maanantai 11. joulukuuta 2017

Suosiolla luovutin


Viidenteen luukkuun tyssäsi minun joulukalenterisukkani. Suosiolla luovutin, sillä aika ei tässä vaiheessa riitä jatkuvaan purkamiseen ja ohjeiden tulkitsemiseen. Lankakin on jo niin nuhraantunut. Ehkä olisi pitänyt valita harmaa lanka. 

Ensimmäinen ja vielä toinenkin päivä sujui hyvin, vaikka toisen päivän ohjetta jouduin tankkaamaan moneen kertaan ennen sen perille menoa. Ikinä ei ole muutaman kerroksen kutomiseen mennyt niin paljon aikaa, kuin näiden joulukalenterisukkien kanssa on tapahtunut. Kolmannen luukun ohjetta väkersin koko illan. Jos hetkenkin huomio kiinnittyi toisaalle, sekosin laskuissa ja jouduin pahimmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Kyllä korpesi, kun kaikki huomio piti ilta toisensa jälkeen olla vain ja ainoastaan käsityössä. Juuso-ressukka joutui luopumaan jokailtaisista rapsutuksista, kun en voinut laskea neuletta käsistäni. 

Kokonaan ei sentään ongelmia tarvitse omalle kontolle ottaa, sillä kahtena päivänä ohjeessa on ollut virhe, joka on sitten illalla korjattu. Yleensä olen tulostanut ohjeen heti aamusta ja illalla ryhtynyt toimeen ihmetellen, kun ei vaan onnistu. FB:stä löysin ryhmän, jossa joulukalenterisukan tekemiseen osallistuvat kommentoivat ja auliisti auttavat toisiaan. Sieltä löysin myös tiedon virheistä ja niiden korjauksista. Sittemmin ryhdyin seuraamaan ohjeiden perässä olevaa kommenttikenttää pysyäkseni paremmin perillä siitä missä mennään. 

Ohjeita on ollut hankala seurata, sillä kullekin päivälle on julkaistu kaavio, jossa ei kuitenkaan ole merkkien selityksiä. Kaavion lilsäksi ohje on kyllä selitetty kaavion jälkeen sanoin, mutta minua se on ainakin enemmän sekoittanut. Itse ainakin koen helpommaksi seurata kaaviota. 7. päivästä alkaen kaavioihin on näköjään laitettu myös merkkien selitykset. Palautteeseen on siis vastattu. Hyvä niin. Helpottaa varmasti niitä, jotka sinnikkäästi kalenterisukkaprojektissa jatkavat.


Testasin tämän sukkaprojektin yhteydessä eri materiaalista valmistettuja sukkapuikkoja. Bambu-puikot lensivät ensimmäisenä laatikkoon, sillä ne taipuivat ikävästi. Koko ajan tuntui, että pian puikko napsahtaa poikki. Bambuiset olivat muutenkin tikkuisen tuntuiset ja lanka luisti (liian) huonosti puikolla. Koivuiset olivat hitusen paremmat, mutta niidenkin pelkäsin kaiken aikaa menevän poikki. 

Käyttöön jäivät siis perinteiset metallipuikot ja hiilikuituiset KnitProt. Tarkoitus on hankkia kokeiluun myös neliskanttiset cubics-puikot, joita monet kehuvat kovasti. 

Loppuvuodesta 2016 ostettu orkidea kukki uudelleen heinäkuusta joulukuulle.

Minun on äärimmäisen vaikea lopettaa jotain projektia kesken. Vaikka se olisi kuinka työlästä tai jopa epämiellyttävää. Haluan saattaa aloittamani loppuun ja siitä on usein syntynyt turhia paineita ja päänkivistystä. Ylimääräistä stressiä välttääkseni olen yrittänyt opetella luovuttamista ja luopumista. Sitä, että saa olla keskeneräinen ja epäonnistua ilman, että koko maailma siihen kaatuu. 

Kun nyt pystyin nakkaamaan keskeneräiset joulukalenterisukat lankakoriin, ojennan itselleni siitä hyvästä kukan ja kiitoksen. Tänään aion purkaa kalenterisukkien aloitukset, jotta saan puikot muihin töihin. Kalenterisukkien ohjetta aion kuitenkin seurata ja sen itselleni tulostaa. Ehkä palaan työhön sitten, kun joulunalustyöt eivät paina päälle ja aikaa on muutenkin enemmän. Ja voihan ohjeesta käyttää kivoja kuvioita muihin neuleisiin.

Ukkokullan jouluksi 2016 tuoma valkoinen orkidea kukki uudelleen 4.7.2017.

PS. Kuvat ovat orkideoista, jotka olen saanut kukkimaan uudelleen. Heinäkuun 4. postasin siitä, kuinka onnistuin saamaan Ukkokullan joulun alla tuoman orkidean kukkimaan. Samaisessa postauksessa epäilin, että myös toinen, neljällä eurolla ostamani vaaleanpunainen orkidea saattaisi alkaa kukkimaan. Ja alkoihin se ja kukinta kesti ihan tänne joulukuulle saakka. Nyt sen kukat alkavat väsähtää. Jatkossa aion huolehtia orkideoistani paremmin, enkä nakkaa niitä kovin helposti kompostiin, kuten aiemmin olen tehnyt. Josko saisin nähdä kumpaiseltakin vielä sen kolmannenkin kukinnan.

42 kommenttia:

  1. Voin hyvin kuvitella sukkien aiheuttaman paineen - ehkä tuommoinen projekti sopisi kuitenkin paremmin heille, jotka eivät käy päivisin töissä jolloin kaikki hommelit eivät painottuisi iltaan. Viisaasti teit, pakkotyötähän se ei ole ja neuleohjeet löytyvät sitten paremmalla ajalla. Itsellä noiden sukkien aloittaminen tyssäsi siihen, kun ajattelin sukkien lopetuspäivää, jouluaattoa..
    Luulen että noiden bambu - ja koivupuikkojen laadussa on eroja. Ohuemmat tietysti taipuvat enemmän kuin paksut, ja huomasin että kärki on terävämpi jolloin se pistää ikävästi sormenpäähän. Toivottelen sinulle jatkossa rentouttavampia kutomishetkiä, nautinnollisia sellaisia. Itsellä puuttuu isommasta käsityöstä vielä muutama kerros, jolloin voin huoahtaa helpotuksesta, joten postaus tiedossa sitten.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kutominen ja käsityöt ylipäätään ovat harrastus, ei siitä kannata harmaita hiuksia itselleen ottaa. Kolme tuntia käsityön purkamista, kutomista ja ohjeen tulkintaa arki-illalle on kyllä liikaa. No, joka iltahan ei noin paljon aikaa tietenkään mene, mutta jos taas yksi tai kaksi päivää jää väliin, tekemistä on senkin edestä. Kalenterisukkien ohjeistus on saanut aika tavalla kritiikkiä. Projekti sinänsä on hauska, mutta ilmeisesti toteutus vaatii vielä vähän hiomista.
      Puikkojen terävyys on hyvä huomio. Sitä en muistanut mainita, mutta tosissaan omakin etusormi oli bambujen kanssa koetuksella. Oikeastaan sama koskee koivuisia. Ehkä puisten puikkojen muotoilussa ja valmistuksessa on enemmän haastetta, kuin metallisissa. Metalli on helpompi saada kestämään.

      Poista
  2. Minä en kestä yhtään tuollaisia vsikeaselkoisia ohjeita! 😈 Niillä vaan tapetaan ihmisten innostus edes yrittää, kun ei tajua ohjetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Aika hyvin osaan ohjeita lukea ja seurata ja monimutkaisiakin malleja on tullut toteutettua. Kalenterisukassa vaan alkoi myös työhön käytettävä runsas aika harmittamaan. Mutta jollei mitään muuta tekemistä ole, niin kaipa sitä silloin jaksaa keskittyä yhteen tehtävään.

      Poista
  3. Mä meinasin aloittaa sitä Kalevala-peittoa. Mutta en ole kovin taitava, joten ohjeita luettuani päätin unohtaa peiton virkkauksen. Jatkan vanhanajan isoäidinneliömallilla. Tykkään käsitöistä, jotka ovat tarpeeksi yksinkertaisia ja joiden kanssa saa rentoutua.
    Sinä tosin osaat kutoa niin upeita sukkia, joten varmasti noiden kalenterisukkien neulominenkin onnistuu, kun on rauhassa aikaa niihin syventymiseen.
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävitkö katsomassa Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon kuvia hänen Kalevala-peitostaan? Kerrassaan upea. Sellaisen ihanuuden esitteleminen kyllä houkuttelee kokeilemaan. Jonkun verran olen elämäni aikana virkannut. Nykyisin lähinnä minäkin niitä isoäidinneliöitä. Muistan joskus parikymppisenä Burda-lehdestä löytämäni ihanan hellepuseron mallin, jossa yläosaan ommeltiin ohuesta puuvillalangasta virkattu kaarroke. Ohjeet olivat tietenkin saksankieliset, enkä ole koskaan opiskellut saksaa. Pusero oli saatava ja sen myös tein, vaikka työn takana se oli. Olin sitten sitäkin ylpeämpi tepastellessani kesälomalla Venetsiassa itse tehty pusero päällä.
      Sama juttu, käsitöiden kanssa täytyy olla mukavaa ja rentouttavaa. Mielelläni teen niitä esimerkiksi telkun ääressä.

      Poista
    2. Anteeksi, nyt sekoilen. Kalevala-peiton teki ja kuvia siitä julkaisi Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko.

      Poista
  4. Kuulostaa aika monimutkaiselle tuo kalenterisukka..Itselläni ei varmastikkaan olisi myöskään riittänyt kärsivällisyys tai taitokaan ;)
    En neulo kovinkaan paljoa, muutamat sukat talven aikaan, mutta minulla se inspis saattaa tyssätä sitten totaalisesti ja sukat jää kesken. Syksyllä ne löytyy, ja siitä jatkan :D

    Työkverini tekee tuota Riinan mainitsemaa Kaleva-peittoa. Itse en osaa virkata, mutta nähtyäni vastaavanlaisen Unelmien puutarha- idean ajattelin josko pitäisi opetella virkkaus!
    http://www.anceliga.fi/unelmien-puutarha-cal

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, kävin vilkaisemassa. Taisit jo käydä katsomassa, miten upean Kalevala -peiton Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko teki. Houkuttelevia juttuja, mutta taidan jättää virkkausprojektit väliin. Virkkaaminen on aina vaatinut minulta enemmän keskittymistä ja jotenkin vain kutominen sujuu paremmin. Kuvittelin aina, että esimerkiksi ristipistot ovat vaikeita. Nekin opin ja 10 vuoden ajan niitä tein. Sitten tuli stoppi. Eli kyllä ihminen kaikenlaista oppii, kunhan vain on tahtoa.
      Ne sinun kutomasi kauniit polvisukat ovat iskostuneet takaraivoon ja joulun jälkeen on tarkoitus aloittaa kirjoneuleisiin paneutuminen.

      Poista
    2. Joo, Pirkon Kalevala-peitto on kerrassaan upea. Minulta saattaa jäädä tekemättä..mmmh..
      Kirjoneule on oikeastaan aika hauskaa. Vaikeaa vaan saada pysymään neulos samankokoisena, ettiei kuvio kinnaa ja suotavaa olis että olisivat samaa kokoa sukat. Edellä mainitun vuoksi jouduinkin purkamaan :)

      Poista
  5. Orkidea on kaunis.
    Sukkiin voi keskittyä ilman kalenteria, kun aika on sopiva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Turha tässä joulukiireiden keskellä on hermojaan menettää harrastuksen vuoksi.

      Poista
  6. Mahtavat orkideat, oot todella hinosti ne saanut kukkimaan ja noin pitkään aikaa.

    Haastavilla ohjeilla pitäisi olla runsaasti akaa, ei koko elämä voi olla sukankutomista. Hyvä, että osasit luovuttaa! Ehtii niitä sitten rauhassa tehdä joskus väljällä aikataululla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein vanha postaus kaivaa esille, kun en meinannut uskoa orkidean kukkineen niin kauan.
      Jos muutaman rivin kutomiseen ja purkamiseen ja kutomiseen menee kolme tuntia illassa kaikkien hiustenrepimisten ja ärräpäiden kera, se ei enää ole viisasta.

      Poista
  7. Näyttää jo alku niin vaikealta että en olisi osannut silmukoiden luomista pidemmälle. Vaikka onhan tuo jo nyt nätti. Ymmärrän että on vaikea jättää kesken, minulla on sama juttu kirjojen kanssa. Muutaman olen joutunut jättämään kesken kun ei vaan teksti iske. Mutta aina se korpeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kalenterisukan yksittäiset ohjeet eivät sinänsä kovin vaikeita ole, mutta jotenkin se toteutus oli ainakin alkuun turhan vaikeaselkoista. Ehkä tuollaiset ohjeet pitäisi ennakkoon testata henkilöillä, joilla on vähemmän taitoa ja kokemusta.
      Kirjan kesken jättäminen tuntuu tosiaankin välillä isolta luovutukselta. Melkeinpä tappiolta. Kovin montaa kirjaa elämässäni en ole kesken jättänyt, mutta jokusen sentään. Jos kirjan lukeminen muuttuu vastenmieliseksi, ei ole mitään järkeä kahlata sitä loppuun pelkästään velvollisuudentunnosta. Sitäkin on tullut harrastettua.

      Poista
  8. Joskus on hyväkin antaa itselle lupa luovuttaa, kun ei kyse ole elämästä ja kuolemasta. Minä olen kokeillut kaikenmoisia puikkoja metallisia, koivuisia, ruusupuisia, hiilikuituisia, pyöreitä ja kantikkaita. Parhaita ovat hiilikuituiset pyöreät ja puiset kantikkaat, metalliset kantikkaat ovat ihan hirveän liukkaat, ei silmukat pysy puikoilla millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin lauantaina puiset kantikkaat, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Metallisista kantikkaista en edes tiennyt. Hiilikuituisista tykkään ja niitä on tarkoitus hommata lisää. Nyt on vain kahdet eri kokoiset.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Olisi pitänyt oppia jo vuosia sitten. Hyvä, että edes nyt.

      Poista
  10. Huonoista ja virheellisestä ohjeista tulee todella turhauttava olo. Usein sukkamallit ovat ulkomaisista ohjeista käännettyjä ja ohjetta ei ole välttämättä testattu lainkaan neulomalla. Kudoin pojalleni vast'ikään konttineulesukat ja ihmettelin suuresti erästä ohjeen osaa, jossa yksinkertainen asia neuvottiin todella monimutkaisesti ja vaikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ohjeiden kanssa joutuu vähän pähkäilemään. Tämän joulukalenterisukan kanssa on sitä pähkäilemistä ollut vähän liikaa. Vaikka lopetin sukan kutomisen tältä erää, olen kuitenkin seurannut ohjetta ja siitä käytyjä keskusteluja.
      Sekaannukset näyttävät jatkuvan. Parempi siis palata sukkaan joskus joulun jälkeen, kun on enemmän aikaa ja kaikki virheet ohjeessa korjattu.

      Poista
  11. Huh, olipa hyvä, etten hulluuksissani lähtenyt edes yrittämään noita kalenterisukkia, vaikka mieli teki. Jos et sinä siitä selvinnyt, niin minulta olisi hermo pimahtanut varmasti:) Viikonloppuna syntyi kahdet sukat, mutta olikin helppoa sileää neuletta raitalangasta:) Tykkään kyllä haasteista, mutta ilman aikatauluja! Ihanat orkideat, kyllä näköjään kannattaa olla kärsivällinen niidenkin kanssa, palkitsevat ihanasti. Viime talvinen marketin orkidea minullakin nyt pukkaa uusia nuppuja:) Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seurannut kalenterisukkien uusia luukkuja ja niistä käytävää keskustelua. Virheitä on ollut edelleen, joten ehkä on parempi palata tehtävään myöhemmin. Nyt joulun alla on tekemistä niin paljon muutenkin, ettei vain ehdi yhteen sukkapariin kaikkea aikaa käyttämään.
      Kukinnan uusiminen palkitsee iloisesti. Kannattaa näköjään orkidoita hoitaa sen sijaan, että heittäisi ne kertakukinnan jälkeen roskiin.
      Kiitos Sirkku, samoin sinulle mukavaa viikkoa!

      Poista
  12. Olipas harmi että oli tuollaiset ohjeet. Ei kyllä kannatakkaan jatkaa tekemistä jos se ei tunnu mukavalta..Minulta ei onnistuisi edes aloittaminen:) Niin kauniita nuo orkideat! Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Haasteet ovat ihan mukavia ja välillä tervetulleitakin. En vain jaksa käyttää yhteen sukkapariin koko iltaa päivästä toiseen. Ohjeeseen voi palata myöhemmin, kun on enemmän aikaa ja ohjeen virheet korjattu.

      Poista
  13. Kauniisti orkideat kukkiivat siellä! Nykysin on niin paljon kauniita sukkaohjeita, joita mie ihhailen. Jos siitä neulomisesta tulloo paineita ja vielä ohje on vaikeaselkoinen, on viisasta leppuuttoo jonkunaikoo ja yrittee uuvelleen. Neuvoo tiällä semmonen neuloja joka hätäseltään suap perussukan aikaseks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, ihan pätevän ohjeen annoit. Turha menettää hermojaan, kun voi tosiaankin yrittää myöhemmin paremmalla ajalla.

      Poista
  14. =)

    Minullakin on nyt yhteensä seitsemän orkideaa. Kaksi niistä on ostettu jopa kukkimattomana. Toinen niistä kukki elokuusta näihin päiviin mutta suuttui kun siirsin sen toiselle ikkunalle.
    Toisen väristäkään en tiedä... Tulee olemaan yllätys. =D
    Ovat nyt talvilomalla vintin ikkunalla. Joulukukat vievät tilat alakerrassa. Siirtelen ne sitten keväämmällä alakertaan jälleen.

    Kalenterisukkia koitan miekin vasta tammikuun puolella. Saa nähdä millä tuloksella. :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän orkideaa! Sinulla on varmasti taito niiden kukittamiseen. Kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita. Nämä ovat vasta ensimmäiset orkideani, jotka olen saanut kukkimaan uudelleen.
      Paras tosiaan palata kalenterisukkaan myöhemmin, kun on enemmän aikaa ja kaikki virheet ohjeessa korjattu.

      Poista
  15. Aivan ihanat orkideat! Sulla on taito niiden hoitamisessa, mulla ei näy mitään oiretta kukkimiseen kolmessa orkideassani. Päinvastoin yksi "hapatti" uuden lehtensä.
    On ne nuo neuleet ja Kalevalapeitot upeita, mut jää mulla tekemättä. Ei nyt ole jaksanut hurahtaa mihinkään. Hyvä jos tavalliset sukat sais neulottua :) vielä kun tuo oikee käsi on kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, toivottavasti kätesi paranee pian. Totta myös, ettei kaikkiin houkutuksiin ole pakko hurahtaa. Ei varsinkaan vuoden kiireisimpään aikaan.

      Poista
  16. No olipas sukkaohjeet. Minä olen heittänyt pois aina orkideani kukinnan päättyessä. Mutta miten niitä sitten hoidetaan jatkossa??? Oliko sulla joku aiempi postaus asiasta mikä on mennyt ohi. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 4.7. postasin (https://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2017/07/en-tappanut-sita.html) valkoisesta orkideasta, joka innostui kukkimaan uudelleen ja samalla huomasin myös vaaleanpunaisessa nuput. Laitan orkidean kesäaikaan kerran viikossa ja talviaikaan kahden viikon välein tunniksi imemään vettä. Kukat ovat ikkunalaudalla, joka on kotimme valoisin paikka. Kukinnan aikaan olen kyllä siirtänyt niitä sisemmälle huoneeseen voidakseni ihailla niitä paremmin. Imeytyskastelun yhteydessä annan vähän merileväuutetta. Minulla ei ole tarjota orkideoille, eikä muillekaan kasveille kovin viileää lepopaikkaa. En todellakaan ole mikään orkideakuru ja nämäkin ohjeet olen saanut muilta. Katsotaan, miten onnistun jatkossa.

      Poista
  17. Mulla on sama "ongelma" kirjojen kanssa;) Lähes pakko lukea loppuu, vaikka takkuaisikin jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että samanlaisia "pakkolukijoita" on muitakin. Joskus suorastaan nyppii, kun ei millään pysty keskeyttämään kirjaa, vaikka se tuntuu todella raskaalta.

      Poista
  18. Orkkidea on kaunis, olet hyvä kukittaja ja kasvattaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisäksi minulla taitaa olla melkoinen määrä onnea matkassa noiden orkideoiden kanssa.

      Poista
  19. Onpa orkideasi upeassa kukassa! Joskus ohje on tosi hankala ja jos siinä on vielä virhe niin se vielä tekee asiasta hankalamman - viisautta on ottaa etäisyyttä, malleja riittää kudottavaksi vaikka kuinka vaikka haasteet joskus ovat kutkuttavan ihania! Puikkoja on mukava kokeilla, itse tykkään bambuista ja ne kantikkaat on hankittu mutta testiä vailla vielä :D

    Pirkon Kalevala-peitto on tosi upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun bambupuikkoni taitavat olla sekundaa, sillä ne tosiaan taipuivat ja olivat tikkuiset ja kärjestä terävät. Tuulikki tuolla alussa mainitsikin, että niissä on laatueroja. Täytyy jossain välissä ottaa kokeilu uusiksi. Kantikkaita en ole vielä ehtinyt testata. Niistä monet tykkäävät kovasti.
      Kalenterisukkien kanssa tappeleminen vei niin paljon energiaa, että nyt kudon ihan perussukkaa jämälangoista. Voi huoletta laittaa aivot narikkaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!