta olisi ottaa rauhallisemmin, kuten pörriäiset alppipiikkiputkissa. Näyttää vahvasti siltä, etten ole kovin viisas.
 |
| Juuso sai kellokärhön kaverikseen |
Lauantaina siirsin yhden syyskimikin. Selvisin toimenpiteestä kohtuullisen hyvin. Tänään en voinut vastustaa kiusausta nähdessäni lapion ja kaivoin Syyspenkistä ison mättään sulkaneilikkaa pois. Tilalle hain Pikkupuutarhan Kivipenkkiin runsas kuukausi sitten istuttamani kellokärhön. Se nyt vaan ei ollut oikeassa paikassa. Sillä on mielestäni parempi asua Syyspenkin ison kotikiven kupeessa. Ehkä se jonain päivänä voi nojata kiven lämpimään kylkeen. Juusokin nukkuu kiven takareunassa ikiuntaan, joten mikäs sen kauniimpi kukka sen unta siivittämään, kuin kukkiva kellokärhö.
Ylös kaivetuille sulkaneilikoille ei ollut heti sopivaa istutuspaikkaa. Pilkoin muhkeat kasvustot pienemmiksi ja istutin toistaiseksi ruukkuihin. Oikearinteeseen on tulossa remontti. Sinne sulkaneilikat voisivat muuttaa. Kasvihuoneen seinustalla on taas istutusta odottavia ruukkuja ja lisää taitaa tulla. Osa menee tyttären pihalle, joten kaikkia minun ei tarvitse multaan kaivaa.
 |
| Sulkaneilikat odottamassa uutta istutuspaikkaa |
Pikkuisen on nyt sellainen tunne, ettei tämä kesä riitä alkuunkaan kaikkien ilmassa olevien suunnitelmien toteuttamiseen. Toisaalta tiedän, ettei puskien siirtelyssä nokka kauaa tuhise, kunhan alkuun pääsee. Vietävän noidannuoli tuli sotkemaan suunnitelmiani, joten tällä hetkellä en voi mennä vauhdilla eteenpäin. Tuleepahan kerrankin suunniteltua kunnolla, mikä on kohdallani varsin positiivinen juttu.
Tulipa taas pitkät jorinat. Aina on lupa harppoa ohi tekstin ja katsella vaikka vain kuvat.
Mukavaa heinäkuun loppua kaikille!
Onni on kuin perhonen,
joka takaa-ajettuna karkaa käsistäsi,
mutta istahtaa olkapäällesi, jos odotat hiljaa.
-Nathanie Hawthorne-
