 |
| Metsäruusussa on vielä keltaisia lehtiä tallella. |
Usein olen meidän tien ensimmäisiä jouluvalojen virittelijöitä, mutta tänä vuonna taisin hävitä niukasti naapurille. Eihän niillä kiire ole, mutta yleensä minun valoni ovat rävähtäneet valaisemaan viimeistään pikkujouluna ja sehän on tulevana viikonloppuna. Tai miten sen nyt sitten ottaa. Yksi jos toinenkin kauppa ja katu on jo joulunsa avannut ja telkkaristakin joulumainoksia tulee joka ilta. Niin tai näin, illat pimenevät aikaisin ja kaikki valo on pelkästään plussaa.
 |
| Kaukasianpitkäpalko lumessa |
Lunta meidän nurkilla on vain nimeksi. Se on pysynyt maassa pikkupakkasten johdosta, mutta luvassa on taas lämpöasteita, joten voinemme sanoa hyvästit näille lumille hetkeksi aikaa. Valoja viritellessäni ulkosalla tuli ajoittain jäätävää tihkusadetta. Ukkokulta käväisi Espoon puolella ja sanoi, ettei siellä ollut lunta sitäkään vähää, mitä meillä.
 |
| Norsun jalka. Ei sentään, kuusen tyvihän tämä. |
Kävin Juuson kanssa metsässä käpyjä etsimässä. Kati 100% outdoor -blogista on luvannut vahtia, milloin saan kävyt hommattua. Huomatkaa, että pitää tarkoin miettiä, mitä blogissaan kirjoittaa tai jollekin kommentoi. Toteutumattomista lupauksista voi jäädä kiinni.
Kuusenkäpyjä löysin runsaasti, mutta männynkävyt olivatkin kortilla. Sinänsä kummallista, kun tien toisella puolella on isoja mäntyjä pilvin pimein ja usein naapureiden pihat aivan täynnänsä käpyjä. Niinhän se aina tuppaa menemään, että etsimäänsä saa välillä hakemalla hakea, jollei sitä ota silloin, kun olisi helposti tarjolla. Nyt ne kävyt ovat autotallissa sulamassa. Katsotaan, pääsevätkö ne sieltä koskaan eteenpäin.
Joulukortit on askarreltu ja kuoriinsa jo laitettu. Postimerkit puuttuu, mutta nehän ehtii. Olenkohan koskaan ollut näin ajoissa joulukorttien suhteen? Tuskin.
Syyskuun alussa olin luontokuvauskurssilla, jossa tutustuin oman kylän puutarhabloggariin. Sirpa kirjoittaa 1003 puutarhaa -nimistä blogia. Tuon verran hienoja puutarhoja ympäri maailmaa hänellä on tutkittavanaan. Aika monessa puutarhassa hän on jo käynyt. Kuvia ja tarinoita puutarhamatkoilta löytyy hänen blogistaan.
Sirpa on innokas pioniharrastaja ja yhdessä muiden asiaan vihkiytyneiden kanssa teettivät kalenterin, jossa on heidän itsensä ottamia kuvia omista pioneistaan. Sirpa halusi antaa minulle yhden kalenterin ja kutsui minut sen tiimoilta tutustumaan puutarhaansa. Tähän aikaan vuodesta ei puutarhassa paljon katseltavaa ole, mutta kyllä meidän kierrokseemme runsas tunti upposi ihan kevyesti. En ottanut kuvia Sirpan puutarhasta, vaikka kamera mukana olikin. Jotenkin se vain jälleen kerran unohtui. Varmasti saamme ensi kesänä katsella kuvia lukea Sirpan upeista uusista pioneista ja lukuisista kärhöistä.
Kohta lumet saavat kyytiä, sillä ulkona vuoroin sataa kaatamalla, vuoroin paistaa aurinko Vaikka ei nyt mistään auringonpaisteesta voi puhua, kun päivä jo hiljakseen laskee metsän taa. Kunhan joitakin kalpeita säteitä heijastuu tummien pilvien reunaan. Lähdenkin tästä tsekkaamaan, ovatko jouluvalot jo syttyneet. Vai saanko käydä säätämässä ajastimia uudelleen, kuten yleensä tapahtuu.
