Parissakin blogissa on heitetty ideaa itse kunkin ulkojouluvalaistuksen esittelystä. Päätin tarttua haasteeseen, vaikka hämärässä kuvaaminen ei kuulukaan vahvuuksiini. Keittiön ikkunan alla meillä on varmaankin ollut ulkovalot ellei ensimmäisestä niin ainakin toisesta joulusta lähtien. Kukkalaatikoihin valosarja onkin helppo asentaa, koska pistoke on lähellä ja johdon saa helposti viritettyä siten, ettei siitä ole haittaa kulkemiselle. Valot näkyvät hyvin tiellä kulkijoille ja myös sisälle keittiöön. Kynttelikkö keittiön ikkunalla kruunaa kokonaisuuden.
Joitakin vuosia sitten istutin autotallin nurkalle kartiotuijan. Silloin en tullut edes ajatelleeksi, että se joskus voisi toimia joulukuusena. Viime joulun alla huomasin, että tuo tuija oli venynyt pituutta ja ripustin siihen kokeeksi ulkovalosarjan. Olin kovasti tyytyväinen valaistukseen, vaikka johdon vetäminen olikin haasteellista, kun lähellä ei ole ulkopistoketta. Tänä vuonna keksin hyvän keinon johdon kuljettamiseen etuterassin katonrajassa olevaan pistokkeeseen. Laitoin S:n mallisia koukkuja kattolipan alapuolen laidoitusväleihin, jolloin sain paksun ulkojohdon hyvin pujotettua koukkujen avulla kulkemaan pistokkeeseen. Johto on siististi lähes näkymättömissä ja mikä parasta, ei taatusti häiritse kenenkään kulkemista ja on myös turvallinen. Nuo koukut on helppo poistaa, mutta luultavasti jätän ne kattoon killumaan ja odottamaan seuraavaa joulua. Tuijakuusi saa palaa läpi yön, sillä se ei näy sisälle.
Kuten joka vuosi, myös nyt innostuin lisäämään ulkovaloja joulun lähestymisen myötä. Keksin laittaa rautaiseen kesäkukkatelineeseen valosarjan. Se näyttää pimeydessä hyvin kauniilta.
Työhuoneen ikkunalla on myös kukkalaatikko, joten sinnekin piti virittää ulkovalosarja. Jätin kukkalaatikkoon kesäkukkien poistamisen jälkeen muratit, jotka valuvat mukavasti laatikon reunojen yli. Syyskanervien lisäksi työnsin tyhjiin rakoihin kuusenhavuja. Sähkön tähän valosarjaan saan viereisen terassin katosta. Myös työhuoneen sisäikkunalla on kynttiläsarja.
Patiolle nostin pajukartion ja sen päälle laitoin valoverkon. Meidän pihamaalla ei ole kunnon valaistusta, joten nämä jouluvalot auttavat myös pihalla liikkumisessa. Toki terassin seinässä on liiketunnistinvalo, joka syttyy ja sammuu välillä jonkun tyystin tuntemattoman systeemin mukaan. Kellarin oviaukon yläpuolella on toinen liiketunnistin, jonka syttyminen on vieläkin sattumanvaraisempaa. Kun tontin ympärillä on isoja puita ja muut naapurit noiden puiden takana, ei valoa illan pimeydessä ole yhtään liikaa.
Kaikki ulkovaloni ovat vähemmän sähköä kuluttavia led-valoja ja lisäksi ohjaan niiden syttymistä ja sammumista ajastimilla eli ne eivät pala ympäri vuorokauden autotallin tuijakuusta lukuunottamatta. Etenkin pihan puolella valojen syttyminen on syytä ajoittaa niin, etteivät ne pala nukkuma-aikaan. Muuten Juuso ryntää herättämään talonväkeä täyttämään hänen ruokakuppinsa ihan liian varhain.
Varaston ikkunalla on kynttelikkö, joka näkyy jo pitkälle kotitien päähän. Meillähän varasto on kotiväen pääasiallinen sisäänkäynti. Siellä on kaapit ulkovaatteille ja kenkätelineet. Sinne oli aikoinaan helppo tuoda lapset kuravaatteissaan ja pääsisäänkäynti pysyi aina siistinä ja vieraskoreana.
Clas Ohlssonilta löysin kympillä kauniin pöytätähden. Samaan hintaan sai lamppuun myös varjostimen. Tosin vaihtoehdot olivat kovin vähissä, mutta ihan kelvollisen harmaan mukaani valitsin. Pöytätähtiä oli tuossa halpiskaupassakin monenmoisia ja -hintaisia, mutta kympin tähdeksi tämä on kyllä ihan kaunis ja kelpaa meikäläiselle erinomaisesti. Ensin sijoitin pöytätähden takkahuoneen ikkunalle, mutta sitten totesin, ettei se näy sieltä yhtään mihinkään. Tuskin kunnolla edes huoneeseen, kun tähden edessä on iso soihtuköynnös. Niinpä sitten siirsin tähden kirjastoon, josta se näkyy varmasti tontin takarajalle saakka ja voimmehan mekin Ukkokullan kanssa tähteä ihastella telkun ääressä iltaa viettäessämme.
Makuuhuoneen ikkunalle ripustin punatähden, joka on pyörinyt joulukoristeissamme varmasti pari vuosikymmentä ellei enemmänkin. Ihan alkuperäinen 70-luvun tähti tämä ei ole, sillä niissä vanhoissa malleissa sakarat olivat keltaisia. Ihan hirveästi en tämän tähden punaloisteesta tykkää. Jotenkin se tuntuu hiukan liian räikeältä, mutta enpä jaksanut enää poiskaan ottaa, kun sähköjohdon virittäminen verhon taakse oli niin aikaavievää ja haasteellista hommaa.
Juuso istui takkahuoneen ikkunalla ihmettelemässä minun kameramanööveriäni eilisillan pimeydessä. Kai se ajatteli, että "taas tuo Mammakulta on kajahtanut, kun viitsii tarpoa kylmässä lumessa kameransa kanssa ja käy vielä naputtelemassa ikkunaruutuun herättääkseen huomioni. Minähän en todellakaan viitsi kameraan katsoa vaan olen näkevinäni metsän pimeydessä jotain hyvin mielenkiintoista."