Taimien tunnistus -haaste

Tulipa Sun Lover

 

Puutarhaeloa -blogin Riitta haastoi valokuvaamaan pieniä taimenalkuja ja nimeämään kuvat. Taimet voivat olla joko jo istutettuina puutarhaan tai tulossa olevia pikkutaimia kylvöastioissa. Ne voivat olla joko perennojen tai kesäkukkien taimia.

Tarkoitukseni oli toteuttaa haaste jo aiemmin, mutta arkinen elämä ja kasaantuvat puutarhatyöt ovat pitäneet minut poissa tietokoneen ääreltä. Myös kuvauskierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi, kun ei vaan ehdi. 

Helteiset aurinkopäivät ovat laittaneet kasveihin vauhtia. Osa näistä kuvista on jo selvästi vanhentuneita, sillä monet kasvavat korkeutta ja leveyttä näillä lämmöillä nopeasti. Toisaalta äärimmäinen kuivuus hidastaa jonkin verran kasvua.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Autotallipäädyn käytävän varrella kasvaa sinivalkokukkaista kyläkurjenpolvea. En äkkipäätä löytänyt varmaa tietoa, mutta muistikuvani mukaan olen saanut kasvin OmaPiha-lehden tilaajalahjana (ehkä v. 2014). Aluksi istutin kasvin alapihan Ovaalipenkkiin. 

Moni kasvi harrastaa pihallani kiertämistä. Näin kävi kyläkurjenpolvellekin. Jaoin sitä pikkupuutarhaan ja tuonne käytävän reunaan ihan vain kokeillakseni, kasvaisiko se ongelmalliseksi kokemassani paikassa. Kasvaahan se, vaikka paikka on varjoisa ja talvisena lumenvarastointipaikkana vähän ankea.

Ihmettelen joka kevät, miten sinnikkäästi kyläkurjenpolvi nousee lumikolalla runnellusta maasta. Käytävältä loskan mukana kasvin ympärille levinneen kivituhkan keskeltä. Vastasyntyneenä se näyttää hiukan nokkoselta. Nopeasti vilkaistuna sitä saattaa pienenä luulla jopa vuohenputkeksi. Tästä kuvasta kestää vielä tovi kyläkurjenpolven kukkimiseen. Kukka on hauskasti kokonaan valkoinen tai terälehdissä on sinisiä viiruja.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Tämän punertavan pikkuisen karvakaverin moni varmaan tunnistaa jaloangervoksi. Ensin mullasta nousee yksi, pian toinen ja kohta niitä on kokonainen joukkue. Pituuden lisääntymisen myötä pikkuisen latvus jakaantuu lehdiksi ja varren karvaisuus häviää. Muutaman sentin kokoisena varret punertavat. Mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisempi kukka. Tämä yksilö on mielestäni valkoinen Brautschleier.

Jaloangervot ovat kauniita ja minusta myös helppoja. Enpä ole tavannut niissä tauteja tai tuholaisia. Jaloangervot menestyvät parhaiten puolivarjossa, mutta myös aurinkoisella paikalla. Meillä monet jaloangervot kasvavat aurinkoisessa paikassa, jossa viime vuosina on ollut yhä kuivempaa. Niinpä jaloangervot eivät kasva kovin reheviksi.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Tunnistatko tämän ruskean mörököllin? Vasta mullasta nousseena sitä ei helposti edes havaitse, koska ruskeana se maastoutuu tehokkaasti multaan. Tämä pieni otus on liuskavaleangervo, joka venyy nopeasti korkeaksi ja isolehtiseksi kasviksi. Keväällä herätessään pikkuinen on ruskea, mutta isona väri vaihtelee valosta riippuen vihreästä punaruskeaan.

Ostin yhden ainokaisen taimen ja istutin sen tontin puistoreunassa kasvavien tuijien ja rhodojen väliin. Ehkä jopa liian lähelle rhodoja, mutta hyvin nuo ovat yhdessä eläneet. Liuskavaleangervoni on viihtynyt niin hyvin, että se on lisääntynyt alueellaan aika kivasti. Vuosi sitten kaivoin muutaman taimen, jotka istutin Makkaripenkkiin. Liuskavaleangervo kukkii kermanvalkoisena. Omani eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. 

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Syyskimikin kanssa minulla ei ole ollut suurtakaan menestystä. Jos kukintaa ajatellaan. Tämä valkokukkainen syyskimikki tekee joinakin syksyinä kukkavanan, joka ei yleensä kuitenkaan ehdi avautua. Olen joskus miettinyt kasvin siirtämistä, joka ei ole kuitenkaan toteutunut. Tuossa se viihtyy ja nousee uskollisesti kevät toisensa perään. Olkoon kukkimatta, jollei kerran halua.

Clematis mantsurica - Mantsuriankärhö

Toisten kauniita ja hyvävointisia kasvikuvia katsellessa tulee mieleen, onko muilla lainkaan epäonnea kasvien kanssa? Välillä tuntuu, että joidenkin kasvien kanssa elo on silkkaa taistelua ja toistuvia istutusyrityksiä. 

Mantsuriankärhö on meidän pihalla hyvä esimerkki muutaman vuoden omituisesta taistelutoveruudesta. Tai huikentelevaisesta päättämättömyydestäni, kun aina innostun hankkimaan jonkun kasvin tietämättä ollenkaan, mihin sen istuttaisin. Sitten harhailen pitkin tonttia tainipurkki ja lapio kädessäni etsimässä sopivaa paikkaa. 

Mantsuriankärhö on asunut jo kolmessa paikassa. Jokaisessa paikassa se on keväisin noussut ja kasvanut vähän, mutta missään siitä ei ole tullut kunnon kärhöä. Syksyllä siirsin sen neljännen kerran sillä ajatuksella, että tuli mitä tuli. Toivottavasti hyvä maanpeitekasvi Kurgaaniin, mutta varauduin myös menetykseen. Niin vain nousi tänäkin keväänä pikkusydänten ympäröimänä. Moisesta sinnikkyydestä tämä kärhö pitäisi palkita. Pian meillä on jo niin mielenkiintoinen yhteinen taival, ettei kohta osata edes erota.

Mantsuriankärhön pitäisi olla talvenkestävä, eikä se ole kovin vaativainen kasvualustan suhteen.

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Haastan seuraavat blogit:

Kivipellon Saila
Navettapiian puuhamaa

Haasteen säännöt:

Haasta seuraavat blogit esittelemään omia alkuun lähteneitä taimiaan. Saa osallistua vaikkei olisi saanut haastetta ja saa osallistua useaan kertaan, sillä kasvit lähtevät kasvuun pitkällä aikavälillä. Saa vertailla kuvin ja sanoin, ja saa myös kysellä jos itse ei tunnista taimiaan. 

Jos ja kun osallistut haasteeseen, käy jättämässä postauksesi linkki tämän haasteen kommentteihin. Kerään haasteeseen osallistuneet postaukset listaksi, jossa ne ovat myöhemminkin kootusti tarjolla.