Minuun iski hirvittävä saamattomuuden, ellei jopa laiskuuden tauti. Mitä tahansa ajattelenkin kohta tekeväni, ei mihinkään etene. Ei tule edes aloitetuksi. Ajatuksetkin tuntuvat olevan tyhjyyttä täynnä. Ei huvita lähteä ulos, ei kaivaa kameraa esiin, ei lukea, ei edes kutoa. Kunhan olla möllötän vilkaisten välillä kelloa todeten viisareiden liikahtaneen vaivaisen minuutin verran.
Tekemistä kyllä riittäisi. Arkisten hommien lisäksi kaikenlaista vähemmän oleellista on pitkään ollut suunnitteilla. Alkavalla viikolla lienee myös kuukalenterin mukaisesti hyvät olosuhteet tomaattien kylvölle.
Mitäpä sitä väkisin tekemään elämästään ongelmallista. Jollei huvita, niin ei huvita. Sieltä ne huvitukset tulevat aikanaan. Sillä välin taidan jatkaa viisarien vahtaamista. Ja kevään odottamista.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
