Kasvihuone alkaa olla koossa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen myös ovi ja kattoluukku ovat paikallaan. Ainoastaan joitakin pieniä nippeleitä vielä puuttuu ja viimeiset ruuvien kiristykset. Myös sokkelin ympärille täytyy vielä kärrätä kivituhkaa ja ehkä tehdä pieni porras tuohon ovensuuhun, kun kynnys on aika korkealla. Ei se nyt kulkemista estä, mutta ainakin Ukkokulta väitti siihen kompastuvansa. Kyllä tulikin hieno. Niin hieno, että ymmärrän hyvin, miksi jotkut raahaavat kasvihuoneeseen pöydän ja tuolit ja alkavat viettää siellä teehetkiä.
Ei kasvihuoneen kasaaminen ihan kädenkäänteessä käynyt, joten onneksi se hommattiin näin syyspuolella, jolloin on ollut riittävästi aikaa sen kokoamiseen. Ukkokulta on kyllä tehnyt paljon hommia, eikä tosiaankaan ole oikonut missään vaiheessa. Perustukset on tehty huolella ja sokkelin reunoille on laitettu vähän styroksiakin, jotta multa pysyisi pidempään lämpimänä. Tiilet tuohon käytävälle on huolella naputeltu ja varmistettu niiden suoruus. Harmi, ettei jako toisinpäin onnistunut, olisi saanut vähän kuviota tuohon käytävään. Eräästä blogista sain vihjeen istuttaa kasvit muovisiin astioihin, jolloin esimerkiksi mullanvaihto helpottuu. Niin olen ajatellut tehdä, mutta se jääköön kevääseen.
Kuten kuvasta näkyy, työskentely kasvihuoneen ympärillä on liiskannut ympäristön nurmikon mutaiseksi sotkuksi. Siksi kuorin tuosta oven edestä nurmikon jo kokonaan pois ja laitoin siihen noita kiviä sekä yhden ylimääräiseksi jääneen rapskulehden. Saattaa olla, että tuota sisäänkäynnin edustan kiveystä täytyy vielä laajentaa, riippuu nyt siitä, kuinka paljon siinä tulee tulevaisuudessa kuljettua. Ehkei nyt kuitenkaan samassa määrin, kuin tämän rakennusprojektin aikana.
Kasvihuoneen pystytysopas on aika selkeä, mutta 52-kohtaista ohjeistoa on noudatettava järjestelmällisesti.
Ukkokulta keksikin käyttöä kellariin säästämilleen ruokapakkauksille. Numeroidut ruuvit, mutterit ja muut osat pysyivät hyvin järjestyksessä ja näin kasvihuoneen kasaaminen helpottui.
Juusokin viihtyi alapihalla paremmin, kun koko perhe oli siellä säheltämässä. Myös viikonloppusaunaan saapunut peräkamaripoika. Maahan pudonneissa koivunlehdissä lötkötteleminen keveässä auringonpaisteessa näytti miellyttävän Juusoa.
Välillä piti vähän raapia kotikoivua ja pörhistellä häntää, jotta mamma ei luulisi kissansa pelkkiä unia päivät pitkät vetelevän.
Sitten välipalaksi jokunen ruohonkorsi...
...ja anova katse kotia kohti. Johan sitä on tullut riittävästi harrastettua päiväulkoilua. Illan pimeydessä on Juusostakin paljon mieluisampaa tutkiskella pihan pusikoita ja katsella kohti metsän takaa paistavaa kuuta.
Hui kauhistus! Mikäs se täällä pihalla makaa hengettömänä? Hiiret Juuso popsii yhtään kursailematta, mutta päästäisillä se leikkii aikansa ja antaa niille sitten armonpuraisun. Tämä onkin aika iso ja pullea yksilö. Pääsee metsikköön pikkuötököiden yhteiselle hautausmaalle, jonne olemme haudanneet lähinnä näitä päästäisiä.
"No, niin. Nyt on päästäinen saatettu pois mamman rauhaa häiritsemästä,
joten voisimmeko jo lähteä sisälle."
Mukavaa syyskuista alkuviikkoa kaikille!
