keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka
 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti


Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023



Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä


Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä


Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni


Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 


Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.


Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera



20 kommenttia:

  1. Onkos tuon sinikämmenen herääminen vähän teinimäistä?! Koiranhammas on hennon tyylikäs, upea kasvi kokonaisuudessaan. Saappaista puheenollen; käytän pitkävartisia nokialaisia lähes aina pihalla ja metsässä touhutessa, koska täällä luikertelee kyykäärmeitä. Jaloilla on kuitenkin ihan hyvä olla, kun saappaissa on pitkävartiset villasukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikämmenellä saattaa olla torkkuherätys, eikä se heti ensimmäisen piippauksen kuultuaan jaksa vielä nousta. Sitten tuleekin kiire ampaista ylös mullasta.
      Minäkin kulkisin kunnon saappaissa, jos tienoolla luikertelisi kyitä. Vuosia sitten sellaisia saattoi satunnaisesti meidänkin pihalle eksyä, mutta metsän kaatumisen myötä ovat pysyneet kauempana.

      Poista
  2. Sinikämmentä en omista ja minäkin luulin aikoinani ostaneeni Tÿristä tillipionin mutta ei kai sitten olekkaan . Pitäisi ottaa joskus oikein kukka ja lehti mukaan puutarhaan mitä ne sanoo .
    Minä käytän myös paljon kesällä näitä feikkejä ja villasukkia silloin ei mene kiviä mutta sukat on usein mullassa mutta ei haittaa .
    Kukkapenkeissä olen kyllä nyt vielä käyttänyt saappaita mutta alkaa olla kohta liian kuuma niille.
    Kiitos kenkä suosituksesta pitää muistaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netissä seikkailemalla löytää aika hyviä tunnistusvinkkejä pioneillekin. Myös moni puutarhabloggari on taitava tunnistaja. Türin kasveja myyvät mummot eivät ehkä ole kovin tarkkoja kasvititteleiden suhteen.
      Sukat multaantuu miltei kaikissa jalkineissa. Jopa Hai-saappaista saa ylimääräisiä kiviä ravistella kaivuhommien jälkeen. Saappaiden negatiivisin puoli on nimenomaan niiden kuumuus lämpimällä säällä.
      Nuo Nokian kevyet matalavartiset ovat minusta kätevät.

      Poista
  3. Tillipioni tai ei niin hauskan näköinen kumminkin :)
    Käyn ihastelemassa kevätkaihonkukan sinisiä kukkia vähän matkan päässä naapurin takapihalla, siellä on levittäytynyt puistikon reunalle, usean neliön alalle. Nyt huomasin jokusen kukan myös oman pihan kohdalla syreenien juurella. Kevätkaihonkukat kuuluvat kevään "vahdittavaan" kukkakiertoon yhtä vahvasti kuin sini- ja valkovuokotkin täällä ryytimaalla.
    Hyvin hitaasti ovat kuunliljojen lehtitapit nousseet täälläkin. Aamuauringon lämmittämässä keittiönurkassa alkaa jo kasvuvauhti kiihtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillipioni on aika hauska tupsupää. Saapa nähdä, tekeekö se tänä vuonna kukan?
      Kevätkaihonkukka on mainio maanpeitekasvi. Ja kaunis keväisin ja alkukesästä sinisenä kukkiessaan. Meiltä se ei ole levinnyt puiston puolelle, vaikka tonttimme rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Omalla pihalla kevätkaihonkukkaa kasvaa joka paikassa.

      Poista
  4. Ihania heräämisiä. Minulla oli tillipioni, kunnes se yhtenä talvena kuoli talvimärkyyteen. Se oli korkeintaan 30 cm korkuinen. Ehkä kasvupaikka tai maan ravinteisuus vaikuttaa.
    Nyt kyllä tulee ideoita enemmän kuin ehtii toteuttaa. Kaikenlaista tulee huomattua ja pohdittua.
    Onpa sinulla aikainen Pagoda! Täällä ne ovat vasta tehneet lehdet. Rusokoiranhampaat ovat nyt vielä kukintavuorossa, valitettavasti olen istuttanut niitä paljon enemmän kuin niitä kukkii. Pääasia, että ovat elossa kumminkin. Toivottavasti White Beautysi vielä herää.
    Hyvä pointti nuo jalkineet joka ovella. Noilla pienillä jalkineilla en tee puutarhatöitä, kun aina maata kaivaessa niihin menee multaa ja minusta niissä ei myöskään saa riittävästi tukea (koska lähes aina kaivan maata tai kiviä maasta), kantapää lipsuu sivulle. Tämän hetken parhaat saappaat ovat Motonetistä hankitut jotkut kotimaisella nimellä varustetut, mutta nekin alkoivat halkeilla jo alle vuoden ikäisinä. Ihan surkeaa laaduttomuutta. Niitä voi silti ihan hyvin käyttää, kunhan muistaa olla menemättä veteen ne jalassa. Nuo uudet Nokiat vaikuttavat tosi hyviltä! Yhdet nilkkuri-kumpparit muuten täältäkin löytyy, mutta en jotenkin osaa olla niissä. Totuttelua kai se vain vaatisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kasvupaikalla on iso merkitys niin tillipionille kuin muillekin kasveille. Minun tillipionini on nyt kolmannessa paikassa, eikä se venytä mittaa senttiäkään muihin paikkoihin nähden.
      Pagodat heräsivät tänä keväänä ihmeen aikaisin ja alkoivat lähes samantien pukkaamaan nuppuja. Pian niiden kukinta on ohikin näillä lämpötiloilla. White Beautystä ei näy vilaustakaan. Saattoi vaihtaa suuntaa ja kasvaa kiinalaisten iloksi.
      Minusta on kätevää, kun kenkiä on vähintään yksi pari joka ovensuussa. Kesäisin niitä on oltava myös terassilla, jotta pääsee tarvittaessa nopeasti tutkimaan kasvejaan. Puutarhatöissä jalkineet on hyvä valita meneillään olevan työn mukaan. Joskus tosin käy niin, että sitä lähtee vain kuikuilemaan puutarhan kuulumisia kevyissä crockseissa ja äkkiä huomaakin olevansa lapiohommissa. Uusiin jalkineisiin on hankala tottua, jos ne ovat kovin erilaiset vanhoihin hyviksi koettuihin. Vaikka kuinka täyttäisivät kriteerit.

      Poista
  5. On kyllä rehevää ja kaunista siellä. Minäkin löysin kukkapenkistäni ensimmäiset siniset kukat ja muutaman valkovuokon. Eilen oli meillä ensimmäinen kesäpäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä kuulostaa. Kiritte kiinni näitä etelän kasveja vauhdilla. Valkovuokot näyttävät kukkivan tänä vuonna aivan valtoimenaan. Kaunista katseltavaa.

      Poista
  6. Hieno tutkielma erilaisista puutarhajalkineista.
    Tillipioni näyttää parilta pelästyneeltä siilenpoikaselta, voisiko olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä näyttääkin tillipioni pikkuiselta siilitä. Ennen metsän kaatumisa pihallamme vierailu useinkin siilejä. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt. Sääli.

      Poista
  7. Sinulla on hauskoja penkkien nimiä, tuo makkarapenkki ilahduttaa aina! Mun tillipioni, kerrottukukkainen, on pionien kodista ja on matala - varmaan kuten sinunkin ja tykkään, ei kovin innokas kasvamaan, mutta kukkii joka kesä. Tykkää asustaa n.bulbocodiumien kanssa. Mutta kaikkea vihreää ja rehevää siellä! Noissa kenkäasioissa olen tuon kaiman kanssa samaa mieltä! Saappaat laitan aina ja käytän siis kesälläkin lämminvuorikumppareita koska niissä on jäykempi pohja, on mulla birkkaritkin ja niillä käyn kasvarissa ja joitan pikkujuttuja teen kukkapenkeissä.Huomasin eilen että meillä sinikämmen (siis sininen, valkoinen ei vielä) aloittelee kukintaa, kiva juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihallamme kaikilla istutusalueilla ja muillakin plänteillä on oma nimensä. Kirjaan istutukseni paikkakohtaisille listoille latinankielisillä nimillä aakkostettuina.
      Sinikämmeneni kukkii jo ihan sinisenä. Odotan iltaa tai aamua päästäkseni ikuistamaan sinikämmenen kameralla. Silloin aurinko ei paista aivan näin kirkkaana.
      Tillipionini on kukkinut muistaakseni vain kerran. Nyt jännään, aikooko se kenties kehittää kukan, vai möllöttääkö nuputtomana uudessa paikassaan.
      Hauskasti jokaisella on oma tapansa puutarhajalkineiden suhteen. Näinhän sen pitääkin olla. Pääasia, että jalat viihtyy ja hommat sujuu.

      Poista
  8. Tuo edellinen oli siis mun höpinöitä, bloggeri ei anna mun laittaa kaikille kommentteja tällä hetkellä...

    VastaaPoista
  9. Täällä on vielä kevät jonkun verran normaalia aikatauluaan jäljessä. Yksikään tarhakylmänkukista ei vielä eilen kukkinut, vaikka ovat joskus olleet kukassa jo yli viikon aikaisemmin. Sama näkyy muissakin kasveissa. Onneksi oli nyt näin lämmintä, niin aikataulua on sentään kirittu iso harppaus kiinni. Sinikämmentä en olekaan muistanut käydä tutkimassa. Jokohan se olisi herännyt?
    Kumppareissa minun jalkaani käy ainoastaan ne pitkävartiset, perinteiset Nokialaiset. Karhukohan se malli nyt oli? Hai-saappaissa olisi kätevämmän mittainen varsi puutarhatöihin mutta sen pohjan malli ei istu jalkaani laisinkaan. Kuivemmalla kelillä käytän lenkkeilykäytöstä poistettuja lenkkareita. Tuli aikoinaan hankittua niin hyvälaatuiset lenkkarit, että pohjat ovat edelleen kunnossa. Päälikankaat sen sijaan ovat sen verran rispaantuneet, ettei niissä ilkiä lähteä kylille kipittelemään. Nauhat on solmittu valmiiksi toiseksi ylimpään reikään, niin on nopea sujauttaa jalkaan ja ottaa pois. Kyllä puutarhakenkinä pitää olla sellaiset popot, että melkein hyppäävät itse jalkoihin ohi kulkiessa. Varsinkin keväisin on niin kiire, ettei ole aikaa tuhlata sekuntiakaan ylimääräiseen pysähtelyyn. Taimia sisälle ja ulos kuskatessa ei välttämättä ole edes kädet vapaana kenkien laittoon.
    Luin edellisen juttusi vatukon poistosta. Käytävän laajennus helpottaa kasvimaan hoitoa ja tekemäsi paikanvaihdokset ovat varmasti onnistuneita. Pensaat sekä koristeomena suojaavat kasvaessaan kasvimaata niiden suunnasta puhaltavilta tuulilta ja luovat suotuisampaa pienilmastoa. Toivottavasti ruusukin viihtyy hyvin. Nythän sinulla on seuraavana haasteena keksiä, millä voit korvata vaahteran juurella huonosti viihtyvän nurmikon.
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmintä näyttää riittävän ihan koko maahan. Varmasti kasvit kirivät pian samaan tilaan kuin täällä. Meillä on äärettömän kuivaa. Niin kivaa kuin puutarhaelämä onkin, siihen liittyy alituista jonkun toisen sään toivomista. Saapa nähdä, seuraako näitä hellepäiviä viikkojen sateet.
      Sinikämmeneni on nyt täydessä kukassa. Kunhan aurinko siirtyy vähän matalammalle, menen kukkia kuvaamaan. Tällaisessa suorassa auringonpaisteessa kuvaaminen on hankalaa.
      Minulla oli vuosia käytössäni vanhat lenkkarit. Ne toimivat erinomaisesti juuri siten kuin sinullakin eli nauhat löyhästi kiinni mahdollistaen kengän nopean jalkaan laiton ja riisumisen. Välillä ei todellakaan ole ainuttakaan ylimääräistä kättä kenkiin uhrattaviksi.
      Vattupenkin uusimisessa yksi tärkeä pointti oli nimenomaan kasvimaakäytävän levennys. Oivalsit hyvin myös pensaiden siirron tarkoituksen eli varjoseinämän muodostamisen kasvimaan suuntaan.
      Vaahteranurkkauksen nurmialue on ollut pitkään mietinnässä. Saattaa olla, että koko vaahtera lähtee lähivuosina. Sen latvusto on huonovointinen, eikä sinne taida tulla tänä vuonna edes lehtiä.
      Kiitos, viikonlopuksi on puutarhatöitä vaikka toisille jaettavaksi.
      Kivaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. On ollut kyllä erikoinen kevät; ensin kärvisteltiin kylmässä ja sitten helteessä. Tuntuu, että kaikki kukkii yhtäaikaa, kun enemmän lämpöä vaativatkin ovat nyt yhtäkkiä kukkassa. Ihana tuo kylmänkukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä keväänä sää on seilannut laidasta laitaan. Meillä on nyt äärimmäisen kuivaa, eikä sadetta ole ihan pian edes luvassa.
      Kylmänkukat ovat niin kauniita.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!