Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera