Hieno puutarhapäivä

Oli kuulkaa niin hieno puutarhapäivä, etten näin illallakaan vielä pysy nahoissani. Naama hohkaa auringossa olemisesta ja mieli liitelee jossain pilvien korkeudessa. Enkä oikeastaan pihalla paljon mitään tänään edes ehtinyt tehdä. Enimmäkseen kiertelin tsekkaamassa, mitä missäkin mullasta pilkistelee. 

Pikkaisen kateellisena olen ihaillut muiden postauksissa esiteltyjä lumikelloja ja pieniä kevätkukkijoita. On niitä kuulkaa minullakin, mutta minä idiootti olen istuttanut kaikki niin omituisiin paikkoihin, että vasta nyt alkavat hissukseen löytyä. Kuten kuvan lumikellot, jotka kasvavat alapihan pikkuhavujen katveessa. Mitähän olen ajatellut niitä sinne kätkiessäni?

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Vuosikausia puhuin scilloista tarkoittaessani kaikkia tähän aikaan sinisenä maasta nousevia pieniä scilla-suvun kukkia. Muistaakseni Saila Puutarhapalstalta kerran valisti minua kevätkirjotähden ja idänsinililjan eroista. Scillojahan ne ovat kumpainenkin ja vielä moni muu samantapainen kukka niiden lisäksi.

Idänsinililja - Scilla siberica

Kuten ylempänä ja alempana olevat kuvat osoittavat, kukilla on kuitenkin vissi eronsa. 
Tämä on eräs niistä asioista, jotka ovat muuttuneet puutarhakäyttäytymisessäni blogielämään astumisen jälkeen. Toki olen aina tiennyt, että samaan sukuun kuuluvia kasveja on pilvin pimein, mutta nykyisin olen yhä kiinnostuneempi kasvien eroista. Sen sijaan, että istuttaisin kukkapenkkiini sinisiä kukkia, haluan myös tietää niiden sinisten kukkien tarkan nimen.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Onko sillä käytännössä mitään sen kummempaa merkitystä, on taasen toinen juttu, mutta nyttemmin muistan aina näitä pikkusinisiä kuvatessani katsoa, onko kyseessä kevätkirjotähti vaiko idänsinililja. 

Eilen Juuson kanssa eläinlääkärissä käydessäni jouduin tunnin verran odottamaan, kun Juuson hampaita rassattiin. Päätin ajaa lähellä sijaitsevaan honkkarin myymälään uutta pihaharjaa ostamaan. Meinasi se harja unohtua, kun eksyin pihamyymälään. 

Tarjouksessa oli kivikkokasveja kolme kappaletta vitosella ja toisessa rullakossa pikkuperennoja 2,99/kpl. Niitä on yleensä hieman myöhemmin saanut neljä kappaletta kympillä, mutta minkäs näille houkutuksille mahdat. Onneksi Juuson eläinlääkärilaskun loppusumma ei ollut vielä tiedossa, joten piti hiukan hillitä kukkaronnyörejä. Olisi se ollut noloa selittää eläinlääkärille, että antaisitko nyt luottoa laskunmaksussa, kun tuli vähän törsättyä tuolla kasvirintamalla.

Parin päivän takaiseen mahoniaongelmapostaukseen tuli runsaasti hyviä vinkkejä. Useimmat totesivat, että kyllä se talven aikana harmaaksi mennyt mahonia siitä piristyy. Pitää vain maltaa mielensä ja odottaa. Kruunu Vuokolla oli oivallinen testivinkki, jossa hän kehotti leikkaamaan oksasta pienen pätkän ja katsomaan, onko siellä vielä vihreää eloa. Leikkasin likimain jokaisesta mahonianoksasta pienen pätkän ja vain pari ohutta oksaa oli aivan elottomia. Muissa on selvästi elämää, joten nyt puskat saavat odotella. Jollei niihin lehtiä ajan oloon ilmesty, leikkaan pensaat mataliksi. 

Onhan ne harmaat mahoniat hiukan ruman näköisiä, mutta kyllä puutarhaan rumuutta mahtuu. Itse asiassa tässä on taas oivallinen tilaisuus kasvattaa itseään sietämään epätäydellisyyttä.

Vielä tuohon mahoniaongelmapostaukseen liittyen sellainen juttu, joka kirvoitti naurut oikein mahan pohjasta lähtien. Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista kommentti kuuluu näin: "Mulla vielä vakavampi mahonia-ongelma, ei ole sitä lainkaan ;)". Aivan mahtava lohkaisu. Kiitos Pirkko!

Huomenna onkin kiva päivä tiedossa, sillä kylään on tulossa toinen puutarhahörhö. Pääsee pitkästä aikaa puhumaan ihka oikeaa puutarhaa. Ukkokullan kanssa se harvemmin onnistuu, kun hänen mielestään kaikki kasvava on kirjovehkaa. Purkissa tai ilman.

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua kaikille!
 

Juuso kävi eläinlääkärissä

Taas on Juuson keväinen eläinlääkärireissu hoidettu. Lääkärin mukaan Juuso on terve ja hyväkuntoinen. Sen hampaissa oli jonkin verran hammaskiveä, joka poistettiin. Juuson painokin on jo vuosia pysynyt likimain samassa. 

En ole koskaan leikannut Juuson kynsiä, koska olen ajatellut sen tekevän kynsihoitonsa itse ulkoillessaan. Pari mäntyä metsikössä kuuluvat sen erityisiin kynsimissuosikkeihin. Eläinlääkäri leikkasi nyt Juuson kynnet ja kertoi, että usein vanhat kissat laiskistuvat kynsihuollon suhteen, jolloin kynnet pitkiksi kasvaessaan helposti tarttuvat varsinkin kodin tekstiileihin. Kynsiä kannattaa jatkossa tarkkailla ja tarvittaessa pitkät kynnet leikata, mutta mitään säännöllistä leikkausta kissan kynnet eivät tarvitse.

Hampaiden putsaaminen tehtiin kevyessä nukutuksessa ja Juuso oli kotiin palatessa aika kanttuvei. Sinnikkäästi se kuitenkin tepasteli takajalat notkahdellen ruokakupin ääreen nuokkumaan. Nälkäinenhän se oli, sillä sovitusti en antanut sille ruokaa ennen lääkärireissua. Ilmeisesti kissa päätti, että ruokakuppia on syytä vahtia siihen saakka, kunnes jaksaa syödä.

Vuosi vuodelta lääkärireissut jännittävät yhä enemmän, kun Juusolle kertyy ikää. Sitä ajattelee, että jos lääkäri löytääkin jotain ikävää ja joudun jättämään hyvästit kissalleni. Monet sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole lemmikkiä, eivät aina tahdo ymmärtää, miten karvaiseen - tai karvattomaankin - kaveriin kiintyy. Jotkut ajattelevat myös, että koira vielä kannattaa käyttää säännöllisesti eläinlääkärissä. Miksei rotukissakin. Mutta, että törsää rahaa tavalliseen maatiaiskissaan. Kuinkahan monta kertaa minulle on sanottu varsin arvostelevaan sävyyn, että "sehän on vain kissa!"

Jos ja kun ihminen ottaa minkä tahansa lemmikin seurakseen, ilokseen, joskus kiusakseenkin, on siitä huolehdittava monin eri tavoin. Eläinlääkärireissut tulevat eittämättä kalliiksi, mutta sitten on vain priorisoitava asioita. Ja mikäli omassa arvomaailmassa kaikki muut menevät sen eläimen edelle, ei eläintä tule ottaa laisinkaan. 

Lemmikillä on samanlainen terapeuttinen vaikutus ihmiseen, kuin puutarhan hoidollakin. Kasvien kasvamisen seuraaminen ja kukkien ihasteleminen tuottaa yhtälailla mielihyvää, kuin pehmoisen kissan painautuminen syliin rapsutettavaksi. Aina on puhekumppani lähellä, kun on kukkia puutarhassa ja kissa kainalossa.

Voi, kuinka taas tämäkin eläinlääkärireissu sai minut liikuttumaan. Menomatkalla pelkäsin, ettei kaikki olekaan hyvin ja paluumatkalla iloitsin kaiken olevan hyvin. Herkkää touhua tämä ihmisen elämä eläintenkin kanssa.

PS. Anonyymit jättäköön kommentoimatta, kuinka ekologisesti kestämätöntä on ylläpitää lemmikkejä. Enkä kaipaa muitakaan anonyymien esittämiä ilkeyksiä. Niitä tuppaa tulemaan joka kerta, kun kissasta jotain kirjoittaa. Jollei kykene olemaan asiallinen, on parempi mutista omissa nurkissaan.