Pionit Sarah Bernhardt, Karl Rosenfield ja Festiva Maxima. Taustalla perhoangervo. |
Usein kuulee puhuttavan, kuinka pionit ovat vaikeita kasvatettavia. Oman kokemukseni mukaan ne eivät sitä ole. Istutuksen jälkeen voi mennä vuosi, pari, kolmekin ennen ensimmäistä kukintaa. Sen jälkeen ei mitään erityisiä toimenpiteitä pionien menestymiseksi tarvita. Paitsi tuet niille on hyvä laittaa, koska sadekuuron yllättäessä painava kukinto vähintäänkin taipuu tai saattaa kokonaan katketa. Jokin kummallinen viehtymys rankkasateilla on osua juuri pionien kukinnan aikaan. Paitsi ilmeisesti tänä vuonna.
Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt' |
Ensimmäiset puutarhaan istuttamani pionit olivat vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, valkoinen Festiva Maxima ja voimakkaan punainen Karl Rosenfield. Espoolaisen Tolppolan taimiston (huomasin, että vuonna 1953 perustettu taimisto on nyt pysyvästi suljettu) myyjä niitä suositteli. Pionit asuivat muutaman vuoden lähempänä taloa, kunnes siirsin ne nykyiseen paikkaansa Syreenipenkkiin.
Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima' |
Alkuvuosina pioneissa oli kukkia niin vähän, etten koskaan raaskinut ottaa ainuttakaan leikkokukaksi maljakkoon. Pionit eivät leviä sen enempää juurivesoilla kuin siemenillään yhtä voimakkaasti kuin monet muut perennat. Niillä on oma, hiukan aristokraattinen tapansa olla ja elää. Kunhan jaksaa odottaa omien pionikasvustojen vakiintumista, alkaa nuppujakin olla enemmän. Ja sen myötä voi jo kukan jos toisenkin napsaista maljakoon. Jos niin haluaa.
Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima' |
Festiva Maximan sisemmissä terälehdissä on hienoja viininpunaisia sävyjä.
Paeonia lactiflora 'Karl Rosenfield' |
Karl Rosenfield on luonnossa punaisempi kuin tässä kuvassa. Vuorokaudenaika ja kameran säädöt vaikuttavat kuvien väreihin. Tämän kesän aikana olen kokenut kuvaamisessa vaikeuksia, kun aurinko paistaa aina täydeltä taivaalta. Silloin värit toistuvat voimakkaampina ja varjoja on enemmän. Lisäksi aurinko häikäisee silmiäni, jolloin kuvatessa saa tähdätä kohdetta useamman kerran. Aurinkolasien kanssa en osaa kuvata ollenkaan.
Paeonia lactiflora 'Immaculee' |
Immaculeen ja Jan van Leeuwenin ostin 2009 käydessäni Taivassalossa Pionien kodissa. Aluksi kaksikko asusti puutarhassani sisäänkäynnin puolella. 2012 syntyi alapihalle Kurgaani, johon myös nämä pionit muuttivat.
Pionit Immaculee ja Jan van Leeuwen Kurgaanissa |
Kurgaanin keskellä kasvava riippahernepuu on vallannut alaa ja kallistunut kaakkoon. Leikkaan pientä puuta siten, että se säilyttäisi sateenvarjomaisen muotonsa. Puu on kasvanut kuitenkin niin paljon, että varsinkin toisella puolella kasvavalla Immaculeella alkaa olla ahtaat paikat. Etenkin viime ja tänä kesänä pionin varret ovat venähtäneet korkeiksi ja nuput kurkkivat käytännössä riippahernepuun oksien lomasta.
Pioni Immaculee kurkkii riippahernepuun oksista.
Kuivuudesta on ollut jotain hyötyäkin, sillä alapihan istutusalueilla on nyt useampikin aukkopaikka, joihin voin ajatella siirtäväni Immaculeen Kurgaanista. Nyt en todellakaan ala siirtoa tekemään, vaan pionit saavat kukkia rauhassa. Kunhan saamme jossain vaiheessa sateita - ja saammehan me - perustan valitsemani paikan pioneille ja muutto alkakoon.
Leikkasin riippahernepuun sisällä olevat Immaculeet maljakkoon. Enemmän minä niistä iloitsen keittiön pöydällä, kuin tunkemalla pääni pienen puun lehvästön sisälle.
Paeonia lactiflora 'Jan van Leeuwen' |
Jan van Leeuwenistä pidän kovasti. Sitä katsellessa tulee väkisinkin mieleen pannulla paistuva kanamuna iloisine keltuaisineen. Tämä saa jatkaa eloaan Kurgaanin talon puoleisella laidalla. Riippahernepuu kallistuu toiseen suuntaan, eikä näin ollen häiritse pionin elämää.
Aika monessa pionissa nuput ovat tänä vuonna kuivuneet pikkuisiksi rusinoiksi. Seikkailin netissä etsimässä syytä. Eräässä jutussa mainittiin, että yöpakkanen on yleisin syy nupun kuivamiseen. Vaikka se ei edes ole vielä näkyvissä yöpakkasten aikaan. Myös kastelu kylmällä vesisuihkulla kuumana päivänä saattaa aiheuttaa vastaavan vaurion. Se ei ole syynä, sillä en ole kastellut pionejani. Edellisen kasvukauden ravinnetasollakin voi olla syynsä. Korkea ravinnetaso (kanankakka) saattaa ehkäistä kukintaa. Olen kyllä lannoittanut pioneja kanankakalla, mutta taisi jäädä viime vuonna lannoittamatta.
Paeonia lactiflora 'Bowl of Beauty' |
Alapihan Ruusupenkkiin keväällä 2020 istutettu Bowl of Beauty on innostunut tänä vuonna kukkimaan uhkeana. Monta korkean varren päässä keikkuvaa kukkaa tarjoaa kauneutta myös naapureille, sillä heillä on tälle alueelle parempi näkyvyys. Minun pitää erikseen tepastella portaat alas ja Hortensiapenkin sivua eteenpäin nähdäkseni nämä lautasen kokoiset kukkijat. No, tiedän niiden olevan siellä. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en yhtäkään kierrosta puutarhassa tekisi.
Paeonia lactiflora 'Louis van Houtte' ??? |
Tämän pionin olen saanut oman kylän puutarhaihmiseltä Louis van Houttena. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan. Minusta sen terälehdet ovat olleet aiempina vuosina vaaleammat.
Paeonia lactiflora 'Red Charm' |
Messuilta Alexander Fleminginä ostettu Red Charm (luultavasti) teki tänä vuonna kaksi kukkaa. Kumpikin aika matalalla varrella. Ehkä kuivuus on syynä siihenkin.
Paeonia lactiflora 'Coral Charm' |
Coral Charm on minun mielitiettyni. Sen ympärillä pörrään kameran kanssa ahkerasti tyytyväisenä hyristen. Coral Charm on viihtynyt hyvin. Olopihan Pionipenkkiin istutetut kaksi Coralia tekivät tänä vuonna useamman kukan, jolloin kukintaakin riitti pidemmäksi aikaa. Pikkupuutarhan Kivipenkissä asustaa kolmas Coral Charm. Siellä se ehti kukkaan olopihan yksilöitä aiemmin. Coral Charm vaihtaa väriä kukinnan edistyessä. Ennen terälehtien putoamista ne ovat muuttunut hennon persikkaisiksi. Joskus lähes valkoisiksi.
Paeonia lactiflora 'Bartzella' |
Olopihan Pionipenkissä on vielä yksi pioni nupulla. Bartzella kukkii aina muita myöhemmin. Tältä 2017 istutetulta pionilta meni pitkään ennen ensimmäistäkään kukkaa. Muistiinpanojeni mukaan Bartzella kukki ensimmäisen kerran vasta 2021. Aivan sataprosenttisen varma on tästä ole, mutta lähelle menee kuitenkin. Nyt on kaksi nuppua vahdittavana.
Paeonia lactiflora 'Coral Charm' |
Kuolanpioni ja ruusupioni ehtivät kukkia jo aikaa sitten. Ruusupionista en tainnut ottaa tänä vuonna yhtään kuvaa. Kurgaanin ja Hortensiapenkin välissä on kaksi 2021 istutettua Shirley Templeä. Niissä ei ole nupun nuppua. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkin Alexander Flemmingissä tai Madame Emile Debatenessä.
Kurgaanissa kasvaa myös pikkuruinen tillipioni. Sen ostin 2016 Türistä. Aiemmin se kasvoi Kiemurapenkissä, jossa meinasi kuitenkin hukkua isompien helmoihin. Siirsin sen Kurgaaniin. Tillipioni on kukkinut pihassani kerran. Yhtenäkään kesänä se ei ole kasvanut edes kaksikymmensenttiseksi, vaikkei siitä korkeaa koskaan tulekaan.. Nyt suunnittelen sen siirtämistä joksikin aikaa ruukkuun vahvistumaan. Kunnes keksin uuden ja mahdollisesti paremman istutuspaikan.
Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut nimettömät pionit istutin vuosi sitten niinikään Syreenipenkkiin. Ne ovat elossa ja vehreinä, joskin nuputtomina. En odottanutkaan, että vielä tänä vuonna kukkisivat. Pääasia, että ovat hengissä tässä surkeassa kuivuudessa.
Pehmeälle niittyvuoteelle
saan hetkeksi painaa pään,
kun aurinkoiselle nurmelle
jään toviksi lepäilemään.
Tunnen olon onnellisuutta,
ei kiire ole mihinkään
tätä suvisen luonnon ihanuutta
nyt hetkeksi ihailemaan jään.
Leppoisaa lomaa lomalaisille, hyvää viikonloppua kaikille!