 |
| Ystäväperheen lähettämä surukimppu |
Äidin muistotilaisuus on tulevana lauantaina. Hautajaiset eivät ole iloinen tilaisuus, mutta niiden puitteissa on perinteisesti kokoonnuttu laajalla joukolla muistelemaan vainajaa ja samalla tapaamaan kaukaisempiakin sukulaisia ja etäällä asuvia tuttavia.
Äiti oli aina valmiina osallistumaan isoihin sukutilaisuuksiin, myös hautajaisiin. Tiedän, että hän olisi halunnut suvun kokoontuvan myös omissa hautajaisissaan. Koronatilanteen vuoksi äidin toive ei toteudu, sillä jouduimme rajaamaan osanottajien määrää rankalla kädellä. Nyt sitäkin joukkoa joudumme pahimmassa tapauksessa pienentämään entisestään.
Maanantaina 22.2. Uudellamaalla astuu voimaan entistä tiukemmat kokoontumisrajoitukset eli edellinen 10 hengen rajoitus kaventuu kuuteen henkilöön. Aluehallintoviraston tiedotteen mukaan rajoitus koskee yleisötilaisuuksia, mutta vahva suositus on noudattaa samoja rajoituksia myös yksityistilaisuuksissa, joihin hautajaiset luetaan.
Kenelle sisaruksista sanot, ettei hän voi tulla äidin arkun äärelle? Kenen puolison suljet pois tilaisuudesta? Entä kuka lapsenlapsista on riittävän tärkeä hyväksyttäväksi tilaisuuteen? Kuka taluttaa iäkkään isän jättämään jäähyväiset puolisolleen, jos vainajan kaikkien lasten ei sallita osallistua tilaisuuteen? Mihin vedät rajan, kuka on tärkein, läheisin? Kenen suru on arvokkainta?
Ymmärrän täysin rajoitukset koronatilanteen jatkuvasti vaikeutuessa. Kun ihmiset eivät oma-aloitteisesti osaa välttää ihmisjoukkoja ja noudattaa rajoituksia, pitää viranomaisten tehdä päätös heidän puolestaan. Lähipiirini on jo vuoden elänyt monella tavoin rajoittuneissa olosuhteissa. Se ei ole ollut helppoa kenellekään, mutta yhteisen edun ja itse kunkin terveyden vuoksi olemme pyrkineet noudattamaan ohjeita.
Omalla kohdalla olen etsinyt rajoitustenkin keskellä mielekästä tekemistä ja tsempannut ihmisiä, joiden pinnaa tilanne on kiristänyt. Olen etsinyt huonoistakin asioista hyviä puolia ja koittanut ajatella positiivisesti. Olen koittanut ymmärtää vastaan pulikoitsijoita.
Rehellisesti sanoen myötätuntoni ja ymmärrykseni "minä itse" -porukkaa ja bilettäjiä kohtaan on nyt loppuunkaluttu.
Jos on tärkeää taata aikuisille ihmisille pääsy kaverien kanssa ravintolaan samalla, kun toiset tekevät kaikkensa suojellakseen itseään ja muita virukselta...
...jos kaikkien halukkaiden on päästävä kuntosalille lihaksia kasvattamaan, samalla kun viedään mahdollisuus jättää viimeiset jäähyväiset suvun vanhukselle,
...on arvomaailmamme vinoutunut pahemman kerran.
En ymmärrä. En enää edes halua ymmärtää.
Olen tietoisesti välttänyt niin politiikan kuin uskonnokin käsittelyä blogissani. Niistä aiheista riittää jutunjuurta joka paikkaan, mutta liian helposti myös vihaisia sanoja ja väärinymmärrystä.
Puutarhablogi villasukkineen, kissajuttuineen ja arkielämän pohdintoineen riittää mainiosti minulle, vaikka puutarhaa on vaikea erottaa ihmisen muusta elämästä. Koronan keskellä surukin tuntuu tavallista suuremmalta. Siksi ehkä sielu on enemmän vereslihalla ja alttiimpi kaikenlaisille iskuille.
Jääköön tämä kannanotto yksittäiseksi heitoksi, vaikka se ei suoranaisesti politiikkaa tai uskontoa käsittelekään.
Vesi virtaa itsestään.
Ruoho kasvaa itsestään.
Ilta tulee itsestään.
Ainoa mikä ei tule itsestään
on hyvä teko.
- Tommy Taberman -
