lauantai 9. joulukuuta 2017

Pois peura meidän pihasta!


Itsenäisyyspäivän aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Peura tepasteli maailmanvalloittajan askelin pihassa. Sen verran se oli arka, että pienikin vilahdus ikkunassa sai sen varuilleen. Niinpä en voinut nostaa sälekaihtimia ja yritin kameran kanssa tiirailla varovasti verhojen lomasta.


Harva se ilta olopihan tunnistevalo syttyy itsestään ja silloin olen epäillyt elukoiden pihassa kulkevan. Tämän talven muutamina harvoina lumisina päivinä olen alapihalla nähnytkin jänisten jälkiä ja naapurin kissalla on jopa tapana käydä istuskelemassa ikkunalaudoilla.

Pari päivää sitten alapihan parissakin kukkapenkissä oli syviä jälkiä ja niitä epäilin peurojen tekeleiksi. Vaikka pihapiirissä kulkeva rusakko aika iso elukka onkin, ei sen jäljet edes mullassa painu samalla tavoin, kuin peuralla. Alapiha on yhtä nurkkaa lukuunottamatta aidattu. Vaan mikäs elukoita estää kulkemasta yläpihan kautta, kuten aikoi tehdä tämäkin itsenäisyyspäivän peura. 


Peura kiersi talon päädy ja oli suunnistamassa kohti alapihaa, mutta se havaitsi minut takkahuoneen ikkunassa ja vaihtoi suuntaa palaten etupihan kautta tien yli naapureiden takaiseen metsään. 

En ole erityisen ilahtunut peurojen vierailuista. Olkoon miten söpöjä ja ihania tahansa, meidän nurkilla niitä alkaa olla riesaksi saakka. Takuuvarmasti nakkaan peuraa kolikkokukkarolla otsaan, jos vastaan tulee. Ja kolikoitahan kohta enää on jäljellä, kun peurat napsivat rakkaudella kasvattamani kasvit, vaikka täällä metsiä riittää ja metsissä syötävää yllin kyllin. 


Itsenäisyyspäivänä oli upea talvipäivä. Lunta oli maassa sen verran, että kaikki kuurautui pikkupakkasessa valkeaan huntuun. Aurinkokin näyttäytyi ennen laskuaan. Kuvatessa huomaa, kuinka vähäistä joulukuinen valo parhainakin päivinä on. Nautitaan siis tästä hämärän hyssystä ja sytytellään kynttilöitä tuomaan lisävaloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

55 kommenttia:

  1. Nättihän peura on, mutta ei toivottu vieras puutarhaan! Liiketunnistin-valo on varmasti melko hyvä karkotin sekin. Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiketunnistin valo hommatiin meidän asukkaiden pimeällä liikkumista turvaamaan, mutta peuroja se ei pelota laisinkaan.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. ymmärrän hyvin, ettet halua peuroja puutarhaan, vaikka ovatkin niin kovin kauniita eläimiä.
    mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan tahtoisi peuroja omaan pihaan temmeltämään. Täällä olisi tilaa niin minun puutarhalleni kuin peuroillekin ilman, että osumme samalle tontille.

      Poista
  3. Nyt on taas ne vähäisetkin valkoiset saaneet kyytiä eilisen vesisateen takia ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, lumi tulee ja menee kiivaammin, kuin ehtii kalenteriin merkitä.

      Poista
  4. Peuroja katselee/kuvailee mieluusti, mutta muualla kuin omassa puutarhassa. Söpöjähän nuo kaverit ovat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mieluummin katselisin metsäkaurista, kuin näitä valkohäntäkauriita, joita on jo aivan liikaa. Enkä kumpaakaan omalla pienellä tontilla.

      Poista
  5. On se kaunis ja hellyttävä eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt sen verran monta peurakolaria, etten osaa niihin hellyydellä suhtautua. Pelottaa ajella meidän pikkuteillä, kun alituiseen peurat ryntäävät pusikoista tielle. Valkohäntäpeurahan on Suomeen 30-luvulla tuotu laji, joka on lisääntynyt melkoisesti.

      Poista
  6. Kyllä minäkin kameran hakisin, jos meidän pihalla peuran näkisin. Mutta yhtään kukkaa en sille antaisi edes kuvauspalkkioksi! Kaunis olisi maisema, jos olisi edes pikkuisen lunta, nyt täällä on taas niin märkää. Mukavaa viikonloppua siltikin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kunpa jo tulisi pysyvä lumi. Parhaillaankin tuulee ja vettä sataa vaakasuorassa. Kynttilät sentään luovat sisälle joulunalustunnelmaa.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  7. Niin söpöjä kyllä niitä mielellään seuraa kunhan eivät tekisi pahojaan puutarhassa. Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta meni, etteivät peurat meille tulleet. Nyt ovat tehneet reitin suoraan meidän tontin halki ja siinä kulkiessaan napsivat suihinsa minun kasvejani. Ei yhtään mukavaa.

      Poista
  8. Söpöltä vieraalta näyttää, mutta taitaa tuo karvaturri olla aikamoinen kasvin tuhoaja, ikävä kyllä (sen verran Saaripalstan Sailan kertoiluja olen hänen blogistaan lukenut). Toivottavasti saisit pidettyä peurat poissa pihaltasi. Olen kuullut, että jotkin hajutökötit voivat karkoittaa niitä. Parasta kyllä varmaan olisi koko pihan aitaaminen, jos mahdollisuuksia sellaiseen on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaripalstan peurajuttuja minäkin olen seurannut, mutta asia ei niin kolahtanut, kun ei ollut omakohtaisia kokemuksia. Parin viime vuoden aikana peurat ovat löytäneet reitin tonttimme halki ja ymmärrän täysin Sailan hermostumisen.

      Poista
  9. Söpö bambi, mutta tekevät tosiaan pahaa jälkeä puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämä ei ole bambi eli metsäkauris, vaan valkohäntäkauris (entinen valkohäntäpeura). Onhan se ihan söpö, mutta 30-luvulla Suomeen tuotu ja sen jälkeen räjähdysmäisesti lisääntynyt. Jonkinlainen eläinmaailman lupiini.

      Poista
  10. Samanlainen sotatila on täälläkin. Ne pirut pistävät poskeensa piikkiset ruusutkin. Kaunis on eläin, mutta en puutarhaani niille haluaisi makupaloiksi antaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Pienikokoisenkin peuran ulottuvuus on aika korkealla ja siten se napsii myös pienempien puiden oksia suojauksista huolimatta. Harmillinen otus, jonka soisin pysyvän metsässä. Suuria metsäalueita on aivan vieressä, joten mikään pakko ei olisi tulla minun pieneen puutarhaani.

      Poista
  11. Meille tervetuloa kaikki metsäkauriit!!!! Niitä käy joka päivä kokonainen perhe ja se on luontopihamme huippuhetkiä. Ne syövät sekä omenoita että litujen siemenesekoituksia, joita on heutelty makkarin takaiseen jyrkkään rinteeseen maasyöjälinnuille. Kolmen metrin päästä saamme niitä ihastella<3

    Ostimme syksyllä niin monet peura- ja jänisverkot, että nyt saa tulla vaikka sata kaurista. Lehtomme on suorastaan pyhitetty villieläimille ketuista mustarastaisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Rakkaudesta eläimiin ja puutarhailuun<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni olen luonnon ystävä, mutta minun pienessä puutarhassani ei ole tilaa peuroille. Linnut, oravat ja jänikset riittävät. Ympäristössä on isoja metsäalueita, joissa riittää peuroille syötävää kylliksi. Valkohäntäkauris eli valkohäntäpeura on 30-luvulla Suomeen tuotu ja räjähdysmäisesti lisääntynyt eläin. Meillä on omasta takaa metsäkauris, joka ei ole samalla tavoin riesa luonnolle ja liikenteelle.

      Poista
  12. Tuttuja kaverita ovat nuo meilläkin, mutta onpa kaunis kuva! Aitoja on rakenneltu, jotta eivät tulisi ihan tuohon ikkunanaluspenkkiin. Kylätiellä on syytä olla tarkkana hämärissä, sillä pusikosta niiä saattaa loikata koko perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän nurkilla peuroja on todella runsaasti ja liikenteessä saa kaiken aikaa olla erityisen varovainen. Sen verran monta peurakolaria olen nähnyt, että katse haravoi kaiken aikaa tien pientareita.

      Poista
  13. :( Ei mikään mukava näky omassa pihassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei omassa pihassa, eikä kyllä naapurinkaan.

      Poista
  14. Toivotaan peuralle pitkää elämää vähän syrjemmässä. Ei ne ole kivoja puutarhassa eikä auton kyljessä. Jälkimmäisestä on omakohtaista kokemusta vuosien takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peurakolarissakin syntyy huonolla tuurilla pahaa jälkeä. Niillä olisi ihan lähellä todella rauhalliset maastot, joten menköön sinne.

      Poista
  15. mutta kuitenkin kaiketinkin se on hyvin kaunis eläin! Kesäkodissa aina joskus näkee peuroja mutta useimmin kuitenkin jäniksiä tai rusakoita.
    Harmitus tietenkin kun ainakin keväisin syövät tulppaanin nuput ym niille maistuvaa herkkua.
    Olisi nytkin ns kunnon talvi ja lunta paljon niin tuskin perurat ihan ikkunan alle tulisivat.
    Luulen kyllä, että täällä Tampereen puolessa on peuroja tosi paljon ja niistä on monenmoista haittaa. Tuttavalla on mökki Vesilahdella ja siellä nuo peurat ovat ihan todellinen vitsaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Laukon kartano sijaitse juuri Vesilahdella? Sinnehän noita valkohäntäpeuroja 30-luvulla tuotiin metsästystarkoituksiin ja sieltä ne sitten lähtivät leviämään ympäri Suomen. Tiesitkö, että Pirkanmaan maakuntaeläin on valkohäntäkauris (vuoteen 2010 saakka nimi oli valkohäntäpeura)?

      Poista
  16. Kaunis on eläin ja niitä kyllä mielellään katselisi, mutta ei kyllä halua omalle pihalle niiden tulevan. Meillä' ei niitä käy vaikka asutaan metsän reunassa Kauniit kuvat olet saanut niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä teillä peuroilla on sopivat kulkureitit ilman, että tarvitsee tulla ihmisten pihoihin. Täällä tiet ja asutus rikkoo villieläinten perinteisiä kulkureittejä.

      Poista
  17. Kumma, ettei rakennustyämaa oo muuttanu niiren reittiä, vai onko siinä ny hilijaane hetki. Meillekki nuata on rantautunu, mutta onneksi pysyyvät mettien suajas, eiväkkä tallustele keskellä lakiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennustyömaa on aika lailla hiljentynyt talvikuukausiksi, joten ehkä se rohkaisee eläimiä taas vanhalle reitilleen. Maaliskuussa meidän nurkilla taas kolisee ja pörisee, mikä ehkä helpottaa peuratuhoja kesäajaksi.

      Poista
  18. Söpöjähän nuo ovat! Meilläkin niitä on, eivät oo vielä tuhojaan tehny puutarhassa. Mansikanviljelijät sannoon niihen syövän mansikankasvustotkin! Ville on koirineen mehästäny niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän alueen peurat tietävät, että pihaan tullessa voivat joutua vaikka Villen ja koirien ansiosta pataan.

      Poista
  19. Apua! Ei ihme, että aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun. Söpöjä ne tosiaan ovat, mutta ei niiden kanssa haluaisi jakaa rakkautta kasveihin.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa ja toivottavasti peurat löytäisivät herkkunsa mielummin jostain luonnosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina, ymmärrät huoleni. Harmittaa todella paljon rakentaa vuosien ajan puutarhaa ja sitten hetkessä joku eläin popsii työn tulokset suihinsa. Ei tunnu kivalta.

      Poista
  20. Oho, olipas rohkea!
    Mutta hyvät kuvat sait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat tulleet todella rohkeiksi. Ystäväni pihassa eivät pelkää edes koiran haukkumista silloin, kun koiran juoksunaru ei ulotu peuroihin saakka.

      Poista
  21. Hellyyttävä eläin, mutta se kuuluu metsään ja asumattomille seuduille eikä ihmisten puutarhoihin.
    Juuri muistinkin että meillä on vielä pari omenapuuta ja kriikunapuuta verkottamatta, huomenna siis. Jotain karkotuskeinoja pitäisi olla noille elukoille, ettei ihmisten tarvitsisi niitä alkaa hätyyttelemään. Joku haju ehkä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niihin kuulemma mitkään hajut ja karkoitteet tahdo tehota. Aiemmin kulkivat ilmeisesti metsikön halki ja harvemmin osuivat pihaan. Tietyömaa lienee sotkenut niiden kulkureitin ja siksi tulevat ihan ikkunan alle ruokailemaan.

      Poista
  22. Minusta tuo näyttää kyllä metsäkauriilta. Meillä on mökillä enimmäkseen valkohäntäpeuroja ja ne ovat metsäkauriita kookkaampia ja niillä on selkeästi erottuva pitkä häntä. Myös metsäkauriin ja valkohäntäpeuran pään muoto eroaa toisistaan. Mutta olipa kumpi hyvänsä, en minäkään niitä mökkipuutarhaani halua, mutta sielläpä mellastavat joka vuosi. Minkäs teet...ei auta kepit, narut, hajupallerot, rakeet, tuomen oksat...niin ovat jo ihmisiinkin tottuneet, että eivät käsien läpsytyksestäkään vielä pahemmin korviansa lotkauta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä tulla lisäämään, että yritin tuosta "takapuoli"-kuvasta uudestaankin tiirailla, onko häntä pitkä vai ei, mutta on niin paljon oksia edessä, ettei erota. Mutta sinä varmaan näit livenä pitkän hännän, niin sitten on valkohäntäpeura.

      Poista
    2. Sain hyviä kuvia myös takapuolesta, jossa killui aika pitkä häntä. Tutkimme sekä metsäkauriin että valkohäntäkauriin kuvia ja tunnistustietoja ja niiden perusteella uskomme kyseessä olevan peura. Myös eläimen koko puoltaa peurahavaintoa, sillä aikuisen metsäkauriin paino on n. 15-35 kg ja tuo näytti huomattavasti isommalta. Tunnistaminen ei ole helppoa ja saattoi mennä meiltä täysin pieleen. Oli peura tai kauris, en silti haluaisi niiden ruokailevan omassa puutarhassa. Harmittaa, kun vaivalla hankkii ja kasvattaa kasveja ja sitten tulee eläin, joka hetkessä napsii työn hedelmät.

      Poista
  23. Jäniksessä on riittävästi kestämistä, kun sille maistuu kesällä pavut ja muut. Metsän eläimet pysykööt metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniksiin olen jo niin tottunut ja niiden tuhoihin osannut varautua hyvillä verkoilla. Keväällä jänöt tuppaavat napsimaan sipulikukkia, mutta kesällä niistä on harvemmin ollut haittaa. Peurojen ulottuvuus on jäniksiin verrattuna ihan eri luokkaa, joten myös tuhot ovat suuremmat. Harmillista!

      Poista
  24. Kaunis eläin! Onko pihanne aidattu vai pääseekö aidan yli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain alapiha on aidattu, mutta sinnekin peurat pääsevät yläpihan kautta. Kohta kai pitäisi aidata koko tontti ja laittaa vieläpä portti, sillä tämä eläin tuli samasta sisäänkäynnistä, josta pihaan ajetaan autoilla.

      Poista
  25. Onhan se söpön näköinen, mutta ei tosiaan kiva, jos ihan pihassa näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan tykkää peuroista ja kauriista omassa pihassa, vaikka olisivat kuinka söpöjä. Saavat turhan paljon tuhoa aikaan.

      Poista
  26. Oi miten onkin suloinen, mutta on toki harmillista että syö äkkiä puoli pihaa! Leppoisaa toista adventtia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin ehkä katselisin sellaista jouluvalokaurista kuin elävää peuraa napsimassa kasvejani. Onneksi tähän vuodenaikaan on vähän syötävää/tuhottavaa.
      Kiitos, samoin sinulle leppoisaa viikonvaihdetta.

      Poista
  27. Voi ei. Toivottavasti löydät hyvän keinon peurojen karkottamiseen. Tosin vain korkea aita taitaa olla takuuvarma tässä ongelmassa.
    Hyvää toista adventtisunnuntaita Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alapihan aita vähän peurojen kulkua hillitsee, vaikka aidan korkeus on vain 150 cm. Aitaamattoman yläpihan kautta ne kuitenkin pääsevät pihamaalle. Tähän aikaan vuodesta ruokaa ei paljon syömistä puutarhassa ole. Onneksi olen suojannut puita sen verran korkeilla verkoilla, etteivät peurat näillä lumilla vielä niihin ylety.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!