Pihalla jälleen - kuinkas muuten!

Näitä ihastuttavia omenankukkia tulee nyt kuvattua ihan joka suunnasta.

  

Päivä on ollut aurinkoinen, mutta ei erityisen lämmin. Se ei ole tahtia haitannut, sillä nyhdin rikkaruohoja pari ämpärillistä ja kärräsin oksahaketta hedelmäpuille ja marjapensaille. Ja siinä ohessa ihailin omenapuiden kukintaa. Kaunista, kerrassaan kaunista. Huvitus aloitti ensimmäisenä ja osa sen kukkien terälehdista jo varisee. Punakaneli ja vuosi vuodelta riutuva Valkea kuulas tulivat mukaan kukkimisen huumaan Antonovkan vielä pidätellessä nuppuisena. Pikkuinen Uusi Valkea Kuulas ei tänä vuonna ole jaksanut tehdä ainuttakaan kukkaa, syynä lienee pupujussin talttahampaat, jotka napsaisivat jokaisesta oksasta palasen. Vanha Valkea kuulas joutui vuosia sitten samoin pupujussin hampaisiin vaurioituen pahoin. Siitä on kuollut oksa toisensa jälkeen, mutta sinnikkäästi se edelleen yrittää valaa voimaa jäljellä oleviin oksiin. Ja nyt jopa kukkii runsaana.

Taidan olla ihan pimeä ihminen, kun päivä toisensa jälkeen lapioin, kärrään raskaita kottikärryjä, hikoilen ruohonleikkurin tai trimmerin kanssa ja kiskon puutarhaletkua perässäni saadakseni sen ulottumaan mahdollisimman pitkälle. Ja tämä vain siksi, että haluan ympärilleni vihreyttä, runsautta, kukkia ja pensaita. Vuosi toisensa jälkeen. Täysin vapaaehtoisesti ja useimmiten vielä varsin hyvällä tuulella ja päivä toisensa jälkeen uusia raskaita työvaiheita vaativia suunnitelmia laatien. 

 

Kielometsä on saanut ylleen valkean pilkkupeitteen Tuomen varisevista terälehdistä. Nupullaan olevat kielonkukinnot katoavat kokonaan pilkulliseen maailmaan. Nyt on puutarhassa niin paljon nupullaan olevia kasveja, että mieleen jo hiipii, jääkö loppukesään enää yhtään kukkijaa.

Taponlehtien rykelmät pörhistelevät pyöreyttään. Taponlehti on uskomattoman kiitollinen maanpeitekasvi. Joistakin paikoista se miltei hävisi talven ankaran lumikuorman runtelemana, mutta niin vain maasta taas työntyy uusia taimia. Parhaiten Taponlehti näyttää viihtyvän varjoisalla paikalla, mutta yllättäen se pärjää myös aurinkoisissa paikoissa. Pieniä taimia ilmestyy ajoittain hiekkakäytävällekin, josta niitä on helppo siirtää purkkiin tai uuteen paikkaan vahvistumaan. Ystäväni ovat saaneet kasvilisäystä puutarhoihinsa noista käytäväkarkulaisista.

Naapurin aidan vieressä kukki rehevänä orvokki, näyttäisi villiintyneeltä Tuoksuorvokilta. Puutarhassamme oli joskus alkuvuosina tuoksuorvokkia, mutta siitä on vuosia, enkä enää  aivan tarkkaan edes muista, mihin sitä silloin istutin. Kaivoin tuon orvokkituppaan aidan viereltä ja siirsin kukkapenkkiin toissa kesänä. Onpa mukavaa, että sen siirto onnistui. Ja sinne aidan viereenkin taisi jäädä juuria, sillä nyt sielläkin kukkii ihan hienon näköinen pehko.

  

Humala tavoittelee taivasta

Humalalla on hurja vauhti.  Se taitaa kasvaa puoli metriä päivässä ja tavoittelee puutarhaportissamme jo taivaita. Vähään tyytyvä ja helppohoitoinen köynnös, joka tekee hauskoja pähkylöitä syksymmällä. Yritän tänä vuonna ohjata humalaa niin, ettei se hyökkäisi karheilla oksillaan armottomasti kaikkien portin alitse kulkevien kimppuun. Ukkokulta sanookin sitä tappajakasviksi.

Herukka kukkii taas runsaasti ja tiedossa on siis paljon punaisia marjoja. Tarkoituksena on ollut hankkia uusia mustaherukkapensaita, mutta se on jäänyt tekemättä. Mikä laji ei olisi altis äkämäpunkille? Edelliset mustaherukkamme kärsivät jatkuvasti äkämäpunkeista, eivätkä pahemmin tuottaneet satoa. Jäljellä on enää yksi mustaherukka, jonka kohtalo on vielä auki. Kenties sekin tulee ylöskaivetuksi. Tänä vuonna pakastan marjoja enemmän kokonaisina, sillä meillä ei mehua kulu.

Herukka kukki taas runsaana

Radion siitepölytiedotuksessa kerrottiin tänään, että koivun kukinta jatkuu edelleen voimakkaana koko maassa. Myös kuusi kukkii ja mäntykin aloittelee. Kellertävän, kaikkialle tunkeutuvan pölyn määrä ei siis ainakaan vielä lopu. Kuinkahan monta kertaa olen pyyhkinyt ikkunalaudat ja lakaissut terassit. Ja kuinka monta kertaa vielä joudun pyyhkimään ja lakaisemaan. Usein iltaisin viriää tuuli, joka lennättää uuden annoksen siitepölyä päivällä puhdistetuille pinnoille. 

Tuon iltatuulen vuoksi toin etuterassilta keraamisen kissan ovenpönkäksi, ettei tuuli paiskaisi pihaovea kiinni. Niin vain kävi minulle ja Ukkokullalle, että Ovikissa pelästytti meidät kerran jos toisenkin. Eihän se näytä laisinkaan oikealta kissalta, mutta siinä pihaoven edessä istuessaan jotenkin vain hätkähdytti. Se on myös tavattoman painava esine eikä sitä yhdellä kädellä siirretä mihinkään. Siirsin sen lopulta takaisin etuterassille ja toin sieltä pienemmän otuksen tilalle.

 

Tulipa mieleeni, että blogissa olisi hyvä olla jonkinlainen muistutussysteemi. Sen voisi esimerkiksi linkittää johonkin sanaan siten, että tiettyyn ennalta määriteltyyn aikaan alkaisi vaikka näytöllä vilkkua tuo linkitetty sana kirkkaasti. Tämä ajatus putkahti, kun katselin tänään Norjanangervopensaitani. Kauniisti ne kukkivat, mutta jotkut niistä kaipaavat ehdottomasti leikkausta. Alaosat ovat risuuntuneet ja osa vanhoista oksista on osittain jo ihan paljaita. Muistelen, että minun piti leikata pensaat jo viime vuonna, mutta mihin lienee aikomus jäänyt. Olisiko hyvä leikkausaika heti kukinnan jälkeen vai vasta syksyllä? Jos leikkaan ne kohtapuoliin, on pitkään aika paljaan näköistä. Jos leikkaan syksyllä, uudet versot tulevat vasta kesällä. Siis paljasta silloinkin. Eilen luin netistä, ettei kukinnan jälkeinen leikkaaminen välttämättä ole ihan hyväksi, koska pensaat ovat jo tehneet tämän kevään energiakasvunsa, eivätkä ne välttämättä jaksaisi pukata uusia oksia yhtä tehokkaasti kuin mitä taas seuraavana kevään. Ehkä siis leikkaankin vasta loppukesästä. Sitten, kun piha alkaa muutenkin vähitellen siirtyä syksyyn. Jos nimittäin muistan ilman blogissa pongahtavaa vilkkuvaa muistutusta.

Norjanangervo-pensaan alaosat alkavat olla melko risuuntuneita.

"Minua voisi rapsuttaa yhtä paljon kuin noita puskia."

Laitoin viikko sitten muutaman Jättikurpitsan ja Kesäkurpitsan siemen multaan taimettumaan siirrettäväksi kesäkuun puolella kasvimaalle. Ne nousivat jo kahden päivän päästä hurjalla voimalla mullasta työntäen kärjissään siemenenkuorta. Toivoa saattaa, että pian tulisi sopivan lämmintä kurpitsojen ulos siirtoa varten. Muuten saamme kohta väistellä joka paikkaan kiertyviä lonkeroita ja kurpitsakärhiä.

Eihän kissat vielä 11-vuotiaina ole vanhoja ja raihnaisia? Eihän? Juuson nimittäin tuntuu tylsistyneen ulkona olemiseen ja heti minut  nähdessään kerjää sisälle. Istuin hetken terassin reunalla ja toivoin saavani kissan rapsutettavaksi, mutta se kellahti parin metrin päähän minusta ja kiehnäsi hiekalta kaikki mahdolliset siemenet ja muut roskat karvoihinsa marssien sen jälkeen topakasti sisälle. Voinette arvata, miltä sen ympärillä näytti, kun se ravisti irtonaiset roskat pitkin eilen imuroitua lattiaa. Sitten ruokakupille ja perähuoneeseen nokosille. Kun me Ukkokullan kanssa iltasella lähdemme hammaspesulle ja kohti sänkyä, Juuso ilmaantuu näkösälle virkeänä ja aktiivisena vaatien, että nyt pitäisi päästä pissalle ja vähän ulkoilmaa haistelemaan. Raivostuttavaa – todella raivostuttavaa.

Juuso - meidän uusi rikkaimurimme

Eilen, nurmikonleikkauksen jälkeen seisoin alapihalla ja katselin aikaansaannoksiani. Tunsin tyytyväisyyden valtaavan mieleni. Paljon olisi tekemistä, eikä mikään ole mitenkään täydellistä, mutta ei pidä ollakaan. Sanonnan mukaan puutarha ei tule koskaan valmiiksi ja siihen minunkin on tottuminen. Täydellisyyshakuisuuteni joutuu jatkuvasti venymään ja joustamaan. Luonto on laittanut minut koetukselle ja siinä taistelussa taidan jäädä hienosti toiseksi. Hyvä niin. Tärkeää ei ole täydellinen puutarha vaan ilo ja tyytyväisyys, jota puutarhassa möyriminen tuottaa.

PS. 
Blogisysteemin muokkausominaisuudet voisivat olla hiukan monipuolisemmat. Tänään oli runsaasti ongelmia fontin koon ja rivivälien kanssa.