Istuimme saunomaan saapuneen Pojan kanssa keittiössä iltapäiväkahvilla, kun huomasimme liikettä pihamaalla. Pupujussi säntäili marjakuusen alle ja siitä popsimaan kukkivia krookuksiani. Harmikseni kamera oli kokonaan toisella puolen taloa, sillä tarkoitukseni oli mennä vielä iltasella kuvaamaan pihalle. Sain kuitenkin napsittua pari pikaista kuvaa pupujussista keittiön kaihtimien välistä. En kuitenkaan juuri sitä kuvaa, jossa sininen krookus katosi pitkäkorvan parempiin suihin. Enkä kyllä aikonut odottaa, että jänöjussi napsii kaikki krookukseni, joten rämäytin tuuletusikkunan auki. Niin sai jänö liikettä kinttuihinsa ja hyppeli kiireen vilkkaa metsään päin. Eiköhän luonnossa ole jo paljon muutakin syötävää, joten ei jäänyt minulle paha mieli luontoeläimen säikyttämisestä.
Jäniksen papanoita on löytynyt miltei pihan joka kolkasta ja talvella jälkiäkin. Usein aamusella lehteä hakiessani olen nähnyt pitkäsäären loikkivan tietä pitkin ja toisinaan myös meidän pihalta naapuriin. Onko ollut aina sama jänis vai koko sukuko tapaa ruokailla puutarhassamme. Sitä en tiedä.
Uljas vahtikissamme veteli hirsiä peräkamarissa jänön vierailun aikaan. Juuso inhoaa tuulista säätä ja tänään on kyllä puissa suhissut melko voimakkaasti. Juuso totesi, että kyllä se emäntä osaa ilman hänen läsnäoloaankin haravoida ja kipaisi isännän kanssa sisälle nukkumaan.
