Tänään täällä pääkaupunkiseudulla on tuullut navakasti ja lunta satanut vaakasuoraan ihan koko päivän. Ukkokulta on jo kahdesti tehnyt lumityöt ja aamulla pääsee takuuvarmasti jälleen kuntoilemaan lumikolan kanssa. Ajokeli oli liukas ja näkyvyys olematon, mutta siitä huolimatta lähdin liikenteeseen, sillä olin luvannut tiputtaa muutaman joulupaketin lähemmäs lahjansaajia, koska viikolla en taas millään ehdi. Samalla reissulla kävin Vihdin Lions Clubin järjestämillä Naistenmessuilla Nummelassa. Yleensä kävijöitä on ollut niin runsaasti, että myyntitiskien lähelle on ollut vaikea päästä. Ilmeisesti huono sää kuitenkin verotti innokkaita ostajia niin paljon, että ihan rauhassa pääsi tavaroita ihastelemaan.
Monet olivat varmaan kuukausien ajan valmistaneet tuotteitaan myytäväksi ja se ilmeni ehkä vähän liiallisenakin myynti-intona. Tuli samanlainen olo kuin Tallinnan Merekeskuksessa, jossa niin oikealta kuin vasemmaltakin huudetaan: "Osta nätti alushousu, osta lapselle paita, osta, osta, osta...!!!". Ja kun et osta, sinulle käännetään selkä, hyvä ettei sentään takamukselle potkua anneta. Ymmärrän kyllä tunteen, kun kauppa ei käy eikä tavara kulje. Ihan samanlainen pettymys nousee pintaan, kun kantaa kirpparilta täysiä kasseja takaisin kotiin. Monelle näiden joulumyyjäisten tulo saattaa olla tae oman joulun onnistumisesta. Toivotaan kuitenkin, ettei kenenkään lanttulaatikko jää tekemättä, vaikka muutama kaulaliina matkaakin takaisin omaan kotiin.
Huomasin Naistenmessuilla saman kuin torstaina Helsingissä Vanhan joulumyyjäisissä ja Tuomaanmarkkinoilla, että äärettömän paljon löytyy osaamista ja kekseliäisyyttä kädentaitajien piirissä. Mutta jos on monta rahanreikää, useimmat kauniit mollat ja huovutuskorut jäävät kyllä ostamatta, sillä ilman niitäkin ihminen pärjää erinomaisesti. Mietin myös kannattaako joulukorttien myynti enää tässä vaiheessa joulukuuta, kun suurin osa on varmasti postitettu jo viime viikon lopulla. Ehkä niitä myöhäisiäkin postittajia vielä löytyy, toivotaan. Eniten ihmisiä tuntui pörräävän kuivakakkuja ja säilykkeitä myyvien pöytien ympärillä, mikä ehkä kertoo siitä, että niitä on kuitenkin joko itse leivottava tai kaupasta ostettava. Ovat niinsanotusti hyödyllisempiä ostoksia kuin pehmosydämet tai joulukoristeet.
Omalla tavallaan nämä joulumyyjäiset ja -markkinat ovat aika kiva tapa. Eihän niissä kaikissa tarvitse käydä ja jokaista pöytää kiertää. Joku varmasti löytää joululahjansa näistä myyjäisistä ja ainakin mattimyöhäisille tarjoutuu mahdollisuus hankkia lahjoja, jotka useimmiten ovat taattua käsityötä, lähellä valmistettua ja monin tavoin ekologista. Tosin tänään sain kuulla tulleeni Tuomaanmarkkinoilla huijatuksi. Ostin sieltä huovutetun hatun ja mielestäni vielä edullisesti. Myyjä väitti itse huovuttaneensa ensin harmaanmustan huopakankaan ja siihen sitten punaiset ruusut. Lopuksi hän oli ommellut hattuun fleecevuorin. Kun tarkemmin hattuani tänään asiantuntijan kanssa tutkin, saatoin itsekin todeta, että puppua oli minulle syötetty. Hattupa olikin ommeltu huovutuskankaasta, jota saa ostaa valmiina ruusuineen päivineen. No, kaunis hattuni silti on, lämmin myös eikä niin kalliskaan.
Tämänpäiväisistä myyjäisistä en ostanut mitään. Mitään ei erityisemmin tehnyt mieli, enkä mitään sen kummemmin tarvinnut. Ne muutamat lahjat, joita olen aikonut hankkia, on jo hankittu. Lisäksi jouluna on syötäväkin - ja myös joulun jälkeen, joten budjetissa on pysyttävä. Mukavaahan näissä myyjäisissä on käydä kurkistamassa, mitä uutta kuuluu käsityösektorilla ja joskus jokin kiva idea alkaa omassakin päässä muhimaan.
Olisin kovasti halunnut ottaa lähikuvia myyntipöydistä ja tuotteista, mutta tunsin itseni tunkeilijaksi ja koin jonkinlaista myötähäpeää siitä, että ostavia asiakkaita näytti olevan niin kovin vähän. Pitäisikö minun rustata itselleni jonkinlainen lehdistökortti, jotta kehtaisin avoimesti tähtäillä kamerani kanssa. Vasta kotona älysin, että olisin toki voinut kertoa kuvaavani blogiini, jolloin se ehkä olisi tuntunut hyväksytymmältä. Toisaalta en niin kovin innostunut ole markkinoimaan kenenkään tuotteita.
Tulipa mieleeni vielä eräs asia. Aamupäivällä kotoa lähtiessäni ajattelin kipaista oman kylän kukkakaupan kautta viedäkseni samalla reissulla ystävälleni joulukukan. Vaan meidän kukkakauppa avautui vasta iltapäivällä. Seuraavaksi ajelin lähikylään, jossa on peräti kolme kukkakauppaa. Niistä kuitenkin vain yksi oli auki ennen puolta päivää. Sinne sitten saapastelin lumisena sisään ja ryhdyin tutkiskelemaan tarjontaa. Olinpa lentää takamukselleni, sillä aika kovat oli hinnat. Yksittäinen hyasintti 18 €, kaksivanainen amaryllis 28 €, kukkakorit 48 eurosta ylöspäin. Oman kylän kukkakaupassa sentään aika näyttävän korin saa jo 30 eurolla ja amarylliksen 20 eurolla. Alle 20 euron oli ainoastaan tuo vaatimaton hyasintti, jollaista en sentään viitsinyt ystävälleni viedä, koska hän ei voi pienessä asunnossaan voimakkaasti tuoksuvia kukkia pitää. Harmitti niin, etten odottanut oman kylän kukkakaupan aukeamiseen. Kun käytössäni oli vain 60 euroa ja tarkoitus oli hankkia kukan lisäksi muutakin, hipsin hiljaa pois tuosta kukkakaupasta ja päätin viedä joulukukan ystävälleni jonain toisena päivänä.
Toiseen äärimmäisyyteen törmäsin käydessäni paikallisessa Hongkongissa, jossa pyydettiin viittä euroa kolmesta hyasintista, joissa käyttökelpoista taisi enää olla vain sipulit. Oli sitten kyse kesäkukista, perennoista tai mistä tahansa kasvista, säälittää, kun niistä ei kaupassa huolehdita laisinkaan. Kesällä kukat seisovat päivä toisensa jälkeen paahtavassa paisteessa ilman vedentilkkaakaan ja näin talvella aratkin joulukukat ovat vetoisassa ovenpielessä. Mainitsemani hyasintit oli ladottu rullakkoon, jossa kukinnot olivat itsekseen kasvaneet ja lakastuneet niin olemattomassa tilassa, että pitkälti jo kuihtuneet kukat olivat vaakasuorassa kuin viivottimet. Eihän niitä kukaan ostanut ja tuli ihan sääli, miten hukkaan menivät nekin kukat.
Eiköhän suurin osa kukista tähän aikaan vuodesta tule kuitenkin samoista lähteistä ja varmasti suhteellisen samoin hinnoin, joten kovat on katteet joillakin. Mutta niinhän se on, ettei se ole hölmö, joka pyytää vaan se, joka antaa.
