Vatsantäytettä ja silmäniloa

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Tämän kesän hyötykasvisato näyttää menevän enemmän maistelun kuin runsaan säilömisen puolelle. Vaikka lavakaulukset tunkisi täyteen siemeniä, määrällisesti niistä kasvavilla antimilla ei pitkälle pötkitä. Vaan sehän ei oikeastaan ole edes itse kasvattamisen tärkein pointti tällaisen taajamaomakotitalon puutarhassa. Parasta on päästä seuraamaan, kuinka syötävä todellakin kasvaa siitä pienestä siemenestä. Toki onnistuminen vaatii vähän hoitamista ja paljon kastelua, mutta sehän sujuu iloisena harrastaen. Itse kasvatettu maistuu paremmalta kuin mikään kaupasta ostettu. Jos nyt jonkinlainen liioittelu ja omaan pesään vetäminen on sallittua. Miksei olisi.

Heinäkuussa multaan laitettu kaupan salaatti

 

Lavakaulukset alkavat vähitellen tyhjentyä. Retiisien ensimmäisen erän kylvin toukokuussa ja toisen heti ensimmäisen retiisisadon poimimisen jälkeen. Kasvoivat muhkeiksi ja olivat siitä huolimatta maukkaita. Useinhan liian suureksi kasvanut retiisi tuppaa muuttumaan puisevaksi.

Härkäpapua oli yksi rivi ja pikkuinen sato syötiin kerralla. Herneitä olikin sitten muu osa samaisesta lavakauluksesta. Niitä naposteltiin ensin maistelumielessä ja lopulta kerättiin koko sato koriin, josta se hävisi parissa illassa.

Porkkanoita voisin kasvattaa enemmänkin. Ne ovat helppoja ja maukkaita. Ensimmäiset keräsin harvennuksena. Pikkuiset vauvaporkkanat ovat herkullisia vaikkapa kevyesti grillattuna. Elokuun alussa keräsin loput porkkanat, jotka syötiin sellaisenaan. Meillä syödään paljon porkkanoita monessa eri muodossa. Usein talvella kuorimme ja pilkomme pienemmäksi pussillisen porkkanoita, joita sitten napsitaan jääkaappikylminä mainostauolla. 

Heinäkuisen lauantain kasvimaakäynnin satoa

Punajuuren siemeniä en ostanut, vaan kylvin vanhat pussinjämät. Piti tulla raidallisia, vaan tulikin vaaleanpunaisia. Höyrytin punajuuret kukkakaalin kanssa kevyesti ja laitoin uuniin gratiinikastikkeella kuorrutettuna. Nam.

 

Persiljaa on vielä korjattavissa

Tilliä olen pakastanut netistä löytämääni vinkkiä käyttäen. Tein tillistä pieniä nippuja, jotka käärin folioon ja laitoin pakastimeen. Vinkin mukaan tillin pitäisi näin laitettuna säilyttää hyvin makunsa ja värinsä. Koska kylvin tilliä runsaasti, pilkoin sitä myös pakasterasiaan, josta on helppo ottaa tarvitsemansa määrä esimerkiksi keittoon. Persiljasta oli myös oivallinen vinkki, jossa persilja silputaan tehosekoittimella ja pakataan esimerkiksi jääpalakuutioihin pakastettavaksi.

Kesäkurpitsa ei enää näinä elokuun lopun päivinä kuki yhtä komeasti.

Kesäkurpitsaa on syöty jos jonkinlaisessa muodossa. Olen pilkkonut suoraan salaattiin, grillannut/paistanut ohuina suikaleina ja tehnyt lasagnemaista uuniruokaa. Joka vuotiseen tapaan pilkon kesäkurpitsaa myös valmiiksi pussiin, jolloin siitä on helppo talvella tehdä sosekeittoa. Elokuussa olen laiskotellut kasvimaan kastelemisessa, jonka vuoksi kesäkurpitsan lehdet ovat alkaneet kellastua ja kukinta loppunut.

 

Valkosipulisatoa kuivumassa puuvajassa

Ukkokulta korjasi runsas viikko sitten talvivalkosipulit puuvajaan kuivumaan. Samaan paikkaan hän laittoi myös tavalliset sipulit odottamaan jatkokäsittelyä. Sipuleita on poimittu jo jonkin aikaa ruoanlaittoon. Käytämme ruoanvalmistuksessa paljon sipulia, emmekä itse kasvattamalla pääse lähellekään omavaraisuutta. 

 

Palmukaali kasvaa komeasti

Lehtikaalia ja mangoldia olen ryöpännyt ja pakastanut. Sen lisäksi kumpaakin on syöty tuoreena. Käytän lehtikaalia jonkin verran pinaatin tapaan esimerkiksi suolaisissa piirakoissa. 

 

Mangoldista sain herkullisen reseptin Nilalta. Punaiset varret paistetaan ensin pannulla ja lopuksi lisätään pilkottuja lehtiä. Lisäsin mausteiden ohella myös yrttituorejuustoa ja hyvää tuli. Ensi kesänä taidan jättää lehtikaalin kylvämättä kokonaan ja korvata sen mangoldilla. Mangoldi on hyvää ja kaunista. Lehtikaali tuppaa olemaan ötököiden herkkua.

 

Palmukaalista voi satoa kerätä vielä nollakelilläkin. Se on kuulemma parhaimmillaan 3-4 kk:n kuluttua istutuksesta, joten paras jääköön viimeiseksi.

 

Vadelma 'Ottawa'

Vadelmasta tuli erinomainen sato. Mustaherukkaa emme saaneet kovin paljon, mutta Pohjanjätti-pensaatkin ovat vielä aika pieniä. Valkoherukkapensas on joka vuosi täynnä marjoja. Myös punaherukkaa tuli runsaasti. Viherherukassa oli muutama marja ja ne jätin linnuille. Kaksi karviaispensasta tuotti poikkeuksellisen vähän marjoja. Yleensä niitä on litratolkulla, nyt lähinnä maistiaiset. Herukat keitin mehuksi ja vähän pakastin kokonaisena.

Omena Valkeakuulas

Omenat kukkivat keväällä runsaasti. Valkeakuulaassa ja Huvituksessa on omenoita paljon, mutta kovin pienikokoisia. Punakanelissa on huomattavasti vähemmän omenoita, eikä Antonovkassa sitäkään. Pienen koon lisäksi omenat ovat hyvin toukkaisia eli varsin onneton omenasato tänä vuonna. Kriikunoita ei tule sitäkään. Eihän sitä voi hedelmäpuilta joka vuosi notkuvaa satoa odottaa. Viime vuonna omenoita ja  kriikunoita oli paljon. Viettäköön välillä lomaa.

 

Paprika Redskin

Paprikaa kylvin tapani mukaan liikaa. Osan taimista sain ujutettua pojan parvekkeelle. Onneksi en heittänyt ylimääräisiä taimia kompostiin vaan löysin niille paikat kasvihuoneessa. Kaksi Redskiniä on tuottanut runsaasti söpöjä paprikoita. Ne ovat kevyitä ja siemenettömiä. Kuin leluja, joskin hyvän makuisia. 

 

 

Paprikoita tuli sen verran runsaasti, että päätin säilöä osan. Löysin netistä paprika-sipuli -reseptin, jossa pilkotut paprikat ja sipulit keitetään hetken etikka-mausteliemessä. Valmista tuli kolmen purkillisen verran. Helppo ja maukas lisäke lautaselle.

 

Paprika Zazu

 

Maukas ja makea vihannespaprika Zazu on hoikka kaunotar, jossa kurveja riittää. Ensimmäiset niistä ovat punastuneet viikon sisällä. Zazut ovat sen verran makoisia, etten niitä säilö vaan syömme salaatissa ja vaikkapa leivän päälle viipaloituna.

 

Jättikurpitsoja tulee tänä vuonna vain yksi, eikä sitäkään jättiläiseksi voi kutsua.  Söpö  potkupallo, jonka ehkä koverran kynttilälyhdyksi. Tai sitten en. Laitoin palluralle kukkalautasen lepopaikaksi, jotta se ei sotkeennu multaan

 

Daucus carota - Villiporkkana

 

Kylvin ensimmäisen kerran kasvimaan koristukseksi villi(rikka)porkkanaa. Ensimmäiset kukat vasta avautuvat. Ehkä ensi vuodeksi hankin hennon rosaa Daraa, jos vain jostain löydän.

 

Tilli

 

Kosmoskukkien lisäksi kasvimaata kaunistavat kesämalvikit, malopit, kehäkukat, samettikukat, ruiskukat ja kahdessa isossa ruukussa myös tuoksuherneet. Minun silmilleni iloa tuottavat kyllä kaikki hyötykasvitkin. Mikäpä sen kauniimpi, kuin ilta-auringossa huojuva tillin kukinto.

 

 

Syyslannoitteen ostin jo ajat sitten. Säkit ovat odottaneet levitystä puuvajassa. Sade edistää lannoitteen imeytymistä maahan, mutta meillä ei ole satanut aikoihin. Niinpä sitten alkuviikosta päätin tarttua toimeen kiertäen puutarhan laidasta laitaan syyslannoitetta levittämässä. Yöt ovat olleet kosteita, nurmikkokin pitkälle aamupäivään ihan märkää. Jospa siitä kosteudesta on edes vähän apua lannoitteen imeytymisessä. Ja nythän näyttää sateitakin olevan tulossa.

 

 

Elokuinen viikonloppu on edessä. Nautitaan kesäisistä näkymistä ja iloitaan puutarhan antimista. Tai päinvastoin. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!