sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ensimmäinen pakkasaamu

Maisema työhuoneen ikkunasta aamulla 17.10.


Nyt on syksyn ensimmäinen pakkasaamu taas koettu. Muutamana aamuna mittari on painunut nollaan, mutta maassa ei ole ollut ollenkaan kuuraa. Lauantaina olikin sitten puoli yhdeksältä -3 astetta talon varjoisalla puolella ja -1 aurinkoisemmalla puolella. Kuuraakin maassa oli, mutta aamukahvi ja päivän uutiset veivät mennessään. Puutarhurilta jäi ensimmäiset kuurakuvat ottamatta. Eiköhän sekin asia vielä korjaannu, sillä kylmempiä aikoja kohti ollaan menossa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös


Valtaosa kesäkukista on jo siirretty sisätiloihin talvehtimaan tai kompostiin muuttumaan mullaksi. Kelloköynnös on kukkinut jatkuvasti niin runsaana, etten ole häntä häirinnyt. Vaan lauantaivastaisen yön kylmyys lannisti kelloköynnöksenkin. Latvukset nuppuineen sojottivat edelleen ryhdikkäinä taivasta kohden, mutta kasvin alaosat olivat ottaneet pakkasyöstä nokkiinsa. Niinpä kelloköynnöskin lähti vihdoin kompostiin.

Turhaan surin loppukesästä kelloköynnöksen kukkimattomuutta ja mielessäni ja uhosin, että taitaa jäädä viimeiseksi kelloköynnökseksi. Siitäkös köynnös innostui ja on kukkinut elokuun lopusta kauniisti ja runsaasti. Kaksi siemenkotaakin siitä löytyi. Ei siis jää viimeiseksi kelloköynnökseksi, vaan keväällä piilotetaan taas tämänkin kasvin siemeniä multaan.

Kiemurapenkkiin jääneitä


Ukkokullan kanssa on ahkeroitu syystöiden parissa. Tuoksuvatukat laitettiin nurin jo viikko sitten. Moni jättää niiden leikkaamisen, mutta itse olen todennut kasvuston olevan jokasyksyisellä leikkaamisella kauniimpi, eikä siitä tule surkean näköistä ryteikköä. Ehtii kyllä kukkiakin, vaikka vaatimattomat kukat eivät ole tuoksuvatukan tärkein pointti. Itse asiassa en koko kasvia enää edes istuttaisi, mutta menneisyyden mokat on kannettava urheasti.


Jänisverkko aamuauringossa

Olen leikannut useilta istutusalueilta perennanvarsia ja Ukkokulta on niitä sitten syöttänyt hakettimeen. Murkaavalla hakettimella pehmeistäkin perennoista tulee pientä silppua, jonka kippaan eri paikkoihin maatumaan. Varsinkin pensaiden alustoille perennasilppu katoaa oivallisesti. 

Monet jättävät kaikki perennat talventörröttäjiksi. Jonkun verran jätän minäkin, mutta useimmat istutusalueistani jäävät lumen alle - jos siis lunta tulee. Alapihalla liikumme talviaikaan satunnaisesti, joten siellä ei katsottavaa tarvitse pimeimpään ja kylmimpään aikaan ollakaan. Minusta on mukavampi siivota puutarhaa mahdollisimman pitkälle syksyllä, jotta keväällä ei tarvitse kovin paljon kukkapenkeistä nousevia sipulikasveja häiritä.

Vangittu syyshortensia


Suojaverkkoja tuntuu aina keväällä olevan niin iso kasa, että niiden väliaikainen sijoittaminen tuottaa ongelmia. Syksyllä taasen verkoista on aina jopa pulaa. Johtuu osittain siitä, että kesän aikana pihaan ilmestyy uusia suojausta vaativia puskia. Suojaverkot ovat aika tyyriitä ja syksyisin niiden suhteen kaupoissa myydään eioota. 

Vangittu on koristeomena Royaltykin.


Kevättalvella on muistettava kiertää oksasaksien kanssa verkotetut koristepuut, koska muutamissa on joitakin hankalia alaoksia vaikeuttamassa verkkojen asentamista. Melkein omaan kroppaan sattuu, kun joutuu taivuttamaan oksia ja vielä enemmän silloin, kun verkon reuna raapaisee ikävästi puisevaa pintaa. Mieluummin kuitenkin verkkojen vänkäämistä puille ja pensaille, kuin puuhautajaisia jänistuhojen jäljiltä.


Kuunliljan nöyryys

Osa kuunliljoista kuuluu kasveihin, jotka nöyrtyvät ensimmäisten syyskylmien kohdatessa. Bermudan kulmauksen kuunlilja on aina ensimmäisten kellastuneiden joukossa. Muutama päivä tästä kuvasta ja koko rykelmä oli lässähtänyt lehtikasa. Leikkasin lehdet jo pois.

Kosmoskukka 15.10.


Kosmoskukista on riittänyt iloa koko kesäksi. Torstaina kävin hakemassa kasvimaalta kosmoksia maljakkoon. Yksi viljelylaatikko oli täynnä kosmoksia, joiden pituus huiteli korkealla pääni yläpuolella. Muutama kosmos kasvoi myös puistoaidan edessä.

Lauantaina näkymä olikin ihan toisenlainen. Kukat ja lehdet roikkuivat vartta pitkin selvästi paleltuneina. Leikkasin varret ja Ukkokulta hurautti ne hakettimen kitaan. Kosmoksissa oli melkoiset juurakot ja niiden kaivaminen viljelylaatikosta vaati ahkeraa talikointia. Heippa vaan, kosmokset. Keväällä taas uudet kylvökset teitäkin.

Omenapuiden sulkasato on alkanut


Nurmikkoa en ole vielä haravoinut kertaakaan. Silppuan suurimman osan pudonneista lehdistä ruohonleikkurilla ja vain paksuimmat keskittymät tarvitsevat haravaa. Vaahteranlehdet ajan useamman kerran ruohonleikkurilla. Tuloksena on pientä silppua, joka maatuu nopeasti niin kasvien alle laitettuna kuin kompostissakin. Omenapuut ovat vasta aloittaneet lehtiensä pudottamisen. Syreenit ovat yleensä viimeisten joukossa.

Näkymä työhuoneen ikkunasta: Ilta-aurinko saa syysvärit loistamaan.


Syystyölistassa alkaa olla rukseja melkein joka kohdassa. Valkosipulit ovat vielä istuttamatta. Se on Ukkokullan aluetta, eikä minulla ole lupa siihen puuttua. Samoin rännit ja katon Ukkokulta putsaa, kunhan valtaosa puista on paljaina. Biokompostori on vielä tyhjennettävä kertaalleen ennen talvea, jotta siellä riittää tilaa kylmimmän jakson täytölle. Ikkunat aion pestä niin ulkoa kuin sisältäkin. Ne ovat kovin täplikkäät, mutta pesu kannattaa tehdä vasta rännien putsaamisen jälkeen. Muuten saan pestä ikkunat uudelleen.

Nurmikolle pudonneiden lehtien silppuamista ruohonleikkurilla on tiedossa vielä parikin kertaa. Samoin yläpihan hiekkakäytävien haravoimista, mutta sitä tekee mielellään ulkoilun ja kuntoliikunnan merkeissä. Kaikkinensa syystyöt ovat hyvällä mallilla.

Colchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja


Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –

 Valoisia syyspäiviä ja mukavaa sunnuntaita kaikille!