Parin päivän plusasteet ja vesisade alkavat vihdoin tuottaa tuloksia. Lumi sulaa ja alta paljastuu märkää maata. Sen verran kevätkaipuu jo kolkuttaa takaraivossa, että katse pihalla kulkiessa etsiytyy suurennuslasin tavoin pälvipaikkoihin. Silti en ollut uskoa silmiäni nähdessäni autotallin nurkalla kaksi pikkuruista piiponkärkeä mullan pinnassa. Talventähtikö sieltä esiin mönkii? Vai posliinihyasintti? On mikä hyvänsä, miltei laittoi tasajalkaa ilosta hyppimään.
Liukkaus ja kurjat kelit sekä mieletön aloitekyvyttömyys ovat minimoineet kävelylenkkien määrän. Jo lauantai-iltana päätin, että vaikka sunnuntaina taivaalta sataisi ukkoja ja akkoja, lähden reippailemaan. Niin myös tapahtui ja perinteinen järvilenkki tuli tehtyä. Paikoin teillä oli viellä joitakin lumisia ja jäisiä kohtia, mutta piikkikengittäkin pärjäsi. Luonto ei juuri nyt ole parhaimmillaan, sillä kaikkialla on kuraista ja harmaata. Sulaneen lumen alta paljastuu kaikki ihmisten talven aikana tienposkeen nakkaamat roskat. Linnut visersivät jo toiveikkaasti ja ilmassa oli selvästi ihan oikean kevään tuntua.
Jäniksillä on kunnon piirileikit pihallamme. Pihakäytävien varsilta on pengottu kasvustoa syötäväksi ja palkaksi jätetty papanakasoja.
 |
| Ainoa vähänkin onnistunut kuva rusakosta. |
Yhtenä iltana nukkumaan mennessäni vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Iso rusakko makasi marjakuusen kupeessa, kuin divaanilla löhöten. Se havaitsi keittiön verhon heilahduksen ja loikki vikkelästi piiloon. Lähdin hakemaan kameraa ja sen kanssa palattuani rusakkokin oli tullut takaisin. Jälleen se havaitsi minut ikkunassa, vaikka koitin olla liikuttamatta sen enempää itseäni kuin verhojakaan. Sain vain yhden vähän selkeämmän kuvan. Laitettuani kameran pois rusakko päätti olla välittämättä minusta. Välillä se loikoili keittiön ikkunan alla ja välillä marjakuusen kupeessa. Ilmeisesti lintuautomaatista pudonneet siemenet maistuivat rusakolle.
 |
| Lumimuodostelma puron varrella |
Maaliskuuta on jäljellä vielä pari viikkoa. Tomaattini ovat itäneet huonosti, mutta muutaman olen jo koulinut. Olenkohan joka kevät yhtä malttamaton kevään edistymisen ja siementen itämisen suhteen? Ehkä. Nyt vain tuntuu, että kaikki etenee hidastetun elokuvan lailla.
 |
| Maurinmalva takkahuoneen pöydällä |
Koulitut taimet siirsin jo kellariin tehokkaamman kasvilampun alle. Takkahuoneen pöydällä on pienemmän kasvilampun valossa turvenappeihin kylvämiäni samettikukkia ja muuta osin vielä itämätöntä. Maurinmalvat sieltä jo kurkistelevat.
Joitakin turvenappeihin kylvämiäni taimia olen jo koulinut. Koulimisvaiheessa leikkaan turvenappia ympäröivän materiaalin pois. Joissakin napeissa materiaali on maatumatonta muovia, näissä käyttämissäni jonkinlaista paperikuitua. Nappi pysyy sidosmateriaalin poistamisen jälkeenkin hyvin kasassa mahdollistaen kasvin istuttamisen. Joidenkin kasvien juuret eivät tahdo läpäistä tuota sidosmateriaalia. Koska materiaalin tarkkaa koostumusta ei ole nappipakkaukseen merkitty, varmistan sen pois leikkaamisella ja roskiin laittamisella, ettei kompostiin mene turhaa muovia.
Viikko sitten ostetut kerrotut tulppaanit ovat jo elinkaarensa loppupäässä. Niillä on kaunis tyyli kumartua kohti lähestyvää kompostimatkaa. Saavat vielä hetken ilahduttaa olemuksellaan.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
