 |
| Taponlehti talon nurkalla |
Kylläpä lumi alkoi sulamaan ryminällä. Mikäs ihme se on, kun talon toisella puolella mittari näyttää +4.9 ja varjoisimmassakin paikassa +2.4. Rännit lorisevat ja pihan jäisiinkin kohtiin on ihan itsestään ilmaantunut veden kovertamia railoja. Joiden laajentumista minä käyn tietenkin vähän auttamassa.
Aurinkoinen plussakeli tarkoittaa myös harsomörköjen ilmaantumista pihapiiriin. Isommille havuille en harsoja laita. Sen sijaan pienemmät ja aivan viime vuosina istutetut saavat huput ylleen. Myös rhodoille ja mahonioille laitoin harsot niiltä osin, mitä pensaista on hangen päällä näkyvissä. Sulamisen edistyessä täytyy käydä laittamassa harsoja lumen alta paljastuvien oksien päälle.
Sekä alapihan Syyspenkin Kotikivi että Pikkupuutarhan kivi ovat riisumassa talviturkkia hartioilleen. Säistä riippuen koko palttoo saattaa laskea kiviltä nopeastikin. Voi että, miten ihanalta vihreä samma kiven pinnassa näyttääkään puutarhan valkeassa yleisilmeessä.
Hedelmäpuiden tyvissä paljaan maan osuus laajenee jatkuvasti. Käyn välillä potkimassa ympäristön lunta peittämään mullasta pilkistävien sipulikukkien versoja, jotta jänikset jättäisivät ne rauhaan. Maata on kyllä näkyvissä, mutta ei vielä ainuttakaan lumikelloa. Voipi olla, että saan niitä vielä jokusen tovin odottaa.
Pihakäytävilen reunoilla on vielä lunta tai oikeastaan jäätä, joka haurastuu silmissä. Toisaalta käytävien reunoille kolatusta lumesta valuu sulavettä, joka öisin jäätyy kulkuväylille. Ilahduttavasti varjoyrtti ja pikkutalvio kurkkivat sieltä täältä. Taitaa siellä joku rönsyansikkakin olla hereillä.
Mielestäni kävin ravistelemassa pensaita riittävän hyvin ja usein. Syyshortensia Vanille Fraisesta oli kuitenkin murtunut iso oksa. Tarkoitus on joka tapauksessa Vanille Fraisea leikata tänä keväänä rohkeammin, koska se on kasvattanut hurjan korkeita varsia, joiden päähän vasta tulee lehtiä ja kukkia. Haluaisin puskan haaroittuvan jo vähän alempaa.
Rosa Duchesse de Montebello
Pensasruusu Montebelloa jänikset ovat verottaneet rankimmilla hampailla. Kiitokseksi ovat jättäneet lannoitetta, josta ei taida ruusun kannalta olla mitään hyötyä. Ensi syksynä on satsattava myös joidenkin ruusupensaiden verkottamiseen. Alapihan suviruusua on syöty ja pilkottu melkoisesti. Suviruusu on kuitenkin kasvanut ja levinnyt sen verran hyvin, ettei se toivon mukaan reunaoksien harvennuksesta kovin paljon kärsi.
Tänä talvena ei ole tarvinnut talventörröttäjiä puutarhassa ihailla. Hangen vajotessa sen alta nousee esiin matalampien pensaiden oksia. Ruusangervo on koristeellinen näköjään talvellakin. Leikkaan sitä keväisin reippaasti ja aina se kasvaa ja kukkii kauniisti.
Varjoliljat kukkivat viime kesänä runsaina. Keräsin niiden siemenkotia, mutta jokunen jäi syreenien tyvelle. Kukkavana on aika tiukkaa tavaraa, sillä talvipakkasetkaan eivät ole sitä pehmentäneet. Hyvin pysyisi pystyssä, ellen olisi vahingossa vanaa hangelle kaatanut.
Kävelyretkillä täytyy aina käydä tsekkaamassa ainakin lähimmän järven tilanne. Nyt jäälle ei ole mitään asiaa ilman kumisaappaita. Ehken saappaat jalassakaan lähtisi onneani kokeilemaan.
Vihreä väri vetää aina katseen puoleensa. Tällainen puuhun kasvanut sammalmatto on mannaa kevättä odottavalle sielulle.
Maaliskuu on tässä ja nyt. Ensimmäinen kevätkuukausi.
Valoisia kevätpäiviä kaikille!
