keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas
 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'


Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.


Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021
 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit


Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.


Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!