lauantai 3. lokakuuta 2020

Ennakointi ei ole huonon onnen manaamista


Kuka tahansa voi sairastua tai loukkaantua vakavasti, ikään ja kuntoon katsomatta. Kukaan meistä ei myöskään ole kuolematon. Pysähdypä miettimään, kuka hoitaa asioitasi ja miten, jos sinä jonain päivänä makaat sairaalassa kykenemättä ilmaisemaan tahtoasi ja toiveitasi. Muutama päivä, pari viikkoa, kuukausikin vielä sujuu väliaikaisin järjestelyin. Entä, jos sairautesi ja  kykenemättömyytesi omien asioidesi hoitoon jatkuukin kuukaudesta toiseen, ehkä lopun elämäsi? Voiko joku ilman sinua maksaa laskusi, hoitaa sopimuksesi, huolehtia velvollisuuksistasi? Hoidetaanko sinua ja asioitasi siten, kuin olet aina toivonut ja halunnut? 

 
Oletko tehnyt tisellesi edunvalvontavaltuutuksen? Oletko laatinut hoitotahdon? Löytyvätkö sähkö- ja kännykkäoperaattorisi sopimukset kotisi lipaston laatikosta vai tärkeiden asioiden kansiosta? Onko kaikki tärkeät asiasi tietokoneellasi salasanojen takana?

Näitä kysymyksiä voisi esittää pitkän rivin. Useimmat meistä joutuvat varmasti vastaamaan ei, ei ja vielä kerran ei. Harva meistä edes ajattelee tilannetta, jossa olisimme kyvyttömiä hoitamaan omia asioitamme. Loukkaantumisesta, vakavasta sairastumisesta tai kuolemasta puhuminen koetaan tabuna. Ikäänkuin manaisimme ikäviä tapahtumia elämäämme, jos ryhtyisimme ennakoimaan kyseisiä tilanteita varautumalla niiden aiheuttamiin konkreettisiin ongelmiin.

 
Olen tiennyt edunvalvontavaltuutuksesta ja hoitotahdosta jo aiemmin. Käytännössä törmäsin niihin kolme vuotta sitten veljeni äkillisen kuoleman yhteydessä. Saatoin sivusta seurata, miten paljon työtä, turhaakin, veljenvaimo joutui tekemään paperiasioita selvittäessään.
Jos tärkeät asiat olisi kerätty kansioon elämän ollessa hyvin, moni asia olisi sujunut helpommin ja nopeammin kuoleman jälkeisessä tilanteessa. Suuren surun keskellä voimavaroja oli muutenkin vähän, eikä enää olisi jaksanut taistella operattoreiden ja pankin kanssa.

 
Veljen kuolema ja oma kahden vuoden takainen vakava loukkaantuminen ravistelivat sen verran lujasti, että laadimme Ukkokullan kanssa edunvalvontavaltuutukset ja teimme hoitotahdot. Kirjasin hoitotahtoon niinkin yksityiskohtaisia asioita, kuin sen, että haluan hiukseni pestävän riittävän usein. Esimerkiksi hoivakodeissa tällaiset asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Rakensimme kumpikin kansiot, joihin kerättiin tärkeät asiat helposti löydettäviksi. Myös pankkiasioita olemme järjestelleet siten, että onnettomuuden tai kuolemantapauksen johdosta kumpikin selviää, kunnes asiat on saatu järjestykseen. Tiedätkö, että puolison kuollessa hänen pankkitilinsä jäädytetään? Selviätkö sinä oman pankkitilisi turvin vai maksaako puolisosi vuokran tai lainanlyhennykset?


Kahden vuoden tauon jälkeen olen jälleen iäkkäiden ja sairaiden vanhempieni hoitoringissä. Isä ei voi enää itse muistisairaana edunvalvontavaltuutusta tehdä.
Nyt, 92-vuotiaalta muistisairaalta, lähes kokonaan sokealta ja puolikuurolta on turha kysyä, millaisen sähkösopimuksen tai vakuutuksen hän on itselleen hankkinut. Tai mistä ne löytyvät.
Jo ennen muistisairauden diagnosointia isällä oli tapana järjestellä papereitaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä hän papereita järjestelemällä koitti samalla saada tolkkua lisääntyvien muistiongelmien aiheuttamaan kaaokseen. 

 
Isä on aina huolehtinut vakuutuksista, sähkösopimuksista ja muista sen tyyppisistä asioista. Äiti ei ole niihin puuttunut, eikä 87-vuotiaana enää pysty niitä opettelemaan. Nyt pitäisi uusia mm. sähkösopimus. Ei mikään helppo tehtävä, kun olemassa olevat sopimuspaperit ovat kadoksissa, kuten moni muukin tärkeä paperi. Laskut sentään tulevat e-laskuina ja niistä löytyy asiakasnumero, jonka kanssa voi alkaa soitella ja selvittää asioita. 

Vanhemmille on myös laitettava kännyköihin markkinointiesto, sillä kumpikaan ei oikein ymmärrä heille tarjottavia asioita. Ihan riittävästi aikaa kuluu siihen, kun selvittää, mitä joku viranomainen tai kotihoito on soittaessaan sanonut ja tarkoittanut.

 
Tehkää ihmiset itsellenne jonkinlainen tärkeiden asioiden kansio, josta ulkopuolinenkin löytää arjen elämään liittyvät paperit. Listatkaa pankkiyhteytenne, puhelinoperaattorinne, yhdistysjäsenyytenne, vakuutustietonne, lehtitilauksenne. Tehkää hoitotahto (Muistiliiton mallilomake), jossa kerrotte, miten haluatte tulla hoidetuksi, kohdelluksi. Hoitotahdon voi liittää Omakantaan, jossa se on myös virallisen tahon käytettävissä. Tärkein paperi lienee edunvalvontavaltuutus, joka on ihan jokaisen järkevää itselleen laatia. Näistä tärkeiden paperien olemassa olosta ja sijoituspaikasta on hyvä kertoa jollekin läheiselle, jotta ne tositilanteessa löytyvät helposti ja nopeasti. 

Edunvalvontavaltuutus on voimassa vasta sitten, kun maistraatti on sen lääkärin lausunnon perusteella vahvistanut. Ei siis tarvitse pelätä, että edunvalvontavaltuuksen vuoksi joutuisi huijatuksi.


Omia tärkeitä asioita kansioon arkistoidessa on hyvä muistaa, että jonkun läheisen työtä helpottamalla auttaa samalla myös itseään. Auttaja jaksaa huomattavasti paremmin olla tukena, kun ei tarvitse käyttää hirvittävää määrää aikaa ja energiaa paperiasioiden pyörittelyyn ja vakuutus- ym. yhtiöiden asiakaspalveluun jonottamiseen. Tärkeintä on, että arjen sujumiseen kuuluvat asiat hoituvat mahdollisimman pitkälle oman tahdon ja toiveiden mukaisesti silloinkin, kun itse ei niitä  pysty hoitamaan.

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!