Kävin tänään ystäväni kanssa Nummelassa, Ojakkalantien varressa sijaitsevan Katin sisustusnavetan 1-vuotissynttäreillä, jotka samalla olivat navetanvintin jouluavajaiset. Alakerrassa oli synttäreiden kunniaksi tarjolla lämmintä kurpitsakeittoa ja täytekakkua kyytipoikanaan mehua. Paikalla oli melko runsaasti asiakkaita ja varmasti myös Katin ystäviä ja tuttuja. Jonkun verran tunnistin esineistöä samaksi kuin runsas kuukausi sitten edellisen kerran käydessäni, mutta paljon oli myös uudempaa tavaraa. Siis iältään vanhaa, mutta minulle uutta. Tykkään tästä Katin sisustusnavetasta juuri sen vuoksi, että hän näkee vaivaa tavaroiden esille laittamisessa. Suurin osa tavarastahan on ihan tavallista kirpparikamaa; siis tavalla tai toisella sisustamiseen liittyvää esineistöä tai muuta kodin käyttötavaraa. Ei vaatteita eikä tekstiilejä ylipäätään kovin paljoa.
Osa tavaroista on todellakin vanhoja ja monet oikeaa antiikkia. Joukossa toki arvokkaitakin esineitä, mutta ihan varmasti jokainen löytää omalle kukkarolleen sopivaa tavaraa. Itse asiassa minusta tuntui, että monet astiat, kipot ja kannut olivat täällä halvempia kuin useimmilla tavallisilla kirppareilla. Tavaksi kirppareilla näyttää tulleen, että jos vain tavarassa on Arabian leima tai jonkun tunnetun suomalaisen suunnittelijan nimi, sille laitetaan aivan liian korkea hinta missä tahansa nurkkakirppiksellä. Kunnosta, iästä ja tavaran yleisyydestä viis. Ehkä ne sitten joutuvatkin jobbareiden varastoihin odottamaan aikoja parempia tai sitten seisovat viikosta toiseen täyttämässä kirpparihyllyjä. Ei kaikki suomalainen ole antiikkia eikä harvinaista designia. Kohta kaikilla on kotonaan mariskooleja, kivituikkuja ja teema-astioita. Miksi enää hankkia kirpparilta kolhittuja tavaroita kovaan hintaan kun kaupasta saa jatkuvasti samanlaisia uunituoreina 20 %:n alennuksella.
Olin viikolla vähän aikaa kolmen ikäiseni naisen seurassa ja meillä syntyi keskustelu siitä, miten nuorena tuli vannottua, ettei koskaan hanki kotiinsa kristallikruunua tai itämaisen maton tyyppistä plyysimattoa. Eikä mitään pitsiä, krumeluuria tai kultauksiakaan. Vaan niin aika muuttaa ihmistä, sillä hissukseen ovat mielipiteet muuttuneet ja isovanhempian ja vanhempien krumeluurit löytävät tiensä meikäläisenkin kotiin. Osittain siksikin, että ne ovat täynnä muistoja ja niihin liittyviä tunteita. Osittain siksi, että mieli ma maku on muuttunut, eikä enää jaksa olla niin ehdoton kuin nuoruudessa.
Jonkun verran sisustusnavetassa on ihan uutta tavaraa, lähinnä erilaisia käsitöitä tai muunlaisia kädentuotoksia. Yllä olevassa kuvassa on mm. kattotiilistä tehtyjä tauluja. Lisäksi navetasta löytyi villasukkia, tyynynpäällisiä, itse tehtyjä kynttilöitä ja muuta pientä sisustustavaraa. Nuo villasukat taisivatkin olla ainoat vaatteeksi luokitellut. Tai olihan siellä muutama huovuttaen tehty hattu.
Vintissä oli kävijöille tarjolla glögiä kera joulupipareiden. Vintti oli somistettu jouluiseksi erilaisin valoin ja havuin sekä jouluisin esinein. Vinttiin oli alakerran tapaan rakennettu kekseliäästi erilaisia asetelmia. Yhdistävänä tekijänä saattoi olla väri tai materiaali. Tunnelmaa lisäsi kynttilät, havujen tuoksu kuin myös taustalla soiva joulumusiikki. Tässä vaiheessa marraskuuta siihen ei vielä ole ehtinyt kyllästyä.
Niin navetassa kuin vintilläkin lattia on epätasainen ja siinä on yllättäviä korkeuseroja, joten kannattaa olla varovainen ja ehkä jo etukäteen valmistautua käyntiin helppokulkuisin kengin. Lisäksi pihamaa oli aikamoisen kurainen, mikä lienee osittain viime aikaisten vesisateiden syytä.
Katin sisustusnavetta on kyllä mukava ja vähän erilainen kirpparipaikka, jossa taidan käydä säännöllisin väliajoin bongaamassa kauniita esineitä vaikkapa lahjaksi annettavaksi.
