Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera

Vatut lähti

Spiraea Double Play Big Bang - Pensasangervo

 

Olen myllännyt samaa pihaa ja puutarhaa vuosikaudet. Vajaa 1500 neliötä alkaa olla ympäriinsä kaivettu ja puleerattu useampaankin kertaan. Kehitys- ja korjauskohtia löytyy. Lisäksi mieli muuttuu, uusia ideoita syntyy ja toki puutarhan kasvit heittävät hyvästejä jättäen aukkopaikkoja. Rakenteetkin rapautuvat tai osoittautuvat ei-niin käteviksi. 

Sanonta "puutarha ei tule koskaan valmiiksi" pitää konkreettisesti paikkansa. Syksyllä koko kasvukauden kestänyt aherrus alkaa jo väsyttää. Silloin sitä ajattelee, että jokohan se olisi tässä. Vaan vuoden vaihtuessa uuteen, päässä surisee ja risteilee ajatusten ja ideoiden tulva.

Kasvimaa 6.7.2023, vadelmat vasemmassa reunassa.

Kasvimaan päädyssä on ollut vattumaa eli vajaan neljän metrin pituinen Ottawa-vadelmapöheikkö. Paikka on aurinkoinen, mistä vattu tykkää. Se on myös hyvin tuulinen ja kuiva, mistä vattu taasen ei tykkää. Niin tai näin, vadelmat eivät olleet kovin tuottoisia. Niiden tyvelle eksyi suikeroalpia ja akileijoja. Myös kotilot viihtyivät suikeroalpien suojassa.

Vattupenkki 23.5.2023

 
Hyvinä vuosina satoa tuli sen verran, että rasian pari sai pakastimeenkin. Useimpina vuosina kypsät marjat tuli napsittua omaan suuhun kasvimaalla touhutessa. Jo pidempään olen miettinyt, mitä paikalle tekisin. Jos tontilla olisi ylimääräisiä neliöitä tai tyhjää tilaa, voisin hyvinkin katsella kiikunkaakun pärjääjiä. Vaan kun tyhjää tilaa ei ole. Lopulta päätin, että jos joku ei omasta mielestä toimi, ei sitä tarvitse väkisin tekohengittää. Paikan voi ottaa johonkin toiseen käyttöön. 

Kun päätös vattujen lähdöstä oli tehty, piti psyykata itsensä kaivuhommiin. Satunnaisen istutuskuopan kaivaa nopeasti. Nelimetrisen penkin tyhjentäminen pitkään paikalla kasvaneista kasveista ja juurista onkin jo rankempi juttu. Vappuna tartuin tomerasti lapioon. Aloitin puistopäädystä edeten pala palalta kohti penkin toista päätä. 

Ensin tein raaimman työn eli kaivoin vadelmat pois. Olin varautunut porautumaan Kiinaan saakka, mutta niin ei sentään tarvinnut tehdä. Yllättävän helposti vatut nousivat. Akileijoissa oli melkeinpä suurempi työ, mutta niitä ei sentään ollut kovin paljoa. Isommat juurakot poistettuani tein toisen kierroksen kääntämällä maan puolen metrin syvyyteen löytääkseni kaikki mahdolliset juuret. Olin varautunut, että törmään vasemmalla kasvavan suuren vaahteran juuriin, mutta niitä ei ihmeekseni kovin paljon ollut. Aidan pystyttäminen 2018 oli paikoin vaikeaa nimenomaan vaahteran juurien vuoksi.

Kävin alueen vielä kolmannenkin kerran läpi etsien mahdolliset pienemmätkin juuret ja rikat. Vatut juurineen ja kaiken muun aineksen keräsin multapusseihin. Niitä kertyi yhdeksän painavaa säkkiä, jotka kuskattiin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Omissa komposteissa olisi ollut tilaa, mutta en halunnut täyttää niitä kukkuroilleen näin kasvukauden alussa.

Takuuvarmasti penkin mullasta nousee jatkossa vihreyttä, joka ei mielestäni sinne enää kuulu. Multa olisi pitänyt vaihtaa tai vähintäänkin siivilöidä. Sitten vain kitkemään.

Olen rajannut kasvimaan metallisilla reunuslevyillä. Osa niistä on käsittelemättöminä ruostunut. Myöhemmin huomasin ottaneeni samaan nippuun sekä käsiteltyjä että käsittelemättömiä teräsreunuksia. Siksi käsitellyt loistavat edelleen kirkkaina.

Lavakaulusmaata uusiessamme muutama vuosi sitten vattupenkin ja reunimmaisten lavakaulusten väliin jäi liian kapea tila. Vattujen lähdön myötä päätin leventää väliä. Viime kesäisestä kivituhkakäytävien kunnostuksesta jäi sen verran kivituhkaa, että se nippanappa riitti reunimmaisen kasvimaakäytävän leventämiseen. Kivituhkan väri on vaaleampi kuin aiempi, mutta aika hoihtanee senkin asian.

Metallireunat jäivät vähän vajaiksi, joten paikkasin pari aukkoa reunakivillä. Kasvit hoitavat aikanaan naamioinnin. Varmistaakseni, että metallireunat pysyvät pystyssä ja pitävät mullan poissa kasvimaa-alueelta, laitoin reunuksen tueksi Ukkokullan pätkimät harjaterästapit.

Penkin vasen laita saa toistaiseksi olla kantattuna. Ison vaahteran vuoksi nurmikko kasvaa huonosti vattupenkin vasemmalla puolella.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Olen iät ja ajat miettinyt, miten saisin tonttimme kasvimaanurkkauksen viihtyisämmäksi. Vaahteran viereen ei voi kaivaa mitään. Juuria risteilee niin paljon, ettei lapion terää saa väliin. Vattupenkin muutoksen myötä avautui mahdollisuus istuttaa jotain korkeampaa. Multatilaa löytyy riittävästi niin syvyyden kuin leveydenkin puolesta. 

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan vattupenkin aitapäätyyn koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä kasvaa jo Pikkupuutarhassa, mutta mielestäni pihassa voi hyvinkin olla kaksi saman nimistä koristepuuta. Ennestään alapihalla kasvaakin jo koristeomenat Musta Rudolf ja Makamik. Yläpihalla Aamurusko ja Royalty.

Aamuruskosta ei tule vaahteran kaltaista jättipuuta, mutta korkeutta ja leveyttä sille kertyy kuitenkin sopivasti. Lisäksi se on vaaleanpunaisena kukkiessaan hyvin kaunis. Onpa taas puistossa kulkijoille ihailtavaa.

Ajattelin antaa muiden istutusideoiden muhia päässäni, mutta aika pian lamppu syttyi ja lapio heilui. Mustaherukat kasvoivat kaksi vuotta sitten erillään muista marjapensaista. Siirsin ne toisten kaveriksi. Jäljelle jäi tietenkin pari kuoppaa ja multainen alue. Siihen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanille Fraisen, kun edullisesti sellaiset sain. Ei toiminut, ei ollenkaan. Ruohonleikkurin pyörittäminen ahtaissa paikoissa on tylsää. Nyt puskat nousivat ylös ja muuttivat uuteen vattupenkkiin. Multalämpäreestä tulkoon osa nurmikkoa.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Nyt sitten uudessa vattupenkissä koittavat kotiutua toisaalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise. Aamuruskon ja Diabolon väliin siirsin punaluppion, joka sekin on etsinyt parempaa asuinpaikkaa.

Vattuja ylös kaivaessa mullasta löytyi lukematon määrä scillan sipuleita. Isoimmat laitoin sivuun ja upotin myöhemmin takaisin multaan. Pienempiä ripottelin pois kuskaamani mullan kanssa muualle puutarhaan. Myös muutama reilun kokoinen pystykiurunkannuskeskittymä pääsi uuteen vattupenkkiin.

Vaan mikä on tuo multasäkkiin verhoutunut pyörylä keskellä multapenkkiä? Se on tyhjä ämpäri, jonka suojaksi laitoin multasäkin, ettei ämpäri täyttyisi mullalla. Kaivoin ostamalleni kasville syvän kuopan valmiiksi. Ämpäri saa olla pitämässä kuoppaa auki, kunnes pääsen istuttamaan tuoreen hankinnan. Se taasen on Austin-ruusu Emily Bronte, jonka ohi en päässyt käydessäni Puutarhanikkareiden myymälässä. 

Ruusussa on jo lehtiä, jonka vuoksi se saa odottaa istutusta autotallissa, kunnes sää vähän lämpiää. Vattupenkki ei ehkä ole riittävän suojainen paikka herkälle Austin-ruusulle. Otan riskin ja toivon viereisten pensaiden tuovan ruusulle tuulensuojaa.

Tuntuu hyvältä saada yksi uudistusta kaivannut paikka kohennettua. Nyt vain odottelen kasvien kotiutumista. Koristeomenan ja parin pensaan lisäksi aion istuttaa jotain matalampaa perennaa täyttämään tyhjää tilaa. Eipä tarvitse niin paljon rikkaruohoja kitkeä, kun laittaa jotain kaunista ja mieluista pensaille kaveriksi.

Jospa pian tulisi niin lämmintä, että pääsisi kylvämään siemeniä lavakauluksiin

Pian on helmililjojen aika.

Alueen tie-, valaistus- ja kunnallistekniikkarempan vuoksi tonttimme kahdelta sivulta kaatui sakea metsä. Niin paljon kuin tykkäänkin koko päivän pihallemme tulevasta valosta, tuottaa puutarhan muokkaaminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi ajoittain lievää päänkivistystä.  Uudistettu vattupenkki kasveineen tuo toivottua virkistystä ja viherrystä tähän ongelmaan.

Hyvää Äitienpäivää!

 

Äiti saa olla suuri
äiti saa olla pieni
äiti saa tuoksua mullalta
tosin kyllä mielummin pullalta

Äiti saa kyllä kokata
mutt´ saakohan äiti rokata?

Äiti voi olla kenkku
äiti voi olla reilu
äiti voi jaella toruja
tosin kyllä mielummin loruja

Äidin keitto voi kiehua
mutt´ saakohan äiti - riehua?!?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään

Äiti voi tiskiin hukkua
mutt´saaks äiti pitkään nukkua
äiti voi jaella namuja
mutt´ saaks äidill olla omii kamuja

Äidin pitää nousta parkuun
mutt´ saaks äiti juosta karkuun

Äidin pitää näyttää fiiniltä
mutt´ saaks äiti tuoksuu viiniltä
äidillä saa olla permanentti
mutt´ voiks äiti olla presidentti

Äiti saa soutaa ja huovata
mutt´ saaks äiti bändikamoja - roudata?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään.

 

 

Hyvää Äitienpäivää

kaikille ja kaikenlaisille äideille!

 

Jouluruusut - silmäteräni

Helleborus 'Double Ellen'

Lukijani varmaan jo tietävätkin jouluruusurakkaudestani. Ja siitä, kuinka olen vuosien mittaan taistellut saadakseni ne viihtymään puutarhassani. En ole laskenut, kuinka monta jouluruusua olen istuttanut ja kuinka monta menettänyt. Turha rypeä pettymyksissä. Siitä vaan eteenpäin uusia jouluruusuja istuttaen ja vanhoja vaalien.

Helleborus 'Double Ellen'

Netistä löytyy lukuisia ohjeita jouluruusun istuttamiseksi. Tässä kiteytettynä useampien ohjeiden sanoma:

"Istuta kukkapenkin puolivarjoiseen ja viileään paikkaan, jossa jouluruusu voi viihtyä pitkään. Älä siirrä kasvia liian usein, sillä sen juuret ovat syvällä ja sen on vaikea lähteä uudelleen leviämään. Valitse ravinnerikas, irtonainen maaperä, joka läpäisee hyvin vettä."

Koitin noudattaa istutusohjeita, mutta lopputulos ei ollut yhtään mairitteleva. Toistuvien epäonnistumisten myötä luovuin puolivarjoisten ja viileiden paikkojen etsimisestä. Sen sijaan ryhdyin istuttamaan jouluruusuja erilaisiin paikkoihin ihan vain nähdäkseni, toimiiko joku niistä hyvin. Tämä menetelmä alkoi kantamaan hedelmää. Jatkan valitsemallani polulla kulkemista, sillä tavoitteeni komean jouluruusukeskittymän saamiseksi on edelleen saavuttamatta.

Helleborus 'Double Ellen' Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkissä

Vanhimmat jouluruusuni kasvavat varsin aurinkoisissa paikoissa. Etenkin Vasenrinteen jouluruusu paistattelee päivää aamusta iltaan. Mennyt talvi kohteli sitä jostain syystä tavallista ankarammin, mutta elossa on. Meidän tonttimme etuna on hiekkainen maaperä, joka läpäisee hyvin vettä. Liiasta märkyydestä kasvit eivät ainakaan joudu kärsimään. Toisaalta kuivina kausina kasteltavaa onkin sitten ylenmäärin.

Keväällä 2022 runsaasti ja pitkään kukkinut Kivipenkin vaaleajouluruusuni ei enää noussut. Eipä sinä keväänä noussut moni muukaan kasvi, mihin syynä lienee helmikuinen vesisade ja sitä seuranneen pakkasen muodostama paksu jääkansi vähän joka paikassa puutarhassani.

Jouluruusun kuolema harmitti niin paljon, että ostin puutarhamyymälän tarjouksesta kerralla kolme uutta jouluruusua. Istutin ostamani Double Ellenit isompiin ruukkuihin, joissa annoin niiden kasvattaa juuria vähän pidempään. Samalla sain aikaa miettiä sopivia istutuspaikkoja. Kaikki saivat kodin Pikkupuutarhasta, jossa ne ovat viihtyneet. Aloituskuvan pinkki Double Ellen on yksi näistä.

Harkkokäytävän jouluruusun lapussa lukee 'Pretty Ellen Mix'

Jouluruusujen kuvaaminen vaatii vähän kikkailua. Ei auta, vaikka makaisi kameran kanssa maassa. Jouluruusun kukka ei päätään toivomalla tai  käskemällä nosta. Kuvaajan on otettava omat sormensa käyttöön ja koitettava saada tärähtämätön kuva yhden käden tekniikalla. Kukan yksityiskohdat ovat kuitenkin kauniita ja näkemisen arvoisia. Ne nähdäkseen kannattaa kontata ja kikkailla. Jospa etsisi puutarhasta jonkun kaksihaaraisen, kevyehkön, mutta tanakan kepin, jota voisi käyttää kuvaustelineenä.

Toisinaan jouluruusujen nuput ovat lumen sulaessa jo lehtien keskellä odottamassa valoa ja lämpöä. Tänä keväänä harvassa nuput ovat olleet näkyvissä. Aika pian ne nousevat kurkkaamaan mullasta.

Joissakin jouluruusuissa lehdet säilyvät vihreinä ja hyväkuntoisina lumen allakin. Toisinaan taas vain jokunen lehti on esittelykelpoinen. Jouluruusun rytmiin kuuluu kasvattaa ensin nuput, joita seuraa uudet lehdet. Samalla vanhemmat lehdet kuihtuvat. Tapaan leikata huonokuntoisia lehtiä pois.

Helleborus Kriikunapenkissä

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin vaaleakukkainen on tällä hetkellä vanhin Double Ellenini. Sen olen istuttanut 2019. Se on kukkinut joka vuosi runsaana. Aloittaa usein heti lumen sulaessa sen päältä. Tänä keväänä ei näkynyt nupun nuppua, mutta ensimmäisten ilmestymistä ei kauaa tarvinnut odottaa.

Helleborus 'Anna's Red'

Vuosi sitten tilasin Viherpeukaloilta kirjavalehtisen Helleborus 'Anna's Redin'. Sen lehdet ovat aika kärsineitä talven jäljiltä. Ennen vappua nousi tummanpuhuva käärö mullasta. Ajattelin sieltä tulevan uusia lehtiä, vaan käärön nyt avautuessa se sisältääkin sekä uusia lehtiä että nuppuja. Kiva yllätys. Vielä enemmän iloitsen, että kasvi on selvinnyt hyvin talvesta. Sen marmorikuvioiset lehdetkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kunhan scillat vähitellen lakastuvat jouluruusun ympäriltä.

Helleborus

Oikein nätti söpöläinen on tämäkin tummahipiäinen jouluruusu lähellä leikkimökkiä. Se on nauttinut Teresanruusun oksien läpi siilautuvasta valosta. Leikkasin Teresanruusun tänä keväänä ensimmäisen kerran aivan matalaksi, kun suurin osa sen oksista keikkui korkeuksissa ja kulkuväylälle kaartuessaan vaati ohjaavia tukikeppejä. Katsotaan, kiukustuuko jouluruusu väliaikaisesta kumppanin menetyksestä. Nyt siinä on useita nuppuja avautumassa.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu Syreenipenkissä

Koska olen istuttanut jouluruusuja eri paikkoihin, tein yhteenvedon niiden sijainnista.

Alapihan Ovaalipenkki                 1 vaaleajouluruusu, istutettu 2016
Vasenrinne                                   2 vaaleajouluruusua, istutettu 2018
Olopihan Syreenipenkki               1 vaaleajouluruusu, istutettu arviolta 2003
Pikkupuutarhan Harkkokäytävä   2 x Double Ellen, istutettu 2022
Pikkupuutarhan Harkkokäytävä   2 x Pretty Ellen Mix, istutettu 2020
Pikkupuutarhan Kriikunapenkki    1 vaalea Double Ellen, istutettu 2019
Pikkupuutarhan Kriikunapenkki    1 Helleborus Anna's Red, istutettu 2023
Pikkupuutarhan Muuripenkki        3 x Helleborus Double Ellen, istutettu 2022
Olopihan Allaspenkki                    1 Helleborus tumma, istutettu 2021

Pikkuinen jouluruusun taimi

Talven kurimukseen menetettyjen jouluruusujenkin suhteen ei kannata toivoaan heittää. Viime kesänä löysin Pikkupuutarhan kivipenkistä pikkuisen jouluruusun taimen. Juuri sieltä, jossa yksi mieluisimmista jouluruusuesiintymistä menehtyi jäätikkötalven 2022 seurauksena.

Etäisyyttä menehtyneiden jouluruusujen sijaintiin on sen verran, että veikkaan tämän olevan siementaimi. Ei siis mahdollisesti maahan jääneistä juurista herääminen. Nyt onkin jännäämistä, nouseeko taimi uudelleen tänäkin keväänä. Monia kasveja on vielä nousematta ja heräämättä, joten jaksan uskoa ja toivoa.

Nyt ei ole suunnitelmissa hankkia uusia jouluruusuja. Jos jossain tulee vastaan houkutteleva tarjous tai kiinnostavan ulkomuodon omaava yksilö, tuskin vastustan kiusausta.

 

Koska kukkii -haaste: 2. raportti

Tulipa Persian Pearl

Tähtitulppaani Persian Pearl on yksi kevään lempitulppaaneistani. Siksi olenkin istuttanut sitä useisiin paikkoihin. Tänä keväänä valitsin Persian Pearlin yhdeksi Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Arvioin tämän pikkutulpun kukkivan 1.5., mitä se ei tehnyt. Pieleen mennyt arvio ei sen kummemmin harmita, sillä kylmä kevät ja toistuvat takatalvet ovat laittaneet kasvit koville. Samoin puutarhurin sietokykyä on rasitettu turhan monta kertaa.

Sunnuntai-iltapäivän kuvauskierroksella yllätyin löytäessäni avautuneita Persian Pearleja useista eri paikoista. Kun ensin on päivä-, ellei viikkotolkulla koleaa, ei edes osaa ajatella kasvien noudattavan omaa rytmiään. Säistä riippumatta. Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä sai pienet tulppaanit nostamaan kukkavartensa ja avaamaan nuppunsa. Ihmekös tuo, kun lauantaina etelärannikolla mittari kipusi yli +20 asteen.

Ennustin Tulipa Persian Pearlin kukkivan 1.5. Saattaa olla, että se oli kukassa jo lauantaina 4.5., mutta en sitä huomannut enkä kuvannut. On aiheellista hyväksyä ensimmäiseksi kukkimispäiväksi sunnuntai 5.5.

Arvaus ei sentään mennyt ihan päin prinkkalaa. En ota tästä itselleni liian suurta kunniaa. Kukintapäivän arvioimisessa auttoi kuva-arkistojen selaaminen. Ehkä mahdollisiin tuleviin haasteisiin voisi harkita jotain vaikeammin arvattavaa kasvia.

Tulipa Persian Pearl

Kolmesta haasteeseen valitsemastani kasvista etelänkevätesikon tilanteen raportoin 30.4. Seuraavaksi sitten odottelenkin ruusuherukan kukkimista, jolle olen arvioinut ajankohdaksi 10.5. Nyt jo tiedän, ettei tule toteutumaan.

Ribes rubrum - Valkoherukka

 
Persian Pearleja ilmestyy toivon mukaan myös niihin paikkoihin, joissa se ei vielä ole nupulla. Taitaa kaikki kukkiminen hyytyä niille sijoilleen, sillä pohjoinen ilmavirtaus tuo etelää myöten yöpakkasia ja räntä- tai lumisateita. Herukoissa on jo nuppuja näkyvissä. Laitan niille varoiksi harson illalla.

Pihalla on yltympäriinsä haavan norkkoja. Parina päivänä on tullut melko navakasti, jolloin norkot ovat kevyinä lentäneet kauaksikin. Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä ja täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Haavan sirkkataimi kehittyy heikosti ja kuolee helposti. Hyvä niin. Vaahteravauvojen kitkemisessa on puuhaa riittävästi.

Gagea minima - Pikkukäenrieska scillojen seurana.

Nyt meitä hellitään

Puutarhaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen näin kevätkiireiden keskellä tuntuu välillä luonnottoman vaikealta. Etenkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mieli vetää ulos pihahommiin, vaikka välillä pitäisi siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Ikkunoistakin vasta murto-osa on pesty. Raskaampien kaivu- ja kärräysurakoiden väliin on hyvä järjestää taukoja ja lepopäiviä. Muuten saattaa selkä kiukustua pahemman kerran.

Sitten kun saa itsensä järjestettyä suunniteltujen pihatöiden pariin, valmista tulee odotettua nopeammin. Miten ne kaikki suunnitellut ja suunnittelemattomat projektit kasvavatkin omassa päässä niin valtaviksi ja aikaavieviksi?

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Meistä kukaan ei taida olla yksinään kiiretuntemustensa kanssa. Yhdessä jos toisessakin blogissa mainitaan, kuinka muu elämä haittaa puutarhaelämää. Olemme odottaneet kevättä hartaasti ja kokeneet monta pettymystä lumen ja kylmyyden muodossa. Nyt meitä vihdoin hellitään kaikella kauneudella. On maltettava pysähtyä nauttimaan kauniista näkymistä. Aika ei pysähdy, me voimme sen tehdä.

Prunus padus - Tuomi

Puut ja pensaat vihertyvät ihan silmissä. Tuomessa on ollut isot silmut jo parin viikon ajan. Vappuna silmuista ryöpsähti hiirenkorvat esille. Pienemmät koivut ja monet muut puut seuraavat perässä. Pari päivää sitten katselin ruusuorapihlajan pikkuruisen palleroisia silmuja. Nyt näen jopa työhuoneen ikkunasta paljain silmin alapihalla kasvavan ruusuorapihlajan samaisten pallerosilmujen kasvaneen.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhöistä Purple Dream avaa pian lehtisilmunsa. Willy seuraa vastapäistä kärhökaveriaan piirun verran perässä.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Päivänpesän elämää -blogin Katja löysi elonmerkkejä omasta Aljonushkastaan jo ennen vappua. Muistin viimein vappupäivänä kumarua omien Aljonushkieni tyveen ja sieltähän nekin ovat puskemassa uutta kasvua.

Pulsatilla vulgaris - Tahrakylmänkukka

Tarhakylmänkukat heräävät nyt sekä Vasenrinteessä että Pikkupuutarhan Harkkokäytävällä. Katsokaa, miten söpöjä karvapienokaisia ne ovat. Nuppukin on jo selvästi näkyvissä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset senkun lisääntyvät ja leviävät. Näitä kannattaa istuttaa lisää vaikka joka vuosi. Joka kaupasta pystykiurunkannuksia ei löydy, mutta verkkokaupoissa etenkin tätä Bettiä on alkanut olla paremmin.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Syksyllä tilasin Eurobulbilta pussillisen kuvan Purple Birdiä. Ilahduttavaa istuttaa sipuleita, jotka osoittautuvat varmoiksi nousijoiksi. Tosin edellisen vuoden hankinta, 'Porcelain Blue' ei kukkinut missään vaiheessa kesää. Tiesin sen olevan muita kiurunkannuksia myöhäisempi kukkija, mutta eipä herännyt. Saattaapa se yllättää ja nousta tulevana kesänä. Aina sopii toivoa. Ja jollei nouse, voin etsiä syksyllä uusia Porcelain Bluen kauppiaita.

Hissukseen vihertyvälle nurmikolle on ilmestynyt sinne tänne pieniä pystykiurunkannuslämpäreitä. Mikäli nurmikko saa lähiaikoina vettä, sen kasvu räjähtää siihen pisteeseen, että pian on ensimmäinen leikkuu edessä. En ole tänä keväänä haravoinut nurmikkoa juuri ollenkaan. Kanttausurista olen ohikulkiessani siepannut kourallisia kuivuneita lehtiä. Lisäksi tuulenpuuskat juoksuttavat lehtiä mm. puistoalueelta meidän puolelle. 

Näkymien siistimiseen ruohonleikkuu on hyvä lääke. Noiden pystykiurunkannusten kannalta en vain nyt halua kiirehtiä toimenpidettä, jotta ehtivät siementää. Kodin lähellä on kaksi taloa, joiden pihanurmet ovat parhaillaan täynnä pystykiurunkannuksia.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lämpimän aurinkoiset päivät ovat saaneet puutarhaihmisen pään monin tavoin sekaisin. Sipulikukkia ja muita varhain herääviä kasveja tutkiessa ja kuvatessa olen jo monta kertaa erehtynyt sormilla rapsuttamaan perennapaikkoja ihmetellen, missä ne luuraavat. Sitten havahdun totuuteen, ettei kaikkien aika edes vielä ole. Eikä muutenkaan mikään kiire.

Muutama päivä sitten tällainen ihmettely kohdistui Päivänliljapenkin arovuokkoihin. Missä ne oikein ovat? Onko talvi vienyt jokaisen? Ihan turhaan moista tuskailin. Siellä ne odottivat mullassa sopivaa hetkeä ja vappupäivänä niitä sitten nousikin melkoisella vauhdilla päivänpaisteesta nauttimaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani ovat pian valmiita avaamaan lehtikäärönsä. Ladatessani tätä kuvaa tietokoneelle, huomasin lehtikäärön sisällä aivan selvästi nupun. Katsokaa, eikö olekin? Kohta kipitän alapihalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Kuvaushetkestä on kaksi päivää. Tänään, lauantaina saattaa näkyä jo enemmän.

Kivipellon Saila puhui postauksessaan kukinnan yltäkylläisyyden tuomasta onnellisuudesta. Minun on helppo yhtyä hänen kertomaansa ja tunnelmaansa. Myös siihen, miten ihmeellisiä scillat ovat. Nuorena tyttönä katselin vanhojen omakotitalojen puutarhoissa lainehtivaa sinistä kukkamerta. Enpä silloin tiennyt, että joskus minulla on samanlaisia kukkameriä kotipihassani.

En ole vuosiin istuttanut yhtään uutta kevätkirjotähteä tai idänsinililjaa. Paitsi valkoisia scilloja ja pikkusinililjaa. Silti meillä kasvaa scilloja likimain joka paikassa. Muurahaiset kuljettavat scillan siemeniä uusille alueille. Samoin teen sitä itse kasveja jakaessani ja siirtäessäni. Myös puutarhakompostin mukana scillat löytävät uusia asuinalueita.

En vedä hernettä nenään edes siitä, että scilloja nousee kivituhkapintaisilla kulkuväylillä.Onneksi ei sentään laajoina mattoina, vaan lähinnä yksilöinä siellä täällä. En ryhdy niitä kaivelemaan pois, koska kesän aikana ne katoavat ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä kukkimaan. Tänä keväänä käytävät eivät kuki juuri ollenkaan. Viime kesänä levitetty uusi muhkea kivituhkapinta on hetkeksi tukehduttanut mahdolliset scillojen pikkusipulit. Sieltä ne luultavasti ajan kanssa bongaavat itsensä esiin.

Esikko

Olen istuttanut hedelmäpuiden alle joitakin matalampia kevätsipuleita. Kirjopikarililjaa, lumikelloja, helmililjoja. Kesän edistyessä samaisiin paikkoihin ilmestyy itse itsensä siementäneinä myös akileijoja, sormustinkukkia ja pioniunikoita.

Pari vuotta sitten laitoin Huvituksen alle muutaman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun esikon. Hölmö juttu siinä mielessä, että esikot joutuvat ponnistamaan itsensä näkyville valtavan scillajoukkion keskeltä. Olen käynyt hivenen siirtämässä sivuun sipulikukkien lehtiä, jotta esikot saisivat tarpeeksi valoa ja pääsisivät paremmin näyttäytymään. Enpä tullut esikoita istuttaessa miettineeksi, että samainen paikka on keväisin sipulikasvien temmellyskenttä.

Ornithogalum oligophyllum (ent. balansae) - Turkintähdikki

Kirjoitan tätä juttua lauantai-iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittari näyttää +20℃. Ulkona olisi siis mitä mainioin tilaisuus erilaisiin puutarhatöihin. Aamupäivä meni kuitenkin rautakaupassa ja puutarhamyymälässä käyntiin. Haimme rautakaupasta pari raudoitusverkkoa. Toisen niistä tarvitsen tueksi tuoksuherneille, jotka istutan viime kesäiseen tapaan lavakaulukseen. Puutarhamyymälässä taasen tein muutamia uusia hankintoja. Niistä tarkemmin myöhemmin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Sunnuntaina aion jatkaa aloitettua puutarhaprojektia. Joitakin kylvöjäkin on tarkoitus tehdä. En ole pitänyt kiirettä kurpitsojen kylvöllä. Ne itävät yleensä nopeasti, mutta maahan niitä ei voi laittaa vielä vähään aikaan. Luvassa on taas kylmempää, jopa yöpakkasia ja räntää. Nämä tämänhetkiset lämpimät kesäsäät ovat ajankohtaan nähden epätavallista herkkua. Hiukan viileämpi sää ei kovin paljon harmittaisi, kunhan sääherra pysyy kohtuudessa. En yhtään kaipaa minkäänlaista liioittelua.

Hyasintit 'Pink Surprise' ja 'Woodstock'

 Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!