Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.
Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.
Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi.
Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.
 |
| Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna. |
Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.
Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa.
Helikopterikenttä 6.1.2024
Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.
 |
| Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri. |
Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme.
Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.
Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.
Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.
 |
| Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024 |
Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.
 |
| Kompostorit 16.1.2024 |
Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.
Puistopäädyn peuransyömät tuijat
Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.
 |
| Jänisten moottoritie 16.1.2024 |
Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.
Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?
Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.
Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin.
Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.
Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.
Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!
