keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Arabian vanhat astiat


Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokko esitteli useammassa postauksessa vanhoja Arabian astioita. Hänellä onkin runsaasti kauniita ja varsin hyväkuntoisia vanhoja Arabioita. Kruunuvuokko esitti ehdotuksen, että muutkin esittelisivät omiaan. Oma valikoimani on melko suppea, mutta niistä vähistäkin olen iloinen.

Kesäkukka -soppakulho

 
Kesäkukka taitaa olla yksi yleisimmistä vanhoista Arabian sarjoista. Koriste oli alunperin nimetön. Myöhemmin sille keksittiin nimi Kesäkukka. Mallia on sota-aikana valmistettu kullatulla ja vihreällä raidalla.
 

Soppakulho ja muut kukkakoristeiset Arabiat ovat anopin kodista. Hän antoi ne vuosia sitten minulle. Muutaman kerran olen joitakin käyttänyt, mutta enimmäkseen ne ovat olleet lasiovellisessa kaapissa näytillä, etteivät mene esimerkiksi tiskatessa rikki.

Teekannu, pienempi


Kaksi eri kokoista teekannua ovat niinikään anopilta saatuja. Kesäkukka-sarjan lisäksi Arabialla on lukuisia erilaisin kukin koristettuja astioita, jotka on nimetty naisten mukaan. Löysin kukkakoristeisia astioita mm. seuraavilla nimillä: Irmeli, Elli, Ulla, Tellervo, Selma ja Hilkka.

Teekannu, isompi


Kukkakoristeisteisten astioiden valmistus ajoittuu 1930-luvulta eteenpäin. Osassa on piippuleima (1932-1949), osassa kotimaan tuotteille tarkoitettu tehtaanmerkki 1949-1964.

Sokerikko ja kermakko


Sokerikko

Kukka-aiheinen sokerikko on oman lapsuudenkotini jäämistöä. Tälle en löytänyt nimeä. Tuotanto ajoittuu vuosille 1932-1949. Veikkaan vanhempieni saaneen sokerikon isän vanhemmilta.

Kuvan kahvikuppi on isän lapsuudenkodista. Mummun eli isänäidin kuoltua sain näitä 11 kpl. Muistan, kuinka mummu kattoi näitä pöytään meidänkin ollessa vierailulla. Suurin osa kupeista ja aluslautasista on hyvin kuluneita. 

Muutama vuosi sitten kävin vanhoihin Arabian astioihin perehtyneen jälleenmyyjän luona arvioittamassa nämäkin kupit. Asiantuntija tutki jokaisen astian hyvin tarkkaan käymällä joka kohdan sormilla sivellen, jopa suurennuslasia käyttäen. He kelpuuttivat myyntiin ottamiinsa  ainoastaan vähäiset kulumat tai vauriot. Harvinaisemmissa astioissa ja esineissä seula oli keveämpi. Näille kupeille ei heidän mukaansa ollut kysyntää. Kesäkukka-tyyppisiä Arabioita on runsaasti liikkeellä. Keräilijät haluavat mahdollisimman virheettömiä tuotteita.

Muistoarvostaan huolimatta annoin nämä kahvikupit SPR:lle myytäväksi. Tuoton luonnollisesti käyttävät omien päätöstensä mukaisesti. Harkitsin hetken myyväni kupit itse, mutta nettikauppojen kautta myynnistä olisi aiheutunut sen verran paljon kuluja ja vaivaa, että olisin jäänyt miinukselle. Toivottavasti joku sai näistä vaikkapa kivat mökkikupit.

Salli, suunnittelija Greta Lisa Jäderholm-Snellman


Tämä Salli-kahvikuppi kuuluu anopilta saatuihin. Sallia on valmistettu 1932-1949. Näitä kuppeja minulla on viisi kappaletta. Kuppi on unelmanohut ja -kevyt. Joskus vielä juon näistä kahvit kesäisenä sunnuntaipäivänä. Sellaisena päivänä, jolloin aurinko paahtaa helteisesti. Kahvi maistuu varmasti näistä kupeista yhtä kuumalta kuin auringonpaahde iholla.

Jaana, Raija Uosikkinen


Niinikään anopilta saatu kahvikuppi. Jaanaa minulla on kuusi kuppia aluslautasineen. Pullalautasia on viisi. Jaanaa on valmistettu 1958-1967. Suunnittelijana Raija Uosikkinen.

Papukaija-kaadin, 2 l


Ehdoton Arabia-aarre on anopilta saatu kahden litran Papukaija-kaadin. Sitä on valmistettu 1940-luvun alussa. Papukaija-kaatimeni on ehjä, eikä siinä ole kolhujakaan. Kaatimen sisällä on lasitteessa tumma viiva, joka asiantuntijan mukaan pudottaa astian arvoa. En ole Papukaijaa myymässä. Kesällä laitan siihen kukkia. Nekin siten, että laitan kaatimen sisään sopivan kokoisen lasimaljakon suojaamaan itse astiaa.

Oksa-kaadin, harmaa

Raija Uosikkisen Oksa-puhalluskoristetta tehtiin KL-kaatimeen vihreänä koko tuotanto ajan. Harmaa versio oli lyhytikäisempi, se tuli käyttöön 1955 muutaman vuoden ajaksi.

Oksa-kaadin, vihreä


Oksa-kaadinta valmistettiin vuosina 1953-1971. Tämä vihreäkuvioinen oli lapsuudenkodissani ahkerassa käytössä. Siksi se onkin aika kulunut. Ylemmän kuvan harmaakuvioinen Oksa-kaadin on anopilta saatu.

Voipytty, iso

Niin iso kuin pienikin voipytty ovat anopilta. Kumpikin on hyväkuntoisia. Nämä voipytyt ovat kivitavaraa.

Voipytty, pieni

 
Pohjan piippukuvion mukaan näiden valmistusvuosi on 1932-1949. Tuotantoaika pidempi eli 1883-1957.

Häränsilmä, tuhkakuppi

Appiukon jäämistöstä meille tuli mm. vihreästä lasista valmistettu pieni tuhkakuppi. Se on Kaj Franckin suunnittelema Häränsilmä, jota valmistettiin Nuutarjärvellä 1956-1971.

Kiulu-maljakko


Myös pikkuinen Kiulu-maljakko on appiukon peruja. Kuvassa väri kellertää, mutta todellisuudessa maljakko on viininpunainen. Se on Armando Jacobinon suunnittelema, Kumelan valmistama esine. Italialaissyntyinen Jacobino toimi lasinpuhaltajana ja lasisuunnittelijana ensin Nuutajärvellä, myöhemmin Riihimäellä Kumelan lasitehtaalla työskennellen siellä kuolemaansa 1970 saakka.


Nämä lasit ovat myös appiukon jäämistöä. En ole täysin varma, mutta nettiseikkailun jälkeen oletan lasien olevan Kaj Franckin Nuutajärven puhallettua lasia. Näitä valmistettiin 1953-1966. Laseja on valmistettu eri värisinä. Meillä on nämä kaksi.

Arabian joululautaset

Edesmennyt veljeni antoi minulle useana jouluna lahjaksi Raija Uosikkisen Arabialle suunnitteleman joululautasen. Ensimmäinen hänen antamansa eli vuoden 1979 lautanen putosi kerran keittiön seinältä, johon olin lautaset riviin ripustanut. Hajosi tietenkin. Vuoden 1991 joululautasen olen ostanut itse. Se ei kuitenkaan ole Raija Uosikkisen, vaan sen on suunnitellut Tove Slotte. Uosikkisen suunnittelemia joululautasia valmistettiin vuosina 1978-1983. 

Pidän näistä joululautasista enemmän, kuin suositummasta Kalevala-lautassarjasta. En ole joululautassarjaa kerännyt täyteen, koska en ole innostunut niillä seinää täyttämään.

Huushollissamme on ollut kuppeja moneen lähtöön. Arabioista ainakin Ruijaa ja neljä sinistä Singabore-teekuppia. Ne ovat lähteneet eri tavoin kiertoon.

Maanantaivastaisena yönä ja päivälläkin satoi hieman uutta lunta.


Perintö-arabioiden sijasta katamme pöydän monille suomalaisille tutuiksi tulleilla Arabian astioilla. Inkeri Leivon 1979 suunnittelema Arctica miellyttää silmääni niin paljon, että siitä olen kerännyt niin arki- kuin juhlavampaankin käyttöön ruoka- ja kahviastiat. Valkoiseen Arcticaan on helppo yhdistää muun värisiä astioita ja servettejä. Valkoinen lautanen tai kahvikuppi näyttää hyvältä myös värikkäällä pöytäliinalla.

Kaj Franckin Teema on myös yksinkertaisuudessaan ja yhdisteltävyydessään meille sopiva astia. Teemaa myydään ainakin mustana, valkoisena, keltaisena, punaisena ja harmaana. Uutenä näkyy olevan puuteri. Minulla on Teemasta lähinnä valkoisia ja punaisia mukeja sekä valkoisena erilaisia tarjoiluastioita. 

Mikä parasta, niin Arcticaa kuin Teemaakin on hyvin saatavissa. Kupin tai lautasen rikkoutuminen ei tuo astiastoon pitkäaikaista parittomuutta. Uusia on hyvin saatavissa.

Maanantaiaamun lumipilvet vyöryivät taivaanrannassa.

 
Suomalaiset astiat ovat kauniita ja hyvälaatuisia. Vanhoja, tuotannosta poistettuja astioita on edelleen aika hyvin täydennettävissä monessa niihin erikoistuneissa kaupoissa. Useimmilla kivijalkassa toimivilla vintage-myymälöilläkin alkaa olla myös nettisivut. Hinta riippuu paljolti astian kunnosta ja siitä, kuinka yleisesti sitä on saatavilla. Harvinaisuudet maksavat.

Tietoa vanhoista astioista joutuu onkimaan monesta eri lähteestä. Aikaa siihen kannattaa varata runsaasti. Mikäli omien vanhojen astioidesi historia kiinnostaa, hyviksi paikoiksi osoittautuivat seuraavat:

Arabian tehtaan käyttökeramiikka

Arabia - Tehtaanmerkit

Astiataivas

Kaj Franck -verkkonäyttely

Laatutavara.com

PS.
Osassa teksteistä fontti on haluttua pienempi. Yritin muuttaa fontin kokoa ottamalla ensin tekstistä pois kaikki muotoilut, jonka jälkeen valitsin sopivan fontin koon. Toisinaan tämä kikka toimii, nyt ei.

 

lauantai 15. tammikuuta 2022

Föhn-tuuli toi jäätikön

Pergolan räystäs pukeutui pitsikappaan.

Torstain föhn-tuuli laittoi lumen sulamaan vauhdilla. Pergolan katolta lumi vyöryi räystästä kohti hauskasti laajana rintamana, jolloin reunalle muodostui pitsikappa. Tasaisin välein pihalta kuului humahdus, kun kappa putosi maahan. Pian taas uusi lumikappa oli reunalla valmiina vapaapudotukseen.

Lämpötila kipusi vielä ylemmäs, mitä ehdin kuvata. Ennuste lupasi vesisadetta, mutta aika vähäiseksi se jäi. Jopa aurinko näyttäytyi taivaalla pidemmän aikaa. Kävin pihalla kuvaamassa pergolan pitsikappaa, jolloin kuulin talitinttien laulavan kaikille tuttua "titityytä". Ehkä tinteille olisi pitänyt sanoa, että vielä on turhan varhaista kevätlauluja virittää. Jätin sanomatta. Kivaahan titityytä oli kuunnella.

Loppiaisena 6.1. pihalla näytti lumiselta.

 
Tähän saakka talviset maisemat ovat olleet ilahduttavan kauniita. Kuin postikortissa olisi useamman viikon kulkenut. Aurinko on paistanut monena päivänä. Täällä etelärannikolla talviin kuuluu jäätikkökelit, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Poikkeuksellisesti piikkikengille ei ole ollut kovin paljon käyttöä tähän mennessä tällä talvikaudella.

Viikkoa myöhemmin eli 13.1. pihalla kaivattiin luistimia.

Jo torstaina piha alkoi muistuttaa kylän luistinkenttää. Kulkeminenkin pihalla sujuisi helpommin ja järkevämmin luistimilla. Torstaisella kauppareissulla kävimme kyllä hakemassa lisää kuorittuja auringonkukansiemeniä linnuille, mutta hiekoitushiekka unohtui. Ukkokullan oli pakko tehdä uusintareissu naapurikunnan rautakauppoihin, jotta emme me eivätkä meillä käyvät telo itseään jäätiköllä kulkiessaan. Ensimmäisestä kaupasta hiekoitushiekka oli jo myyty loppuun. Toisesta onneksi löytyi.

Torstaina 13.1. kompostori osoitti heräämisen merkkejä.

Minulla on ollut viime viikot läheinen ja erityisesti lämmittävä suhde kompostoriin. Tiukkaan jäähän menneen kompostorin sulattamiseksi olen laittanut sinne kuumalla vedellä täytetyn viiden litran kanisterin ja peittänyt kanisterin vielä sanomalehdillä veden jäähtymisen hidastamiseksi. Vesi on pitänyt vaihtaa päivittäin. Toimenpiteistä on ollut hyötyä. Kompostori on hissukseen herännyt. Eikä ainoastaan torstaisen auringonpaisteen ja mukavan lämpimän sään johdosta. Mittari nytkähti ylöspäin jo ennen föhn-tuulen vaikutuksia. Perjantaiaamuna mittari oli noussut jo 20 asteeseen. Jonkun verran on vielä tilaa täyttää ja vieressä seisovaan varakompostoriin mahtuu tarvittaessa hyvin tavaraa.

Rakeinen kuva vähäisen valon vuoksi (9.1.22).

Amaryllisten kukinta alkaa olla ohitse. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä leikkasin viimeisen nupullaan olevan vanan maljakkoon. Se kun venyi ja venyi aikomuksenaan ilmeisesti koskettaa kattoa. Maljakossa nuppu osoittaa avautumisen merkkejä.

Toisen valkoisen amarylliksen neljäs nuppuvana ei tavoittelekaan kattoa, vaan ihan jotain muuta. Kuva on otettu su 9.1. Tämän jälkeen vana on kasvanut ja osoittaa nyt suojaruukun reunan yli kohtisuoraan alas. Vana on edelleen tanakka ja terveen tuntuinen. Sen suunta vain on outo.

Pelaguut ikkunalla ulkoapäin kuvattuina.
 

Työhuoneen ikkunalla talvehtivat pelaguut ovat ihmeen hyvinvoivia. Kaksi Inspire Pinkiä ja kolme Divas Rasberry Rippleä taitavat nauttia aurinkoisista päivistä. Kastelen näitä parin viikon välein. Työhuoneen lämpötila on noin +20℃. 

Mikä lintu ja mikä tapahtuma näihin jälkiin sisältyy?


Aikaa voi toki käyttää monipuolisemminkin, mutta aika hauskaa on tinttien touhujen seuraaminenkin. Varsinkin mustarastaat saavat ruokintapaikoilla aikaan melkoisen shown. Yhtenä päivänä peräti kuusi mustarastasta ravasi marjakuusen ja keittiön ikkunan vieressä olevan tuijan väliä. Joukossa oli neljä urosta ja kaksi naarasta. Urokset jahtasivat toisiaan ja kahden voimin ajoivat aina kolmannen vähän kauemmaksi. Naaraat tyytyivät lähinnä tarkkailijan rooliin. Ne istuivat tuijan oksilla päällekkäin, kukin omalla oksallaan. Mustarastas syö yleensä maasta. Ihmeen hyvin ne kykenevät räpyttelemään lintulaudan laidalla, kunnes onnistuvat nappaamaan siemenen nokkaansa.

Kasvimaa talviunilla

Tilasin ruotsalaiselta Impectalta siemeniä viimeksi vuosi sitten. Nyt tein sinne tilauksen saadakseni Golden Sunrise -tomaatin siemeniä. Vasta tilauksen tehtyäni huomasin, että tiedoissani on vanha sähköpostiosoite. Laitoin viestin Impectalle, jolloin he päivittivät tietoihini uuden sähköpostiosoitteen. Sen jälkeen minun oli kuitenkin otettava itse yhteyttä Klarnaan, jotta myös lasku tulisi oikeaan osoitteeseen. Muutaman päivän ajan viestejä sinkoili sinne sun tänne, nyt tietojen pitäisi olla kunnossa joka taholla. Yllättäen Klarnalta tuli paperilasku siinä välissä, kun asian selvittely oli vielä täysin kesken. Kenties olisi tullut joka tapauksessa, vaikka sähköpostiosoite olisi ollut mikä.

Aivot ovat välillä yhtä jäässä, kuin luultavasti tällä koristekissalla.
 

Nettimaailmassa liikkuminen vaatii monen monta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ei ihme, että itse kukin menee välillä niiden kanssa sekaisin. Sähköpostiosoite ja puhelinnumero ovat tänä päivänä melkeinpä tärkeämpiä yhteystietoja, kuin fyysinen katuosoite. Tilasit mitä tahansa netin kautta, tarvitset sähköpostiosoitteen vahvistusta ja usein myös laskua varten. Vaihdoin runsas vuosi sitten ilmaisen sähköpostiosoitteeni, koska vanhaan alkoi tulla liiaksi roskapostia. Osoitteenmuutos taasen aiheutti ylimääräistä säätämistä, kun tiedot piti päivittää myös joihinkin käyttämiini nettipalveluihin. 

Olen huomannut järkeväksi pitää vähintään kahta sähköpostiosoitetta; toinen virallisia ja tärkeitä asioita varten, toinen taas sellaisille tahoille, jotka saattavat poikia mainos- ja roskapostia.

Kasvihuone 10.1.2022


Perjantaina pakastinkaappi siirtyi autotalliin ja jääkaappi kodinhoitohuoneeseen. Kylmäkalusteet vaihtuvat uusiin versioihin, mutta vanhoista luovutaan vasta uusien ollessa takuuvarmasti keittiössä. Meitä varoitettiin globaalin komponenttipulan aiheuttamista mahdollisista viivästyksistä. Tänään irroitetaan astianpesukone, sillä kohtalaisen uutena se jatkaa elämäänsä myös uudessa keittiössä. Sunnuntaina keittiön pöytä lyhenee tilapäisesti ja siirtyy takkahuoneeseen. Kaapeissa on enää hyvin vähän tavaraa. Ne on äkkiä laitettu niille varattuihin laatikoihin.

Puolet olohuoneesta ja eteistila on jo tyhjennetty huonekaluista, jotta tiistaina saapuvat uudet keittiökaapit mahtuvat riittävän lähelle työmaata. Sunnuntaina suojataan olohuoneen ja eteisen lattiat. Makuuhuoneisiin johtavan käytävän aukko suojataan vetoketjullisella muovilla, sillä keittiön purkutyöt aiheuttavat pölyä.

Reunuspäivänkakkara

Ulkona on +1,5℃ ja luoteesta tuulee varsin navakasti. Taivaskin niin pilvessä, että yhä suureneva kuu (täysikuu maanantaina 17.1.) ei taida illalla näkyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Nostin jo kylvömullan autotallin hyllystä varastoon lämpiämään. Ajattelin laittaa jättiverbenan lähipäivinä kylmäkäsittelyyn.


tiistai 11. tammikuuta 2022

Säästä riittää juttua

 

Teemalta tuli keskiviikkona 29.12. kivasti toteutettu ohjelma "Taiteilijoiden taivaat" (katsottavissa toistaiseksi Yle Areenassa), jossa meteorologi Seija Paasonen kertoi maalauksiin tallennetuista pilvistä ja sääilmiöistä muutenkin. Seija Paasonen työskentelee Ylen päämeteorologina. 

 
Olen jo aiemminkin lukenut Seija Paasosen tutkineen mm. pilviä. Apurahojen turvin hän saattoi pitää Ylestä virkavapaata tutkiakseen maalauksia. Hän kävi tutustumassa mm. Pariisin, Lontoon, Pietarin ja Tukholman taidemuseoiden tauluihin, joissa näkyi taivasta. Vanhin Paasosen aineistoonsa ottama taulu on 1400-luvulta ja tuorein 2000-luvulta. Tutkimustyönsä pohjalta Paasonen julkaisi 2018 aihetta käsittelevän kirjan "Taiteilijoiden taivaat". 

Ilta-aurinko 26.12.2021

Tykkään itsekin katsella pilviä. Ja ylipäätään seurata sääilmiöitä. Nykyisin voin katsella pilvimuodostelmia jopa omalla sohvalla istuen. Vuoteen 2018 saakka sankka metsikkö supisti taivasnäkyvyyden meidän tontilla sellaiseksi, että pilviä saattoi havaita vain suoraan ylös katsottuina. Nautin suuresti siitä, että nyt näen kauas, aina taivaanrantaan saakka. Auringonnousut ja -laskutkin ovat huomattavasti houkuttelevampia, kun niitä nähdäkseen ei tarvitse kipaista kotitietä pari sataa metriä mutkan taakse.

Auringonlasku 26.12.2021


Viime vuosina talvet ovat olleet täällä etelärannikolla niukkalumisia ja leutoja. Kunnon lumitöihin pääsee yleensä vasta tammikuussa. Päivisin on enimmäkseen ankean harmaata ja loskaista. Aamuisin ja iltaisin taasen äärimmäisen liukasta, kun pikkupakkanen jäädyttää päivällä sulaneet lumet.

Nouseva aurinko punaa männynrungot 27.12.2021

Meneillään oleva talvi on tarjonnut viikosta toiseen postikorttimaisemia. Lunta ei edelleenkään ole kovin paljon. Muutamista plussakeleistä huolimatta puita ja pensaita koristaa valkea lumihuntu. Ilman piikkikenkiäkin pysyy lenkkimatkoilla ja kauppareissuilla hyvin pystyssä.


Aamun aurinko 27.12.2021

Aurinko on paistanut monena päivänä. Aamuisin se hopeoi huurteiset puut ja saa hangen kimaltamaan. Iltaisin aurinko värjää tien takana kasvavien mäntyjen rungot hehkumaan punaisina.

Tämä pilvimassa toi lumisadetta 28.12.2021


Pilvisiäkin päiviä on toki ollut. Usein pilvet satavat lumena maahan. Joulukuun lopussa lähipellolle ei vielä ollut suksilla asiaa. Vuoden ensimmäisen viikon aikana lunta on satanut sen verran, että pellolla kulkee jälleen jokavuotinen, vapaaehtoisten tekemä latuverkosto.

Tie kulkee muutaman vuoden takaisen hakkuuaukean vieressä 28.12.2021


Tätä kuvan hakkuuaukeaman laitaa kävellessä on aina rauhallinen tunnelma. Viimeksi tienvarren kuusia katsellessani koitin muistella, milloin alue hakattiin paljaaksi. Kuva-arkistoja selaamalla päättelin sen tapahtuneen 10-11 vuotta sitten.

Olopiha 6.1.2022


Toistaiseksi lumen kolaaminen pihalla on sujunut ulkoilun merkeissä. Lunta on kerralla satanut vähän ja se on ollut pääosin kevyttä. Olen kolannut ja lapioinut lunta istutusalueille, kasvien tyville tarjotakseni suojaa ja kevääksi sulamisvettä.

Iltapäivän auringonpaiste 7.1.2022

Koronan vuoksi elämä on turhankin suppeaa. Moni tekee etätöitä tahoillaan, yhteyttä pidetään enimmäkseen puhelimitse tai somessa. Ulkoilua ei onneksi tarvitse rajoittaa. Nyt voi ja saa kulkea  luonnossa mielin määrin. Sukset, luistimet tai hyvät kengät jalkaan ja menoksi. Viikon sisällä olen laittanut ahkerasti töppöstä toisen perään käydessäni kävellen niin kirjastossa, postissa kuin muuten vain raitista ilmaa tankkaamasa.

Sama puu eri päivinä kävelyreittini varrella.


Tietenkin kamera kulkee mukanani joko repussa tai  kaulassa. Huvikseni päätin ottaa kuvan samasta kohdasta eri päivinä. Kulkureitin varrelle osuva terijoen salava tuli ikuistettua torstaina 6.1. klo 16.32, jolloin aurinko oli jo laskenut taivaanrannan taa (vasen kuva). Perjantaina 7.1. olin liikkeellä puolen päivän jälkeen klo 12.21, jolloin aurinko paistoi siniseltä taivaalta (oikea yläkuva). Lauantaina 8.1. hieman myöhemmin eli klo 13.01 (oikea alakuva). Silloin taivas oli pilvessä.

Näkymä Pikkupuutarhaan ja tien takana olevaan metsään 10.1.2022.

Maanantaina 10.1. taivas oli koko päivän pilvetön ja aurinko sai maailman jälleen satumaisen kauniiksi. Milloinkahan olisin kuvannut talviaikaan näin paljon omassa pihassa? Kesällä kuvia kertyy joka päivä kasapäin. Talvella hyvä jos saman määrän saa kokonaisessa viikossa. Sisällä tulee muutenkin kuvattua varsin vähän, kun valo kirkkaanakin päivänä on vähäisempää. 

Järvinäkymä 8.1.2022 kävelyreitin varrelta.

Meidän talossa eletään jänniä aikoja, sillä viikon päästä ponkaistaan keittiöremontti alkuun. Uudesta vuodesta lähtien olen jo inventoinut ja tyhjentänyt kaappeja. Parempi syventyä tehtävään kaikessa rauhassa, eikä viime tipassa.

Piti laatia tavarakartta, jotta löydämme niin rempan ajan kuin sen jälkeenkin erinäisiä tarvikkeita. Vierashuoneen kaapit on täytetty laseilla ja lautasilla, kattilat lepäilevät laatikoissa vaatehuoneessa ja työhuoneessakin on muutama laatikollinen kulhoja ja kuivatavaraa. Loppuviikolla tyhjennetään loputkin tavarat keittiöstä.

Nouseva kuu 7.1.2022


Kuu on jo tästä kuvasta kasvanut jonkin verran. Ensi maanantaina 17.1. on täysi kuu. 

 
Muistattehan, että alue- eli hyvinvointivaalit alkavat ennakkoäänestyksellä 12.1.-18.1.2022. Varsinainen äänestyspäivä on 23.1.2022. 

Nämä vaalit ovat yksittäisen kansalaisen kannalta ehkä tärkeämmät, kuin mitkään muut vaalit. Nyt valitaan uusille hyvinvointialueille edustajat, jotka jatkossa päättävät: 

  • perusterveydenhuollosta 
  • erikoissairaanhoidosta 
  • sosiaalihuollosta 
  • lasten, nuorten ja perheiden palveluista 
  • työikäisten palveluista, ikääntyneiden palveluista 
  • mielenterveys- ja päihdepalveluista 
  • vammaispalveluista
  • oppilas- ja opiskelijahuollosta
  • hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä
  • pelastustoimesta 
Eli todella tärkeistä ja meitä kaikkia koskettavista asioista.
Älkää siis nukkuko, vaan käykää äänestämässä!




sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Neulevuosi 2021

Ei ole neuletyö tämä, vaan hollolalaisen taiteilijan keramiikkaa.

 
Vuonna 2021 puikot hakeutuivat tavalliseen tapaan hyppysiini, jos vain vähänkin istahdin sohvalle. Kesällä en kovin paljon kudo, varsinkaan ulkona. Silloin on niin paljon muuta tekemistä, eikä helteessä ole kiva hikisin käsin puikkoja heilutella.

Aivan samaan määrään tuotoksissani en yltänyt, mitä aiempina vuosina. Lisäksi lahjoitin neuleita pitkin vuotta sukulaisille ja tuttaville entistä enemmän. Keväällä annoin kassillisen neuleita isän hoivakodin myyjäisiin, jotta he saivat kerättyä varat kotieläinten vierailua varten. Onnistuihan se, kiitos monien lahjoittajien.

Vuoden aikana tuli kudottua vain yhdet tumput. Villapaitoja tai muita isompia neuleita en edelleenkään ole innostunut tekemään, sillä lämminverisenä käytän varsin vähän villaisia vaatteita. Villasukkia käytän ahkerasti ja niitä myös tykkään kutoa.

PINKKISÄVYISET

Kuvia kollaaseja varten selatessa hämmästyin, miten vähän pinkkisävyisiä sukkia on vuoden aikana tullut tehtyä. Osittain tämä johtuu ehkä siitä, etten ole jokaisen lankatarjouksen perässä juossut. Koko vuoden teemana on ollut ensi sijassa kuluttaa oman varaston lankoja.

PUNASÄVYISET

Punasävyisten osalta pätee samat asiat, kuin pinkkisväyisissä. Pidän kyllä itse kovastikin kirkkaanpunaisesta ja kirsikanvärisestä. 

SITÄ SUN TÄTÄ -VÄRISET

Novitan muuttaessa keräkoon 150 g:sta 100 g:aan, väheni polvisukkien tekeminen. Jollei varastossa ole kahta samanväristä kerää tai riittävästi toisiinsa sointuvia värejä, on paras pysytellä nilkkasukissa. Niihin pienemmätkin nöttöset riittävät. 

SINISÄVYISET


Aika vähän kudon sinisävyisiä ja vielä vähemmän miesten kokoisia sukkia. Itse asiassa enimmäkseen tulee kudottua suurin piirtein omaan jalkaan sopivaa kokoa. Suosin näköjään myös kirkkaita värejä. Naisille sopivia, jos nyt ollaan vähän vanhanaikaisia. Ei väri sukupuolta valitse eikä sukupuoli väriä. Viime aikoina olen pyrkinyt kutomaan reilumpia sukkia, jotta on sitten niitäkin antaa. Miten työlääksi onkaan osoittautunut kärjen venyttäminen koosta 40 ylöspäin.

VIHREÄSÄVYISET


Kumma juttu, tykkään vihreästä kasveissa ja joissain astioissa. Tekstiileissäkin maltillisesti. Vihreää lankaa ostan silti harvoin. Jossain vaiheessa vuotta päätin urakalla kutoa ostamiani vihreitä lankoja vähemmäksi. Tässä tuotokset. Ei hullumpia, minusta.

RAITAA JOKA LÄHTÖÖN


Raitasukkia syntyy silloin, kun teen jämälankasukkia. Ja sehän on ollut tämän vuoden teema. Olen ostanut kaikkiaan ehkä kaksi tai kolme kerää kirjavia lankoja kuluneena vuotena. Muuten vain yksivärisiä ja niitäkin tarpeen mukaan. Laatikossani on edelleen kerätolkulla kirjavia jämälankakeriä ja muutama ihan avaamatonkin kerä. Raitasukista saa kohtalaisen rauhallisia ja hauskojakin, kun yhdistää yksivärisen kirjavaan lankaan. Aina ei kyllä osu nappiin, mutta kukapa sitä olisi täydellinen.

POLVISUKKIA


Polvisukat eivät synny 100 gramman kerästä. Niitä varten on oltava vähintään kaksi kerää samasta erästä. Kun yhtä väriä ei omissa laatikoissa ole nyt useampaa kerää, ovat polvisukat jääneet tällä kaudella vähiin. Muutama raidallinen polvisukka on valmistunut jämälankamenetelmällä.

Oikean yläkuvan pitsisukat kudoin vaaleanbeigestä (kuva vääristää väriä) Nallesta. Pitsimalli ei ollut vaikea, mutta hidas se oli. Mallia oli seurattava silmä tarkkana. Lopputulokseen olen onnistunut. Kenties kuluneen vuoden hienoimmat sukat.

LAPSILLE

Poikkeuksellisen vähän tuli kudottua lapsille. Ylävasemman neulesetin ideana oli opetella latvialaista palmikkoa. Alavasemman kuvan sukat kudoin ystävän nuorimman tyttären tulevalle vauvalle, jonka pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Alaoikealla jämälankasukat, jotka ovat liian sekalaiset makuuni. Yläoikean matoihin oli kiva käyttää jämälankoja. Saajat tykkäsivät madoista.

PIPOJA

Pipojenkin suhteen menin melkeinpä sieltä, missä aita on matalin. Kuusi pipoista on kudottu kahdesta halvalla ostetusta akryylilankakerästä. Harmaasävyisiin sain uppoamaan kaiken 200 gramman kerästä. Punasävyisestä en enää jaksanut enempää pipoja vääntää.

JOULUKUUN TEKELEET


Ostin loppuvuodesta kaksikin sukkalehteä, joissa on kivoja pitsimalleja. Saavat nyt vaan odottaa, kunnes olen saanut pieniä jämälankanöttösiä katoamaan laatikosta. Uskokaa pois, 20 grammasta tulee sukkaan pitkä pätkä vartta eli työmaata on vielä edessä.


Nämäkin neuleet jäivät pois kollaaseista, koska olin unohtanut kuvat toiseen kansioon. Viininpunaisen pipon tein joulua edeltävällä viikolla antaakseni sen naapurille.

Kirurgisessa sairaalassa käydessäni ihailin käytävän komeita kliivioita.

 
Kuvattujen neuleiden lisäksi tein alkuvuodesta pari neulepantaa ja joulukuussa muutaman neulekranssin. Jäivät kuvaamatta, kun sujautin niitä lahjoiksi., Samanlaisia olen tehnyt ennenkin ja niistä löytyy kuvat aiemmista postauksista. Tai blogini käsityösivulta.

Naapurini vei joulun alla vinon pinon neuleita työpaikalleen myytäviksi. Muutamia tuli takaisin. Annoin myös useamman sukkaparin ja pipon hoivakotiin, isän hoitajille. 

Kevättalven tulee vielä kudottua ahkerasti. Ehkä jossain välissä voin siirtyä niihin uusien lehtien pitsimalleihin. Vaikka ihan yhtä mukava minusta on suihkia puikoilla nöttösistä raitasukkiakin. Saapa nähdä, millainen neulevuosi tästä taas kehittyy.