Taimitouhuja

Prunus 'Accolade' - Korisekirsikka

Koristekirsikka Kevätsuudelma pullistelee pihalla nuppujaan. Se ei onneksi ole ottanut nokkiinsa yöpakkasista eikä hyytävän kylmistä päivistäkään. Niin ainakin toivon. Nuppuja on paljon eli pääsen viettämään ikiomaa hanamia.

Sääukko kaiketi riitelee eukkonsa kanssa päätellen siitä, että vuoroin paistaa aurinko, vuoroin sataa vettä-lunta-räntää-rakeita. Maa ei sentään muutu valkoiseksi, märäksi kylläkin. Pihatyöt ovat ihan hyvässä reilassa. Tekemistä riittäisi ja mieluummin viettäisin aikaa ulkosalla. Kastuminen ei kuitenkaan innosta. Lisäksi näpit jäätyvät, jos työhanskat vähänkin kastuvat - kuten ne esimerkiksi voikukkia nyhtäessä tekevät. Märästä maasta on kyllä nautinnollista kiskoa voikukkia ilman mitään vempaimia. Harvinaista herkkua saada jämäkkä voikukka ylös pitkine juurineen. 

Tomaatti 'Vilma'

Lämpimämpää säätä odotellessa oli hyödyllistä käyttää aikansa taimien parissa kellarissa. Radio päälle ja tarvittavat välineet esiin. Sitten vain hommiin. Aloitin siirtämällä koulitut tomaatit isompiin astioihin. Niihin, joissa tomaatit viettävät kesän kasvihuoneessa. Kaksi tomaattia kuhunkin astiaan. Samoin tein paprikoille, joita tänä kesänä on vain kaksi punaista California Wonderia ja yksi keltainen California Wonder. Mielipaprikani Zazut tulivat taas kalliiksi, kun pussisssa olleista neljästä siemenestä yksikään ei itänyt.

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Tukinarut jäivät vielä laittamatta. Pärjäävät päivän pari koulimisvaiheessa laittamillani naruilla. Vilmat ja Orange Dreamit lykkäävät jo nuppuja. Mullan kauhomista riitti, kun täytin sillä yhdeksän isoa istutusastiaa. Kahdeksan tomaateille ja yksi paprikoille. Kurkut saavat vielä kasvaa koulimisruukuissaan. Myöhemmin nekin pääsevät isoihin astioihin.

Pitäydyn tutuiksi ja turvallisiksi kokemissani tomaateissa. Lähinnä kirsikkatomaateissa, jotka kypsyvät lämmittämättömässä kennokasvarissani hyvin ja tuottavat myös herkullisen sadon. 

Tänä vuonna kasvamassa on 'Supersweet', 'Sungold', 'Gardener's Delight' ja 'Golden Sunrise'. Uutena viime vuonna Kivipellon Sailan lähettämää Microdwarf 'Orange Dreamia', joka iti kerrassaan loistavasti. Toista kertaa kasvatan myös 'Vilmaa', johon ihastuin viime kesänä. Tuottelias ja hyvän makuinen, matalana pysyvä lajike.

'Vilmaa' ja 'Orange Dreamia' tuli niin monta tainta, että osan annan Pojalle ja parille ystävälle. Myös muita tomaatteja tuli kyvelttyä jälleen yli oman tarpeen. Tuskin ainakaan kaikkia niistä jätän itselleni. Keltainen 'Yellow Pearshaped' iti ja kasvoi, mutta sen ulkomuoto on tänäkin vuonna nääntyneen oloinen. Ihan samassa mullassa, samoin periaattein sitä kasvatan kuin muitakin. Mikä lie häntä vaivaa? Taitaa joutua kompostiin.

Osa tomaateista kellarin suuressa tilassa.

Tarkoitukseni oli siirrättää toinenkin kasvivalaisin samaan huoneeseen sen toisen kanssa. Mahtuisi sinne hyvin. Jäi taas tekemättä. Ostin aikanaan ensin yhden lampun, joka sijoitettiin kellarin isoon tilaan. Myöhemmin hankin toisen valaisimen. Silloin keksin, että yhdestä varastohuoneesta voi tehdä taimihuoneen ja siksi uusi valaisin laitettiin saman tien sinne. 

Nyt sitten kaikki taimet viettävät aluksi kasvatushuoneessa. Kun on aika siirtää kasvaneet taimet isompiin astioihin, otan ison tilan valaisimen käyttöön. Lämpötila on kasvivalaisimen vaikutuspiirissä isossa tilassa n. +18℃. Se on ollut sopiva lämpö. Tomaatit kasvavat ja niistä tulee vankkoja.

Taimien ja mullan kanssa ahertaessa meni tunti poikineen. Päätin jättää viikkosiivouksen toiselle päivälle. Vaihdoin kyllä lakanat, pesin ja ripustin ulos kuivumaan. Säätä kyttäämällä sain ne jopa kuiviksi juuri ennen raekuuroa. Mankeli on edelleen rikki. Niinpä silitin lakanat ja muun pyykin saadakseni ne siististi liinavaatekaappiin.

Loppupäivän vietin tietokoneen ääressä päivitellen listojani. Olin jo aiemmin yhdistänyt syyssipulit istutuspaikkoineen Kasviluetteloon. Se ei kummempia toimia nyt vaatinut. Sen sijaan laadin tälle vuodelle Istutuskartan. toistaiseksi uusia istutuksia on vasta muutamina Liiteristä ostettuina niminä. Ei vielä hajua, mihin purkeissa odottavat kasvit aikanaan istuttaisin. Istutuskartan toiselle sivulle tulikin jo melko pitkä lista kasveista, joita olen aikeissa siirtää.

Kevätkausi 2025 kaipaa vielä tarkennuksia, vaikka aika paljon siihen merkkasin tapahtuneita asioita. Kuusisivuisessa listassa on suunnitelmat mm. kasvimaalavojen ja kasvihuoneen kasvatusaltaiden sisällöstä ja järjestyksestä. Lavakauluksia ei tietenkään uusiin asentoihin tai paikkoihin liikuteta, mutta niihin kylvämäni ja istuttamani kasvit noudattavat viljelykiertoa. Paitsi parsa ja mesimarjat, joilla on pysyvä paikka. 

Kevätkausi-listaan kirjaan myös erilaisten kevättoimien ajankohdat mahdollisine huomautuksineen. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi terassin öljyäminen, puiden ja pensaiden leikkausajat, jänisverkkojen poistoajat sekä tietenkin tietoa muutoskohteista. Kesäkukkaistutukset pyrin suunnittelemaan etukäteen, tosin varsin ylimalkaisesti. 

Useamman vuoden samanlaisia listoja tehneenä niitä on kiva verrata. Näin voi myös tarkastaa, milloin on syytä varautua kuluvan vuoden toimiin.

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia hörhöjä. Yksi tällainen listahörhökin. Ainakaan en listoillani vahingoita ketään toista. Mitä nyt paria kärpästä, kun saatan niitä lätkäistä kierrätyspaperiksi menevällä vanhalla listalla. 

Lämpimämpiä päiviä odotellessa toivotan kaikille kivaa viikonloppua!

 

Väriä ja makua ruokapöytään

 

Tästä kesästä tuli aivan yhtä mainio tomaattikesä kuin edellisestäkin. Tomaatit alkoivat kypsyä kesäkuun lopulla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kaupasta tomaatteja ostaa. Kasvatan pääosin kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja varmimmin kennokasarissani. Viime päivien lämmössä tomaatit ovat kypsyneet vauhdilla. Muutaman päivän välein olen saanut kahden litran kulhon täyteen kypsiä tomaatteja. Nyt tahti hidastuu, sillä raakileita on vähemmän. Kukkia on edelleen paljon, mutta ne tuskin kaikki ehtivät hedelmiksi kehittyä.

Myös kurkkuja on riittänyt. Etenkin Sherpa on tuottoisa, samoin Beth Alpha. Pitkä Cordoba-kurkku on hitaampi kasvamaan ja kypsymään. Se venyy kuitenkin pituutta ihan huomaamatta, joten kasvarissa on syytä tehdä tarkastuskäynti usein.

Eilen leikkasin tuoksuherneistä siemenkotia kasvarin vierellä. Silmäkulmaan osui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yksi Sherpa oli kasvattanut kurkun kasvihuoneen seinän ja kasvatusaltaan väliin. Se oli niin pullea, että kurkun pois saadakseni minun piti siirtää kasvatusallasta reilusti kohti keskilattiaa. Kurkku oli jo hiukan ylikypsynyt, mutta syötyä sekin tulee.

Meillä ei ole perunamaata. Viime kesäiseen tapaan laitoin keväällä kolme Annabelleä isoon muoviruukkuun. Aluksi perunaruukku oli kasvarissa ja myöhemmin siirsin sen ulos. Muovinen ruukku ei oikein hengitä. Paljaan taivaan alla ruukussa kasvaneet perunat ovat saaneet vettä vähän liikaakin. Kumosin ruukun nähdäkseni, saadaanko edes muutama mollukka ruokapöytään. Saatiinhan me. Pieniä ja niin nättejä Annabelle-perunoita, jotka maistuivat hyviltä.

Paprikoita minulla on kasvamassa kasvarissa kolmea sorttia: pitkulaista Zazua, pyöryläistä California Wonderia ja hoikkaa Lompardoa. Kuvan jälkeen paprikat ovat alkaneet värittyä; Zazu keltaiseksi, California Wonderit punaisiksi ja Lompardo niinikään punaiseksi.

Lavakauluksissa ei jättimäistä satoa voi kasvattaa. Tyyli on sellaista "vähän yhtä sun toista", jotta pääsee makuun. Itse kasvatettu maistuu niin hyvältä. Parasta taitaa olla kasvun seuraaminen ja pienetkin onnistumisen kokemukset.

 
Herneet on jo syöty, samoin useamman kerran kylvetyt ja korjatut retiisit. Porkkanat taitavat tykätä meidän lavakauluksesta, sillä niistä tulee maukkaita ja isoja. Ensimmäisenä maistelemme aina harvennusporkkanoita, jotka kypsyvät uunissa nopeasti yrttien ja oliiviöljyn maustamana.

Salaatin kanssa kävi jälleen kerran köpelösti, kun sirottelin vanhojen siemenpussien sisältöä turhan innokkaasti lavakaulukseen.Varsinkin rukola iti ja kasvoi hurjaa vauhtia. Emme ehtineet syödä sitä siinä tahdissa, kun se yltyi kukkimaan. 

Omien kylvöjen itämistä odotellessa laitoin pari kaupan salaatinjämää kasvimaalle. Niistä riittää kivasti sekä salaattiin että leivän päälle. Ehkä ensi kesänä jätänkin omat siemenet kylvämättä ja hankin kaupasta pari kunnon salaattipuskaa. Niistä syömme enimmän osan ja loppu laitetaan kasvimaalle.

Sipuli kuuluu ruokapöytäämme ruoassa kuin ruoassa. Talvivalkosipulin kanssa kävi ensimmäisen kerran hassusti. Syksyllä istutetut kynnet eivät jaksaneet lähteä kasvuun, kun lavakaulusta peitti pitkälle kevääseen paksu jääkansi. 

Istutin talvivalkosipulin viereen tavallista sipulia. Jospa se houkuttelisi valkosipulit henkiin, vaan niin ei tapahtunut. Lopulta tutkin, mitä mullasta löytyy. Vain lituskaksi mädäntyneitä valkosipulin kuoria. Niiden tilalle kylvin kehäkukkaa hyödyntääkseni tyhjäksi käyneen paikan.

Muutaman sipulin olen jo ottanut ruokaa valmistaessani. Pian pitänee korjata muutkin, sillä suurin osa varsista on laonnut. Tosin sipulia on myös yhdessä kukkapenkissä ja herukkapensaiden välissä. Istukaspussissa oli niin paljon sipuleita, etteivät kaikki mahtuneet lavakaulukseen. Lopuille piti keksiä muita paikkoja, joissa ne näyttävät ihan hyvin kasvavan.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottelias. Joinain kesinä reseptit ja ideat loppuvat kesken, kun kesäkurpitsaa kypsyy niin runsaasti. Kesäkurpitsan lisäksi kasvamassa on myös Tom Foxia ja spagettikurpitsaa. Muutama isompi molluska kurkkii lavakauluksen laidan reunalta kohti maata.

Kurpitsanversoja luikertelee kukkivina lavakaulusten välissä. Harrastan lavakauluksissa vuoroviljelyä eli kylvän/istutan samaa kasvista samaan laatikkoon korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Kurpitsan kanssa on aina oma miettimisensä, kun se on sijoitettava sellaiseen lavakaulukseen, jossa sillä on tilaa kiemurrella omia reittejään. Ei kuitenkaan nurmikon suuntaan, jotta nurmikkoa leikatessa ei tarvitse vältellä kurpitsanversoja.

Ruohosipulia löytyy kasvimaalta ja muutamista kukkapenkeistäkin. Vuosia sitten kuulin virolaisesta tavasta kylvää ruohosipulia ympäröimään ja reunustamaan kukkaistutuksia, koska sillä on tuholaisilta suojaava vaikutus. Saattaa olla legenda, mutta ihan käyttökelpoinen. Ruohosipuli on kaunis kukkiessaan ja myöhemminkin vie tilaa rikkaruohoilta.

Ruohosipulin lisäksi tilli ja persilja kuuluvat vakiokasvatettaviin. Viime kesänä ei tarvinnut persiljaa kylvää ollenkaan, sillä edellisvuotiset nousivat terhakkaasti ylös. Tänä keväänä kylvin taas uudet persiljat, jotka toivottavasti tuottavast satoa myös ensi vuonna.

Usein unohdan leikata ruohosipulia talveksi pakkaseen. Nyt olen koittanut ryhdistäytyä, jotta näitä mausteyrttejä löytyisi edes jonkun verran omista varastoista. Tottakai jonkun verran on ostettava tilliä ja persiljaa tuoreena, mutta moniin ruokiin ne käyvät myös pakastettuina.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa vesimelonia. Kylvämistäni kaksi iti ja kasvoi taimeksi. Sitten kumpikin jumittui muutaman sentin mittaan, jolloin olin valmis nakkaamaan ne kompostiin. Annoin pikkuisille mahdollisuuden, josta ne kiittävät. Nyt vesimelonit kiemurtelevat pitkin kasvihuoneen kattoa ja toinen lattialla. Muutama molluska on kehitteillä. 

En ole perehtynyt vesimelonin hoitoon sen tarkemmin, joten sato saattaa jäädä silmäniloksi. Ei haittaa ollenkaan, koska ensitaival vesimelonin kanssa on osoittautunut hauskaksi kokeiluksi. Näköjään aina on hyvä antaa mahdollisuus jollekin uudelle.

Hedelmätarhan puolella on pian kriikunoiden ja omenoiden vuoro. Kriikunoita tulee jälleen runsaasti alapihan kahteen ja Pikkupuutarhan yhteen puuhun. Kriikunoissani on jo vuosia ollut äkämäpunkki. Tänä vuonna kuitenkin vähemmän. Äkämäpunkki vioittaa jonkun verran myös hedelmiä, mutta onneksi niitä jää paljon myös syötäväksi.

Omenapuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Kukinta jäi lyhyeksi koleiden sadesäiden vuoksi. Pörriäisiäkään ei paljon näkynyt. Silti puissa on nyt paljon hedelmiä. Ainoastaan Huvituksessa, joka tavallisesti notkuu omenoista, on nyt vähiten hedelmiä. Puut ovat itse harventaneet itseään pudottamalla pienimpiä pois. Minun olisi pitänyt tehdä lisäharvennuksia, jotta jäljelle jääneet olisivat saaneet tilaa ja voimaa kasvuun. Taas jäi aikomukseksi, kuten monesti ennenkin.

Omenapuihini tuli tänä keväänä ensimmäisen kerran kunnon omenankehrääjäkoiporukka. Harsopusseja ilmestyi ensin Huvitukseen ja sen jälkeen niitä löytyi myös muista omppupuista. Pudotin pari kertaa harsopusseja puista suihkuttamalla letkulla vettä. Samalla tuli kasteltua istutuksia. Näyttäisi, ettei kehrääjäkoista ole ollut kovin suurta vahinkoa hedelmille.

Omenankehrääjäkoi munii vuoden tai kahden ikäisiin oksiin. Omenapuiden leikkaaminen loppukesästä saattaa vähentää toukkaesiintymiä, koska kevätleikkaus innostaa puuta kasvattamaan uusia versoja, jotka taasen toimivat hyvinä munintapaikkoina koille. Vanhoilla puillamme on varsin vähän kevättalvista leikkaustarvetta. Vesiversot leikkaamme yleensä heinäkuun lopulla. Niin teimme tänäkin kesänä. Jospa koit kokisivat puumme tympeinä munimispaikkoina ja muuttaisivat jonnekin kauas pois.

Mesimarja

Vadelmasta tuli vuosi sitten erinomainen sato. Nyt se lepää kerätäkseen voimaa ensi vuoden satoa varten. Sain sentään noin 10 marjaa, jotka olivat oikein isoja ja maukkaita.

Puna- ja mustaherukat on jo kerätty ja mehuksi keitetty. Karviaiset alkavat olla korjuukypsiä. En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin? Syödään suoraan puskasta, mikä jaksetaan. Ja lopuista mehua, kaiketi.

Kahdesta pensasmustikasta tulee lähinnä maistiaismarjoja. Minulla ei ole oikein sopivaa paikkaa isoksi kasvaville pensasmustikoille, Ne kun ovat myös jänisten herkkua, joten istutuspaikan pitäisi olla helposti aidattavissa. Syysvärin vuoksi kaksi pensasta mahtuu hyvin kasvimaalle.

2016 istutetusta Zilgasta tuli viime kesänä aika hyvä sato. Jonkun verran söimme rypäleitä sellaisenaan ja lopuista tein hyytelön. Nyt rypäleitä kypsyy viime vuotistakin runsaampi määrä. Zilga on hyvän makuinen, joskin aika pienikokoinen. Kun rypäleessä on lisäksi kivi, syömisessä ja säilömisessä on omat kiemuransa. Ehkä tässä on pian ryhdyttävä pohtimaan viininviljeliljän uraa. Voisin hyvinkin polkea pergolassa rypäleitä vastapestyillä varpaillani.

En istuttanut rypäleköynnöstä hedelmäsadon toivossa. Ilman muuta rypäletertut ovat mieluisia, mutta eniten tykkään köynnöksen tuomasta välimerellisestä tunnelmasta. Rypäleineen.

Kasvimaateemaan sopinee kuva esikasvattamistani auringonkukista. Pussi puna-auringonkukan siemeniä on pyörinyt laatikossani jo useamman vuoden. Laitoin keväällä kolme siementä multaan ja kaikki itivät. Istutin ne 14.5. kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Hauskasti kolmesta yksi on keltainen. Korkealla keinuvat auringonkukkani herättävät hilpeyttä puistossa kulkijoissa. 

Ylivuotoputki ei näy vielä tässä kuvassa.

Tämä kesä ei ole aivan yhtä kuuma ja kuiva kuin edellinen. Hellepäiviä on ollut useita putkeen, mutta onneksi välillä tulee vettä ihan kunnolla. Maa on silti aika kuivaa, minkä huomaa varsinkin jotain kaivellessa tai rikkaruohoja kitkiessä. 

Sadevesitynnyreistä on ollut suuri hyöty. Ensimmäisestä tynnyristä innostuneina hankimme toisen samanlaisen talon kellaripäädyn Ränni-Rosvolle. Ukkokulta laittoi tynnyreihin ylivuotoputken, mikä helpottaa sadeveden keruuta. Ei tarvitse käydä jokaisen sadekuuron jälkeen katsomassa, pitääkö yhteysletku Ränni-Rosvoon sulkea, ettei vesi valu tynnyrin laitojen yli. Tai kiirehtiä tyhjentämään kerättyä sadevettä jonnekin muualle. Nyt tynnyrit saavat rauhassa täyttyä ja mahdollinen ylivuotovesi menee salaojaan.

Sadeveden kerääminen on myös vähentänyt kaivoveden käyttöä. Pation päädyssä on joka kesä 200 litran tynnyri, jonkä täytän kaivovedellä. Ammennan sitten tynnyristä kastelukannuihin vettä, jolla kastelen lähinnä kesäkukkia. Sadevesitynnyrien ansiosta kaivovettä ei ole tarvinnut lorottaa kesäkuun jälkeen vanhaan tynnyriin. Sadevesi on riittänyt vallan mainiosti. Alapihalla on toinen 200 litran tynnyri, jonka niinikään täytän kaivovedellä. Kasvihuoneessa on taasen 150 litran saavi kastelujärjestelmää varten. Sitäkin on täytettävä pari-kolme kertaa kesässä.

Sadevesitynnyreistä on mahdollista johtaa vettä myös alapihalle, vaikka kasvimaa sijaitseekin kohtuullisen kaukana. Pitkässä letkussa vesi alapihalle tulee sen verran hitaasti, että letkun varressa pitäisi seisoa pitkät ajat ja siirrellä sitä paikasta toiseen. Toistaiseksi olen käyttänyt kasvimaan kasteluun kaivovettä, koska se vain on helpompaa ja nopeampaa. Minun "päreilläni" asioiden pitää tapahtua vikkelästi ja suunnitellusti, jotta pääsen jouhevasti siirtymään tehtävästä toiseen.

Crocosmia - Ruostekukka

Pienet ilonaiheet ovat usein niitä hienoimpia asioita. Lähes joka kevät sorrun ostamaan ruostekukan mukuloita. Saattaa olla, että olen joskus onnistunut saamaan nupun tai pari. En nyt äkkipäätä muista, olisiko niin tapahtunut. Vaan nyt on. Laitoin mukulat kellariin esikasvatukseen. Siirsin taimet 10.5. kasvariin ja 23.5. istutin ne samaan lavakaulukseen daalioiden kanssa. Ovat vähän ahtaalla, kun daaliat yltyivät vallan rehevään kasvuun. Nyt laatikosta nousee kaksi kukkavartta. Paikka on suojainen, kun ruostekukan takana nousevat tuoksuherneet ja vieressä daaliat. Aurinko paistaa tuohon puolesta päivästä iltaan saakka. Valoa on pilvisenäkin päivänä.

Eikä ruostekukkariemu pääty suinkaan tähän. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta ison ruostekukan juurakon. Laitoin sen isoon ruukkuun pergolan viereen. Pari päivää sitten huomasin ruukusta sojottavan useamman kukkavanan. Pitääkin muistaa kuvata nämä ihmeet. Syksyn tullen onkin pähkäiltävää, miten saan juurakot talvetettua.

Pensasmustikka

 

Hoitokissa Roope on edelleen teillä tietymättömillä. Emme ole luopuneet etsintätoimista emmekä toivosta. Arjen on kuitenkin pyörittävä ja elämän jatkuttava. Olen selvinnyt läheisten vakavista sairastumisista ja kuolemista. Selviän tästäkin.

Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ankara kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni
hellä ymnmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen
olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.

- Anja Porio -

Hyvää elokuun alun viikonloppua  ja antoisaa Avoimien Puutarhojen päivää kaikille!

Kasvihuoneessa pöhisee

 

Kylläpäs aika rientää. Tuntuu, kuin olisin saanut kasvihuoneen ihan äskettäin. Vaan tämäpä onkin jo sen 7. kesä. Hyvin olemme tulleet 5,4 neliön kokoisen kennokasvarin kanssa juttuun. Se ei ole mikään pihan kaunein kapistus, mutta ajaa asiansa erinomaisesti. Kasvihuoneeseeni ei mahdu divaania, ei edes pienempää nojatuolia. Eikä sielllä millään kovin pitkään jaksaisi aurinkoisena päivänä ollakaan. Automaatin avaamasta ikkunasta ja selällään olevasta ovesta huolimatta lämpö nousee helposti yli +30 asteen, joskus enemmänkin. Tomaatit, kurkut ja paprikat kasvavat siellä sopivasti ja niitä varten kasvihuoneen halusinkin.

Tämä kevät taisi olla oikullisin kaikista kasvihuoneeni tähän astisista. Sahaavan lämpötilankin ehkä kasvit olisivat sietäneet, mutta alle +5 asteen painuneet yölämpötilat saivat puutarhurin huolestumaan monena iltana. Yleensä tomaattini ovat pärjänneet hyvin niille virittämäni tuplaharsoteltan suojissa. Tällä kertaa vedin terassilta pitkän sähköjohdon, jotta sain lämmittimen öisin puhaltamaan helpotusta paleleville tomaateille.

Itseäni saan syyttää toukokuun loppupäivinä kärsimästäni hermoja raastavasta jännityksestä. Tomaatit ja kurkut olisivat pärjänneet kellarissa rehottavasta kasvustaan huolimatta. Piti kuitenkin taas hosua ja kuskata ne kasvariin.

Tomaatti Sungold

 
Vuosi sitten talvea ei ollutkaan ja kevätkin tuli ajallaan. Yölämpötilojen kanssa ei ollut ongelmia, joten siirsin tomaattini kasvihuoneeseen silloin 18.5.20. Aluksi tuplaharsojen alle, jotka kuitenkin otin pian pois. Samalla menetelmällä oli tarkoitus edetä tänäkin keväänä.

Tomaatti Rosella

Tomaattini ovat esikasvaneet kellarissa kasvilampun valossa vankoiksi ja korkeiksi. Koulimisen jälkeen ne viettivät jonkin aikaa pienemmissä purkeissa, kunnes 13.4. siirsin kaikki tomaatit, kurkut ja paprikat niihin 30 litran istutusastioihin, joissa ne jatkavat eloaan kasvihuoneessakin. 

Tänä keväänä tympäännyin tomaattien ja kurkkujen venymiseen kellarissa. Riskillä päätin siirtää ne kasvihuoneeseen jo 11.5. Korkeiden kasvien siirtäminen yläpihalla sijaitsevasta kellarista alapihan kasvihuoneeseen vaatii hiukan taiteilua ja sitäkin enemmän varovaisuutta. Vaurioitta siitä selvittiin jälleen kerran. 

Tuplaharsoteltat olivat paikoillaan aivan viime päiviin saakka. Aamuisin kävin nostamassa harsot etupuolelta ylös, illalla alas. Otin harsot kokonaan pois vasta ti 1.6. Nyt yöt ovatkin selvästi lämmenneet ja päivisin pidän kasvihuoneen oveakin auki tuuletusta edistääkseni. 

Varsinkin tomaatit ovat tällä hetkellä kiemuraisia ja vinoja vähän joka suuntaan. Harsotelttojen vuoksi jouduin laittamaan astiat turhan lähelle toisiaan, jotta harsoja sulkiessani ja aukoessani en vahingoittaisi kasveja. Tiistaina vietin pitkän tovin järjestelemällä tomaatteja paremmin.

Tomaatteja on 8 eri lajiketta; Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow pearshaped, Sungold ja Bumble Bee. Varkaita olen poistanut säännöllisesti. Seuraavaksi ajattelin ottaa kustakin tomaatista pari alinta oksaa pois. Luin jostain, että näin tehden tomaatti käyttäisi enemmän voimaa itse hedelmän tuottamiseen. Lisäksi puskat saisivat paremmin valoa.

Olen monesti miettinyt, kuinka mukavaa olisi löytää paremmin kasvustoon sulautuvaa tukinarua. Kraudasta löysin tämmöisen vihreän narukerän, joka on muistaakseni Nelson Gardenin tuote. Muuten hyvä, mutta tämä tukinaru ei kestä ollenkaan kosteutta. Tavanomaiseen tapaan laitan tomaateille ja kurkuille tukinarun niiden tyveen kouliessani taimia isompiin ruukkuihin. Lähes jokainen naru on käytännössä maatunut poikki mullassa ollessaan. Pari kertaa olen pelästynyt löytäessäni tomaatin tai  kurkun pitkin pituuttaan. Onneksi  eivät ole menneet poikki. Olen joutunut laittamaan uudet narut lähes jokaiselle tomaatille ja kurkulle. Palaan takaisin aiemmin käyttämääni harmaanruskeaan juuttinaruun.

Tällä hetkellä kasvarissa on varsin väljää. Yleensä päädyn hyllyt ovat täynnä purkkeja ja purnukoita täynnä kasveja. Nyt siellä on vahvistumassa kaksi neljällä eurolla ostettua kärhöä sekä siemenistä itänyttä basilikaa, kiinansipulia ja timjamia.

Paprika Lompado tai Zazu

Kurkkuja on kasvamassa neljä kappaletta kolmea eri lajiketta: Cordoba, Baby F1 ja Sherpa. Paprikoista löytyy Snacking Purple, Lompardo, Koral ja Zazu. Kurkuista Sherpa on kypsyttänyt jo viisi kurkkua ja lisää on tulossa. Baby F1:ssä on pieniä raakileita ja Cordoba keskittyy toistaiseksi kukkimiseen.

Kesäkurpitsaa vihreänä ja keltaisena

Kesäkurpitsalaatikolta otin jo harsopeitteen pois, sillä lehdet kasvoivat jo kiinni harsoon. Kasteleminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse avata ja sulkea harsoviritelmiä.

Herneitä ja sipulia

Osa herneistä on itänyt huonosti, osa taas liiankin hyvin. Tyhjensin olemassa olevat hernepussit tähän laatikkoon. Ehkä itämättömät olivat liian vanhoja. Sipuleita jäi yli, kun kaikki eivät mahtuneet toiseen laatikkoon. Laitoin ne herneiden kaveriksi.

Kesäkukkia

Vähintään yhteen laatikkoon on aina kylvettävä kesäkukkia. Erilaisia kosmoskukkia ja kesämalvikkia sekä kuvaa lähinnä olevaan reunaan villiporkkana Daraa. Dara on itänyt hitaasti, mutta kyllä sekin sieltä tulee. Kellarissa esikasvatetuilta Daroilta otti aikansa päästä mullan pintaan. Sitten alkoikin tapahtua. Esikasvatetut istutin maahan, niistä onkin tullut muhkeita kasvustoja.

Mangoldi

Mangoldia kylvän joka kevät sekä sen käytettävyyden että ulkonäön vuoksi. Mangoldin punainen lehtiruoti ja varsi ovat kaunista katseltavaa ilta-auringossa.

Mangoldin kanssa samassa laatikossa kasvaa Curly Scarlet-lehtikaalia, pinaattia ja kahta erilaista salaattia sekä muutama esikasvatettu ruusukaali. Pinatti ja salaatit ovat itäneet tosi huonosti. Salaattia voi onneksi kylvää uudelleenkin.

Valkosipulit ja tavalliset sipulit

Ukkokullan syksyllä istuttamat valkosipulit nousivat hyvin keväällä. Jonkin aikaa pidin lavan päällä harsoa, mutta otin sen pois jo runsas viikko sitten. Sipulit olivat yltäneet harsoon saakka.

Kasvimaalla on kahdeksan laatikkoa. Yhteen kylvin kolmea erilaista porkkanaa ja kahta retiisiä. Kasvihuoneeseen huhtikuussa kylvetyt retiisit ovat kasvaneet ja tulleet jo syödyiksi.

Yhdessä laatikossa on parsaa, joiden lomaan laitoin muutaman samettikukan. Omaa parsaa on jo syöty. kaksi parsaa jätin kasvamaan, koska tykkään niiden tillimäisestä olomuodosta.

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Yhdessä laatikossa on kaksi pensasmustikkaa, joille ei oikein kunnon paikkaa puutarhasta ole löytynyt. Kaveriksi mustikat saivat viime kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilan antamaa mesimarjaa. Paahteinen paikka ei taida olla mesimarjallekaan paras mahdollinen paikka. Kauniisti kuitenkin kukkivat.

Tämän kuvan jälkeen perunanvarsille on jo tullut mittaa.

Perunaa kasvaa kahdessa isossa ruukussa ja porkkanaa yhdessä.

Ribes rubrum 'White Grape' - Valkoherukka

Herukoissa on ollut valtava määrä kukkia. Vaikka pörriäisiä ei ole liiemmin ollut näkyvissä, näyttää raakileita ainakin puna- ja valkoherukkaan tulleen.

Pitkään jatkunut koleus vaihtui hetkessä aurinkoisiin hellepäiviin. Vettä tuli toukokuussa yllin kyllin. Auringon kärventäessä kasvimaata, kosteudesta ei näy jälkeäkään. Kasvihuoneen nurkalla seisova 200 litran tynnyri tyhjenee äkkiä kastelukannuja sieltä täyttäessä ja senpä vuoksi tapaan vetää letkun alapihalle ja kastella lavakaulukset sillä. 

Malus domestica 'Huvitus'

Omenapuut olivat aivan täynnä kukkia. Saapa nähdä, tuleeko syksyllä hedelmiä. Ainakin puut tarjosivat kauneutta yllin kyllin. Huvitus jo lopettelee, mutta syysomena on edelleen kukassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Blogger aiheuttaa taas hampaiden kiristystä ja höyryä korvista. En pääse kommentoimaan muiden blogeja enkä vastaamaan omaan blogiin tulleisiin kommentteihin. Lähetin taas Bloggerille palautetta, johon ei yleensä kukaan vastaa. Heillä taitaa olla suora putki roskikseen.

Vatsantäytettä ja silmäniloa

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Tämän kesän hyötykasvisato näyttää menevän enemmän maistelun kuin runsaan säilömisen puolelle. Vaikka lavakaulukset tunkisi täyteen siemeniä, määrällisesti niistä kasvavilla antimilla ei pitkälle pötkitä. Vaan sehän ei oikeastaan ole edes itse kasvattamisen tärkein pointti tällaisen taajamaomakotitalon puutarhassa. Parasta on päästä seuraamaan, kuinka syötävä todellakin kasvaa siitä pienestä siemenestä. Toki onnistuminen vaatii vähän hoitamista ja paljon kastelua, mutta sehän sujuu iloisena harrastaen. Itse kasvatettu maistuu paremmalta kuin mikään kaupasta ostettu. Jos nyt jonkinlainen liioittelu ja omaan pesään vetäminen on sallittua. Miksei olisi.

Heinäkuussa multaan laitettu kaupan salaatti

 

Lavakaulukset alkavat vähitellen tyhjentyä. Retiisien ensimmäisen erän kylvin toukokuussa ja toisen heti ensimmäisen retiisisadon poimimisen jälkeen. Kasvoivat muhkeiksi ja olivat siitä huolimatta maukkaita. Useinhan liian suureksi kasvanut retiisi tuppaa muuttumaan puisevaksi.

Härkäpapua oli yksi rivi ja pikkuinen sato syötiin kerralla. Herneitä olikin sitten muu osa samaisesta lavakauluksesta. Niitä naposteltiin ensin maistelumielessä ja lopulta kerättiin koko sato koriin, josta se hävisi parissa illassa.

Porkkanoita voisin kasvattaa enemmänkin. Ne ovat helppoja ja maukkaita. Ensimmäiset keräsin harvennuksena. Pikkuiset vauvaporkkanat ovat herkullisia vaikkapa kevyesti grillattuna. Elokuun alussa keräsin loput porkkanat, jotka syötiin sellaisenaan. Meillä syödään paljon porkkanoita monessa eri muodossa. Usein talvella kuorimme ja pilkomme pienemmäksi pussillisen porkkanoita, joita sitten napsitaan jääkaappikylminä mainostauolla. 

Heinäkuisen lauantain kasvimaakäynnin satoa

Punajuuren siemeniä en ostanut, vaan kylvin vanhat pussinjämät. Piti tulla raidallisia, vaan tulikin vaaleanpunaisia. Höyrytin punajuuret kukkakaalin kanssa kevyesti ja laitoin uuniin gratiinikastikkeella kuorrutettuna. Nam.

 

Persiljaa on vielä korjattavissa

Tilliä olen pakastanut netistä löytämääni vinkkiä käyttäen. Tein tillistä pieniä nippuja, jotka käärin folioon ja laitoin pakastimeen. Vinkin mukaan tillin pitäisi näin laitettuna säilyttää hyvin makunsa ja värinsä. Koska kylvin tilliä runsaasti, pilkoin sitä myös pakasterasiaan, josta on helppo ottaa tarvitsemansa määrä esimerkiksi keittoon. Persiljasta oli myös oivallinen vinkki, jossa persilja silputaan tehosekoittimella ja pakataan esimerkiksi jääpalakuutioihin pakastettavaksi.

Kesäkurpitsa ei enää näinä elokuun lopun päivinä kuki yhtä komeasti.

Kesäkurpitsaa on syöty jos jonkinlaisessa muodossa. Olen pilkkonut suoraan salaattiin, grillannut/paistanut ohuina suikaleina ja tehnyt lasagnemaista uuniruokaa. Joka vuotiseen tapaan pilkon kesäkurpitsaa myös valmiiksi pussiin, jolloin siitä on helppo talvella tehdä sosekeittoa. Elokuussa olen laiskotellut kasvimaan kastelemisessa, jonka vuoksi kesäkurpitsan lehdet ovat alkaneet kellastua ja kukinta loppunut.

 

Valkosipulisatoa kuivumassa puuvajassa

Ukkokulta korjasi runsas viikko sitten talvivalkosipulit puuvajaan kuivumaan. Samaan paikkaan hän laittoi myös tavalliset sipulit odottamaan jatkokäsittelyä. Sipuleita on poimittu jo jonkin aikaa ruoanlaittoon. Käytämme ruoanvalmistuksessa paljon sipulia, emmekä itse kasvattamalla pääse lähellekään omavaraisuutta. 

 

Palmukaali kasvaa komeasti

Lehtikaalia ja mangoldia olen ryöpännyt ja pakastanut. Sen lisäksi kumpaakin on syöty tuoreena. Käytän lehtikaalia jonkin verran pinaatin tapaan esimerkiksi suolaisissa piirakoissa. 

 

Mangoldista sain herkullisen reseptin Nilalta. Punaiset varret paistetaan ensin pannulla ja lopuksi lisätään pilkottuja lehtiä. Lisäsin mausteiden ohella myös yrttituorejuustoa ja hyvää tuli. Ensi kesänä taidan jättää lehtikaalin kylvämättä kokonaan ja korvata sen mangoldilla. Mangoldi on hyvää ja kaunista. Lehtikaali tuppaa olemaan ötököiden herkkua.

 

Palmukaalista voi satoa kerätä vielä nollakelilläkin. Se on kuulemma parhaimmillaan 3-4 kk:n kuluttua istutuksesta, joten paras jääköön viimeiseksi.

 

Vadelma 'Ottawa'

Vadelmasta tuli erinomainen sato. Mustaherukkaa emme saaneet kovin paljon, mutta Pohjanjätti-pensaatkin ovat vielä aika pieniä. Valkoherukkapensas on joka vuosi täynnä marjoja. Myös punaherukkaa tuli runsaasti. Viherherukassa oli muutama marja ja ne jätin linnuille. Kaksi karviaispensasta tuotti poikkeuksellisen vähän marjoja. Yleensä niitä on litratolkulla, nyt lähinnä maistiaiset. Herukat keitin mehuksi ja vähän pakastin kokonaisena.

Omena Valkeakuulas

Omenat kukkivat keväällä runsaasti. Valkeakuulaassa ja Huvituksessa on omenoita paljon, mutta kovin pienikokoisia. Punakanelissa on huomattavasti vähemmän omenoita, eikä Antonovkassa sitäkään. Pienen koon lisäksi omenat ovat hyvin toukkaisia eli varsin onneton omenasato tänä vuonna. Kriikunoita ei tule sitäkään. Eihän sitä voi hedelmäpuilta joka vuosi notkuvaa satoa odottaa. Viime vuonna omenoita ja  kriikunoita oli paljon. Viettäköön välillä lomaa.

 

Paprika Redskin

Paprikaa kylvin tapani mukaan liikaa. Osan taimista sain ujutettua pojan parvekkeelle. Onneksi en heittänyt ylimääräisiä taimia kompostiin vaan löysin niille paikat kasvihuoneessa. Kaksi Redskiniä on tuottanut runsaasti söpöjä paprikoita. Ne ovat kevyitä ja siemenettömiä. Kuin leluja, joskin hyvän makuisia. 

 

 

Paprikoita tuli sen verran runsaasti, että päätin säilöä osan. Löysin netistä paprika-sipuli -reseptin, jossa pilkotut paprikat ja sipulit keitetään hetken etikka-mausteliemessä. Valmista tuli kolmen purkillisen verran. Helppo ja maukas lisäke lautaselle.

 

Paprika Zazu

 

Maukas ja makea vihannespaprika Zazu on hoikka kaunotar, jossa kurveja riittää. Ensimmäiset niistä ovat punastuneet viikon sisällä. Zazut ovat sen verran makoisia, etten niitä säilö vaan syömme salaatissa ja vaikkapa leivän päälle viipaloituna.

 

Jättikurpitsoja tulee tänä vuonna vain yksi, eikä sitäkään jättiläiseksi voi kutsua.  Söpö  potkupallo, jonka ehkä koverran kynttilälyhdyksi. Tai sitten en. Laitoin palluralle kukkalautasen lepopaikaksi, jotta se ei sotkeennu multaan

 

Daucus carota - Villiporkkana

 

Kylvin ensimmäisen kerran kasvimaan koristukseksi villi(rikka)porkkanaa. Ensimmäiset kukat vasta avautuvat. Ehkä ensi vuodeksi hankin hennon rosaa Daraa, jos vain jostain löydän.

 

Tilli

 

Kosmoskukkien lisäksi kasvimaata kaunistavat kesämalvikit, malopit, kehäkukat, samettikukat, ruiskukat ja kahdessa isossa ruukussa myös tuoksuherneet. Minun silmilleni iloa tuottavat kyllä kaikki hyötykasvitkin. Mikäpä sen kauniimpi, kuin ilta-auringossa huojuva tillin kukinto.

 

 

Syyslannoitteen ostin jo ajat sitten. Säkit ovat odottaneet levitystä puuvajassa. Sade edistää lannoitteen imeytymistä maahan, mutta meillä ei ole satanut aikoihin. Niinpä sitten alkuviikosta päätin tarttua toimeen kiertäen puutarhan laidasta laitaan syyslannoitetta levittämässä. Yöt ovat olleet kosteita, nurmikkokin pitkälle aamupäivään ihan märkää. Jospa siitä kosteudesta on edes vähän apua lannoitteen imeytymisessä. Ja nythän näyttää sateitakin olevan tulossa.

 

 

Elokuinen viikonloppu on edessä. Nautitaan kesäisistä näkymistä ja iloitaan puutarhan antimista. Tai päinvastoin. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!