Idänsinililja - Scilla siberica |
Maasta putkahtelee kaikenlaista katsottavaa siihen tahtiin, ettei taas perässä pysy. Monet tämän hetken kukkijoista ovat pieniä ja niitä kuvatakseen pitäisi raahata jumppamattoa mukanaan. Tai sitten tyynen rauhallisesti mätkähtää mahalleen kosteaan maahan.
Kimalainen jouluruusussa |
Auringon paistaessa pikkuiset sipulikukat ovat täynnä pörriäisiä. Yksi kun lähtee, on toinen jo jonossa odottamassa vuoroaan. Välillä yhdessä kukassa on suorastaan ruuhkaa. Rinteen sinisenä kukkivat kevätkirjotähdet ovat suosittuja laskeutumiskohteita, mutta näkyipä avautumassa ollut jouluruusukin hyvin kelpaavan.
Nokkosperhonen |
Kevään ensimmäiset perhoset näin jo pari-kolme viikkoa sitten. Keltaiset perhoset lentelivät pälvipaikoissa jo silloin, kun lunta oli runsaasti maassa. Lauantaina rinteessä oli useita nokkosperhosia ja yksi neitoperhokin liittyi heidän joukkoonsa.
Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale |
Nostan hattua puutarhaihmisille, jotka muistavat tarkkaan istuttamiensa kasvien nimet ja sijainnit. Enpä muista antaneeni itselleni ohjetta nollata puutarhamuisti joulun alla, mutta niin vain tuntuu vuosi toisensa jälkeen käyvän. Kevään korvalla joudun opettelemaan vähintäänkin latinankieliset nimet uudelleen. Blogi on siinä oiva opettaja, sillä mullasta tunkijoiden kuvia blogiin laittaessani pyrin etsimään kasveille myös oikeat nimet. Latinankielisten nimien perusteella on helpompi etsiä ja löytää tietoja kasveista. Monilla tavallisilla puutarhakasveilla on myös puhekielessä useampia nimiä, joten latinalla löytyy etsitty kasvi kaupoistakin.
Norjanangervo - Spriaea |
Kasveilla tuntuu olevan yhtä kiire kevääseen ja kesään, kuin meillä ihmisilläkin. Muutama aurinkoisen lämmin päivä ja niin vain pensaat ja puut pukkaavat hiirenkorviaan esille. Marjapensaiden isot silmut vihertävät jo selvästi. Perjantaina huomasin saman ilmiön talon seinustan norjanangervoissa ja puistopäädyn tuomessa.
Tuomi |
Tuomi ei yleensä pitkään silmujaan paisuttele, vaan viherryttyään ne useimmiten paukahtavat hiirenkoviksi ja lähes samantien lähtevät kasvattamaan lehtiään normikokoon. Pian talon päädystä ei enää näe tielle. Edessä on tuomen heleän vihreä seinämä.
Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret' |
Syreenien silmut ovat pullottaneet jo jonkin aikaa, mutta viikonvaihteessa huomasin myös ruusuorapihlajan olevan valmiina kevääseen. Marraskuussa satanut märkä ja raskas lumi mursi pienestä ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten samalla viiltävän haavan runkoon. Laitoin haavaan hoitoainetta ja toivon puun selviävän. Haluaisin nähdä ruusuorapihlajani täynnä kukkia. Tämä on puun kolmas kevät meidän pihassamme, joten älkäämme asettako hänelle liian suuria paineita.
Terttuselja - Sambucus racemosa |
Tontin rajalla, kunnan puolella kasvaa terttuselja. Linnut ovat ilmeisesti sen siemenen jossain vaiheessa paikalle tuoneet ja siinä se on alkanut kasvaa. Terttuselja tuntuu olevan kovin haukuttu ja inhottu puu. Yksittäisenä puuna siitä ei ole liiemmin haittaa, mutta metsänhakkuualueilla se saattaa kasvattaa runsaan pensaston ja näin haitata metsän uudistumista.
Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora' |
Vuorikaunokki näyttää olevan varsinainen spurttikasvi. Se osoitti elonmerkkejä heti, kun lumi vähänkin sen tieltä väistyi. Vuorikaunokin sanotaan leviävän helposti, mutta toistaiseksi siitä ei meillä ole ollut riesaa. Kukkavanojen kehitystä pitää seurata, jotta saan ne ajoissa tuettua. Muuten kukat rötköttävät pitkin pituuttaan ja haittaavan mm. nurmikonleikkuuta.
Vuorenkilpi - Bergenia |
Vuorenkilpi kuuluu myös aikaisiin herääjiin. Vaikka sen lehdet ovat talven melskeissä rikkoontuneet ja ruttaantuneet, kukkavana ilmestyy kuin taiottuna ruskean ja kuivuneen lehtisotkun keskelle.
Miten te hoidatte vuorenkilpikasvustojanne? Toiset siivoavat kuolleita lehtiä pois ja toiset taas väittävät, ettei mihinkään saa koskea, vaan kaiken pitää antaa rapistua niille sijoilleen.
Töyhtöangervo - Aruncus dioicus |
Töyhtöangervon täytyy varmaan siksi aloittaa kasvunsa niin aikaisin keväällä, jotta se ehtii täyteen mittaansa kesän aikana. Siellä hän kurkkii niin touhukkaana, ettei vain jäisi muiden jalkoihin.
Unikko - Papaver orientale |
Unikoiden karvaiset lehdet ovat joka kevät tervetullut näky. Nekin kuuluvat niihin aikaisiin. Niihin, joiden lehdet tunkevat esiin kohmeisesta maasta. Joskus jopa lumen ja jään vielä piirittäessä esiin työntyvien lehtien kärkiä.
Minulla unikot kasvavat vähän kummallisissa paikoissa. Olen yrittänyt siirtää niitä yhteen tiettyyn penkkiin, johon ne kyllä ovat asettuneetkin. Vaan eivät siihen penkin keskelle, johon ne istutin, vaan ihan taakse, aroniapensaiden kupeeseen. Taitavat olla sen verran ujoja, etteivät tykkää kuvaamisesta. Puutarhurin on välillä vaikea päästä lähelle unikkojaan, kun matkalla pitää varoa pioneja ja kaivaa kuvattavat unikot pensaiden lomasta. Ei oikein tahdo onnistua. Siis kasvakoon, missä tykkäävät.
Särkynytsydän - Dicentra spectabilis |
Pikkusydänten punaiset piipot ovat jo alkaneet vihertyä ja muodostua saniaismaisiksi lehdiksi. Hyvin kehittyy perässä myös särkynytsydän. Sieltä se kurkkii mullasta, eikä aikaakaan, kun senkin punaiset lehtivanat vihertyvät.
Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind |
Maanpeiteruusu Sommerwind on varsinainen sissi. Joka kevät ihmettelen sen sitkeyttä ja voimaa selvitä uuteen kasvuun massiivisen lumikuorman alta. Toki lumi on hyvä suoja, mutta nämä Sommerwindit saavat talven aikana niskaansa kolallisen toisensa jälkeen tiiviiksi pakkautunutta lunta olopihan käytäviltä. Ei siis mitään kevyesti taivaalta hipsuneita hiutaleita. Siitä huolimatta kaikki kolme yksilöä nostaa päänsä ja kehittää silmunsa kevät toisensa jälkeen. Voisin tietenkin siirtää ruusut jonnekin parempaan paikkaan, vaan enpä ole saanut niin tehtyä. Ehkä ei ole tarviskaan, kun kuitenkin tuossa elävät ja kukkivat.
Ruohosipuli - Allium schoenoprasum |
Ihmeitä on puutarha pullollaan. Ruohosipulikin pukkaa jo nuppua, vaikka tuoreilla versoilla ei vielä kovin paljon mittaa ole niilläkään. Pian tästä voi jo silpaista makua leivän päälle. Mukavaa!