Jospa jälleen avautuisin

Alapiha kasvimaan suunnasta, vasemmalla näkyy hieman rinnettä, joka jakaa ala- ja yläpihan.

Cosmos Puutarhakaaos -blogista heitti minulle 11 kysymyksen haasteen. Näihin kysymyksiin en olekaan vastannut, joten tässäpä taas totuuksia meikäläisen maailmasta (tässä bloggauksessa käyttämäni kuvat ovat vuosilta 2007 - 2009):

1. Kerro/kuvaile puutarhasi - kuinka iso, minkälainen (esim rinne), kuinka vanha (ennen sinua, sinun muokkaamana), vyöhyke, jne

•  Tonttimme sijaitsee 1a- ja b-vyöhykkeen rajamailla, koko on 1474 m (siis neliötä) muodoltaan suorakaide, jonka tien puoleiseen osaan talo rakennettiin. Talon alta jouduttiin kaatamaan sekametsää, kun taas tontin alapää on vanhaa lehmihakaa. Koska talo piti nostaa tienpinnan tasoon, jouduimme ajattamaan paikalle useita kuormia hiekkaa. Sitten eräs naapuri ehdotti, että kaivakaa talon alle kellari niin ei tarvitse loputtomiin hiekkaa tilata. Näin toimimme ja tontille muodostui ylä- ja alapiha. 
• Alapihalle rakentui varsinainen puutarha, jossa on omenapuita, marjapensaita, kasvilavat ja nyttemmin yhä laajeneva ja nurmikkoa vähitellen vähentävä pensas- ja perennapuutarha. Yläpihalla on taloa kiertävät hiekkapäällysteiset käytävät ja pensas- ja perennaistutuksia sekä tien ja talon välissä Pikkupuutarha, jossa alkujaan oli nurmikko, jota ryhdyin systemaattisesti täyttämään muilla kasveilla. Nyt siellä on pensaita ja kukkia, kriikunapuukin sekä kapeat polut, jotta pääsen hoitamaan istutuksia eikä laisinkaan nurmikkoa. Pikkupuutarha on vielä vaiheessa, kuten osittain muutkin yläpihan istutukset. 
• Tonttimme yhdellä sivulla on tie, toisella naapuri ja kahdella muulla kunnan metsikköä. Muutimme taloomme syksyllä 1986, jolloin minulla ei ollut pahemmin puutarhakokemusta. Kantapään ja kirjallisuuden avulla sekä muilta kyselemällä olen vähitellen oppinut monenlaista, mutta paljon on edelleen opittavaa. Olin pitkään vakavasti sairaana, jolloin puutarha kärsi - kuten kaikki muukin elämässäni. Toivuttuani muutama vuosi sitten puutarha ja minä olemme löytäneet toisemme uudelleen, mistä olen todella iloinen.

Alkusyksyinen alapiha portailta kuvattuna. Kukkapenkin takana kasvimaa.

 2. Lempipaikka puutarhassasi

•  Taitaa olla pation reuna, johon istahdan levähtämään heiluttuani riittävästi lapion kanssa pitkin tonttia. Siinä tulee riisuttua multaiset työhanskat, saappaat ja roskaiset sukat, hengähdettyä ennen suihkuun menemistä ja samalla myös mittailtua päivän aikaansaannoksia.

 3. Lempi puu

•  Ei minulla ole oikeastaan yhtään yksittäistä lempipuuta. Eniten ehkä olen iloinnut omenapuista ja siitä, kuinka loppukesän aamuina voi kerätä yöpaidan helmaan oman puutarhan hedelmiä. Lapsena kierrettiin syksyisin omakotialueilla kyselemässä puutarhan omistajilta, myisivätkö he omenoita. Monet myivät ja jotkut antoivat jopa ihan ilmaiseksi. Minusta oli jotenkin ihmeellistä, että jollain saattoi olla omenoita yli oman tarpeen.

Istutukset sisäänkäyntiä vastapäätä (kuva taitaa olla parin vuoden takainen)

4. Lempi perenna ja kesäkukka

•  Jos nyt ihan pakko on joku perenna asettaa ykkössijalle niin kenties se on sitten Kuunlilja. Se on niin helppo ja muodostaa nopeasti kauniin vihreän pöheikön. Ainakin meidän pihassa kuunliljat ovat menestyneet todella hienosti.
• Mieleisiä kesäkukkiakin on runsaasti, mutta omalla pihalla yksi tykätyistä on Riippabegonia, joka viihtyy hyvin sisääntulon varjoisissa amppeleissa. Tuo begonia kukkii runsaasti koko kesän ajan ja loppukesästä se yleensä rehottaa upeasti. Sitä ei tarvitse nyppiä, eikä pahemmin muutenkaan hoitaa. Ainoa haitta on, että kylmänarkana sen kanssa joutuu odottamaan alkukesän lämpenemistä. Minulla on ollut Riippabegoniaa valkoisena ja punaisen eri sävyissä. Suosittelen muillekin.

Yläpihaa patiolta leikkimökin suuntaan. Oikealta käynti puutarhaportista alapihalle.

 5. Lempi puska

•  Onpa erinomaisen vaikeita valintoja. Jos nyt tältä tontilta jotain pitäisi jonnekin mukaan ottaa niin kyllä se kaiketi olisi tuo anopin isänisän kotoa alkujaan lähtöisin oleva Juhannusruusu. Se on helppo, kiitollinen ja kaunis pensas. Sopii ja kuuluu suomalaiseen pihaan, perinnekasvi vailla vertaa.

 6. Lempi puuha puutarhassa, entä inhokki puuha?

•  Monet puutarhatyöt ovat aika raskaita, kuten lapioiminen, kärrääminen, kääntäminen kuin myös hikisiä ja sotkuisia. Pihatöihin mennessä on hyvä varustautua suosiolla saappaisiin ja työhanskoihin. Jos vaikka lähdenkin vain kiertelemään puutarhassa katsastaakseni nuppujen aukeamista tai mitä tahansa, lopputuloksena kykin nyppimässä rikkaruohoja ja kuihtuneita kukkia jonkun puskan juuressa manaillen samalla, kuinka olisi jälleen kerran pitänyt ottaa mukaan työhanskat ja ämpäri rikkaruohoja varten. Ehkä pitäisi sijoittaa ympäri pihaa työhanska- ja rikkaruohoämpäripisteitä, jolloin niitä olisi aina tarvittaessa lähellä. Silti minusta lempipuuhaa on nimenomaan puutarhassa käyskentely ja mittailu sekä kukkien valokuvaaminen. Siinä tulee iloittua kättensä aikaansaannoksista ja samalla viriää uusia hyviä - tai vähemmän hyviä - ideoita.
• Inhokki puuha? Taitaa varmaan olla mullan, hiekan tai minkä tahansa kärrääminen. Toivoisin, että minulla olisi ihan ikioma kärrääjä, joka pienestä vihjeestä toisi toivomani kuormallisen multaa tai mitä tahansa ja itse saisin keskittyä siihen, mitä tuolla kärräämisellä tavoitellaan oli se sitten uuden kukkapenkin rakentamista, oksahakkeen levittämistä tai haravoitujen lehtien kompostoimista. Vaan en silti välttele kärräyshommiakaan. Kuntohan kärrätessäkin kasvaa.

Talon ns. puistopääty. Oikealla portaa kellariin.

7. Milloin puutarhakärpäinen puraisi sinua?

•  Kyllä minä puutarhaa pyrin laittamaan ihan omakotitaloon muutosta saakka, mutta jotenkin tuntui, ettei aina ollut sielu hommissa mukana. Ehkä silloin oli pääosin tarve saada pihalle järjestystä ja siinä ohessa viihtyisyyttä, mutta elämässä oli silloin niin pajlon muitakin asioita, jotka veivät paljon aikaa. 80-luvun rakentamiseen ei pihasuunnitelman teettäminen kuulunut samalla tavoin itsestäänselvyytenä, kuten tänä päivänä. Eikä puutarhan ja pihan rakentaminen ollut myöskään muodikas harrastus, millaiseksi se viime vuosina on tullut.
• Minusta puutarhakärpänen puri oikein kunnolla joskus 2005-2006 ja sen jälkeen tuon pureman aiheuttama paukama onkin jatkanut kutisemistaan. Pihassa puuhailemisesta on tullut johdonmukaisempaa ja tietyllä tavalla suunnitelmallisempaa. Hyväksyn paremmin sen, ettei valmista tule tänä kesänä, eikä kyllä seuraavinakaan. Kasvimaailmasta löytyy jatkuvasti uusia tuttavuuksia ja vanhojakin ehkä oppii hoitamaan paremmin. Puutarhasta on tullut enemmän elämäntapa ja siellä touhutessa murheet jäävät taka-alalle, elämä asettuu ainakin hetkeksi rauhalliseen uomaan.

Alkukesän olopiha pari vuotta sitten

 8. Saatko tukea perheestäsi puutarhahommiin, vai onko tämä ainoastaan sinun harrastuksesi/intohimosi?

•  Kyllä tuo puutarha taitaa olla ihan minun oma juttuni. Ukkokulta kyllä pitkien perustelujen ja kovan väännön jälkeen tekee jotain rakentamiseen liittyviä hommia - ja taitavasti tekeekin, mutta muuten häntä puutarhakärpänen ei ole mitenkään puraissut. Hän sanoo kaikkia kasvejani kirjovehkoiksi. Oksien haketuksen ja puiden pilkkomisen hän sentään hoitaa ja joskus kääntää kompostinkin.

Sisäänkäynnin vieressä, keittiön ikkunan alla.

9. Onko sinulla muita harrastuksia?

•  Lukemaan opin ekaluokkalaisena ja siitä se sitten lähti. Aina on jokin kirja menossa, toisinaan useampikin samanaikaisesti. Telkkua katsellessa tulee tehtyä käsitöitä, nyt jo useamman vuoden ajan intohimona ovat olleet ristipistotyöt. Nuorempana neuloin puseroita, pipoja ja mitä milloinkin. Lasten myötä tuli ommeltua ja neulottua heille vaatteita ja 2000-luvun alussa innostuin kutomaan poppanoita. Pyöräily on myös kivaa, mutta huvikseen ei juurikaan tule lähdettyä, kun enin aika tuppaa kulumaan pihalla.

Pikkupuutarhaa alkukesästä muutama kesä sitten. Nykyisin taustalla on kasvamassa tuija-aita.

 10. Harrastatko myös huonekasveja ja jos niin mikä on lempi sisäkasvisi?

•  On meillä aina ollut myös viherkasveja, joskaan en niitä erityisemmin harrasta. Jotenkin vain kasvit tuovat kodikkuutta ja kai sitä aina pitää vähän olla peukalo mullassa. Sain pari vuotta sitten anopilta Soihtuköynnöksen, joka on todella kiitollinen kukkija. Viime syksynä anoppi muutti pienempään asuntoon ja antoi minulle myös tuon oman köynnökseni emokasvin, joten nyt minulla on kaksi iloista kukkijaa. Niiden lisäksi pari Kiinanruusua, pari joulukaktusta (vai olisivatko pääsiäiskaktuksia), yksi iso lehtikaktus, Aloe, iso Reunustraakkipuu ja anopilta jouluksi saatu Famingonkukka sekä työhuoneen amppelissa Kuparilehti. Joulukukkasista on vielä terhakkana Joulutähti ja toisesta Amarylliseksestä yksi vana yhä kukkii.

Tien puolelta muutama kesä sitten. Nykyisin sisäänkäynnin terassilla on kaiteet.

11. Unelmasi puutahaan liittyen

•  Pieniä unelmia on jonoksi saakka - kasvihuone, kiveyksiä yläpihan käytäville, katettu pergola sadepäivien kahvipaikaksi, ehkä vesiallas alapihalle - ja sähkö pumppua varten. Isompi unelma on kenties se, että pysyisimme Ukkokullan kanssa terveinä vuosia, vuosia eteenpäin, jotta pystyisimme asustamaan tässä omakotitalossa ja minä puuhaamaan puutarhassa.