Istutussuunnitelmia käsi tyynyn alla

Nostin autotallissa talvehtineet pelargoniat peräkamarin pöydälle nähdäkseni, tuleeko niihin vielä elämää. Hartaasti tietenkin toivon niin, sillä kaksi kirkkaanpunaista ovat elämäni ensimmäiset aivan siemenestä kasvattamani pelargoniat. Tuskin uskoin silmiäni saatuani nuo pelargoniat kasvamaan ja jopa kukkimaan. Ehken sentään ihan toivoton kasvattaja ole. Lisäksi sain syksyllä anopilta Mårbackan, joka kukki hänellä upeasti. Autotallimme on aika kylmä paikka, joten laitoin pelakuut avonaiseen laatikkoon ja lisäsin sanomalehtiä ruukkujen ympärille lämmikkeeksi. En ole kastellut niitä, sillä multa oli aika kosteaa tuodessani kukat myöhäissyksyllä autotalliin turvaan.

Tänään tehtiin Ukkokullan kanssa 1½ tunnin lenkki pirteässä -6 asteen pakkassäässä, käveltiin mm. läheisen järven poikki tiiraillen samalla rannoille nousseita uudenuutukaisia kivitaloja. Joitakin vanhoja rantasaunoja vielä on muistona entisestä kesämökkiasutuksesta, osa niistäkin romahtamaisillaan. Uusien talojen myötä rannoille on noussut myös hulppeita rantasaunoja, mikä sinänsä ihmetytti, sillä olen ymmärtänyt, ettei enää rannoille saisi rakentaa 50 metriä lähemmäksi vettä. Joitakin kuvia näppäsin kamerallani, mutta en nyt kuitenkaan kehtaa ruveta muiden asumuksia omassa blogissani julkaisemaan. Lisäksi taivaalla vellova pilvimassa teki olosuhteet valokuvaamiselle aika hämäriksi. Sitä ei oikeastaan tajuakaan pilvisen sään hämärtävää vaikutusta ennen kuin sihtaa maailmaa kameran objektiivin takaa.

Vähitellen alkaa tuntua, että kaikki julkaisukelpoiset omat kuvat on jo käytetty, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Vasta viikko sitten sain vihdoin siirrettyä rompuilta ulkoiselle kovalevylle loputkin digikuvani, mutta sen tarkemmin en ole ehtinyt kuvia katselemaan. Päällisin puolin vilkaistessani harmittelin, miten paljon olen tallennettavakseni hyväksynyt aika surkeita kuvia. Tärähtäneitä ja miten kuten alariman ylittäviä joutavuuksia. Pari ensimmäistä digikameraani olivat ominaisuuksiltaan aika heppoiset, mutta niinhän sitä sanotaan, että "hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia huonollakin kameralla". Tästä voitaneen siis vetää sellainen johtopäätös, etten ole kummoinenkaan kuvaaja. Kunhan pelaan suurella kuvamäärällä ja tuurilla.

Tulevan kesän toive nro 1: Ritausma -ruusu

Olen muuten kehittänyt itselleni uuden nukahtamisseremonian. Kun iltasella on unilukemiseksi läpikäyty sopiva sivumäärä hyvästä kirjasta eikä uni sittenkään tahdo tulla, ryhdyn suunnittelemaan uusia istutuksia. Eilen illalla unijukka saapui vikkelästi, kun yritin sijoittaa sekä Ritausmaa että Valamon ruusua alapihalle. On niin paljon helpompaa astella lapion kanssa nurmikolla ja aloittaa kaivuuhommat kuin yrittää käsi tyynyn alla pohtia, mihin kohtaan sen uuden ruusun nyt tökkäisin. Yön pimeydessä lämpimien vällyjen alla tuntuu pihan mittasuhteet katoavan totaalisesti. 

Tulevan kesän toive nro 2: Valamon ruusu

 

Tulevaisuus tuntuu nyt huomattavasti selkeämmältä, kun olen vihdoin päässyt päätöksenteon makuun. Ritausman ja Valamon ruusun lisäksi olen ajatellut kokeilla kärhöjen istuttamista omenapuiden alle. Tai ainakin toisen kriikunan. Kärhökirjassa suositellaan ennakkoluulotonta suhtautumistapaa kärhöjen istuttamiseen. Alkuperäisessä elinpiirissähän kärhöt kiemurtelevat isojen puiden rungoilla ja oksistoissa. Josko hiukan matkisi tuota tapaa. Mietin myös yhden kärhön istuttamista kokeeksi alapihalla olevien norjanangervoiden taakse siten, että köynnös saisi alkuun valoa kyetäkseen kasvamaan ja sen jälkeen se levittäytyisi noiden angervopensaiden päälle. Norjanangervo kukkii alkukesästä, jonka jälkeen se keskittyy lähinnä olemaan vihreä. Voisi olla huikean näköistä saada tuon pensasryhmä "kukkimaan" myös oman aikansa jälkeen.

Sihtailin tänään pihalla syreenin oksaa, jossa nökötti vihreitä silmuja. Eihän nuo silmut oksiin viime päivinä ole tulleet vaan jo syksyllä. Silti ne näyttivät jotenkin hyvin objektiivisilta ikäänkuin huuhdahtaen "Mitäs tässä nyt pakkasesta ja lumesta välittämään. Kevättä kohden ollaan hyvää vauhtia menossa!" Mieleeni juolahti, ettei ehkä pitäisi niin kovasti kiirehtiä ajan juoksua ja tavoitella kevättä ja kesää. Tulevathan ne takuuvarmasti kiirehtimättäkin ja yhtäkkiä taas huomaamme, että sinne se meni, niin kevät kuin kesäkin. Pitäisikö yrittää pitää kiinni tästä hetkestä ja siitä, mitä hyvää tällä hetkellä on meille tarjota? Nyt on aikaa kerätä voimia istutustehtäviin, kalkin levittämiseen, ruohonleikkuuseen, kompostin kääntämiseen, oksasilppurin laulattamiseen. Hetken vielä ehtii lukea muutaman hyvän kirjan ja kääriytyä vaikka siihen joulupukin tuomaan torkkupeittoon. Hetken, ennen kuin jälleen alkaa työntäyteinen elämä pihamaalla. Vaikka siellä olisikin aikaa puutarhakeinussa istumiseen, ei monikaan viherturaaja malta kuitenkaan haraansa laskea, vaan vielä on kierrettävä muutama kukkapenkki ja nyhtämässä jokunen rikkaruoho.

Henkkumaarialla Mummula matkan takana -blogissa on arvonta 1.2.2013 saakka ja voittona on kaunis valokranssi. Käykääpä klikkaamassa onneanne!

Ilokseni olen saanut kaksi uutta lukijaa: Sailan ja Ritvan. Toivotan teidät kumpaisenkin lämpimästi jakamaan blogini vihertäviä iloja.

Oheisen vitsin varmaan monet ovat jo kuulleetkin, vaan laitanpa kuitenkin, koska se sopii erinomaisesti tähän hetkeen - oli nimittäin pilkkijät käyneet jäälle kairaamassa reikiä.

* * *

Blondi pilkillä

Vaaleaverikkö halusi mennä pilkille, joten kairan ja muut välineet
hankittuaan hän suuntasi lähimmälle jäätyneelle lammelle.

Saatuaan turkin päälleen mukavasti hän alkoi kairata avantoa, kun taivaasta kajahti ääni: 

"JÄÄN ALLA EI OLE KALOJA!"

Selvittyään säikähdyksestä ja saatuaan kupillisen kaakaota termospullosta siirtyi hän keskemmälle lampea ja alkoi kairata uutta reikää jäähän.

Ääni jylisi jälleen: "JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Tällä kertaa, jo peloissaan, hän siirtyi lammen ääripäähän ja arveli kairatessaan, ettei tämä voinut olla totta. Kun taas, entistä jylhempänä, ääni kajahti: 

"JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Peloissaan blondi käänsi katseensa taivaalle ja kysyi "Oletko se sinä, Herrani?"

Ja ääni vastasi: "En. Olen jäähallin vahtimestari."

* * *