perjantai 13. tammikuuta 2023

Työvoitto

 
Työvoitto eli neulepusero Kallaveet on vihdoin valmis. Koen ylittäneeni itseni monessakin mielessä. Sain aloitettua ja vietyä loppuun pitkään suunnittelemani isomman neuleprojektin. Jopa siinä mielessä onnistuneesti, etten vanhojen tapojeni mukaan ollut siihen jo ensisenteillä tyytymätön, enkä siis purkanut puseroa missään vaiheessa.

En ole vuosikausiin kutonut mitään villasukkia tai pikkulapsen puseroa suurempaa. Aikoinaan kudoin paljonkin niin itselleni kuin lapsille. Nykyisin olen kovin lämminverinen ja siksi käytän hyvin vähän paksumpia vaatteita. Ei siis ole ollut tarvetta villatakeille tai -puseroille. Ehkä myös halu ja kyky paneutua isompaan neuleprojektiin on ollut kadoksissa.

Kallaveet-puseron ohje ei ollut vaikea, vaikka parissa paikassa jouduin hetken pähkäilemään, miten etenen. Osin syynä varmaan oli tottumattomuus tämän kokoluokan neuleisiin. Kaarrokkeen pitsikuvion tekeminen oli hidasta, sillä se koostui 59 erilaisesta kerroksesta. Piti olla tarkkana, että langankierrot ja yhteenneulotut menivät oikein, ettei puikoilla yhtäkkiä ollut liikaa tai liian vähän silmukoita. Hidastempoinen tarkkaavaisuus kannatti, sen ansiosta pysyin hyvin mallin silmukkalukemissa.

 
Käsialasta tuli turhan epätasaista. Työn paino lisääntyi sen edistyessä. Useiden kymmenien silmukoiden rivejä piti välillä käsin siirtää pitkillä pyöröpuikoilla eteenpäin. 7veikka ei myöskään ole paras mahdollinen lanka tällaiseen työhön, vaikka se vahvuudeltaan vastasi ohjeen lankasuositusta. Puserosta tuli paksu ja painava. Kokokin olisi voinut olla pienempi.

Yllättävän nopeasti pusero valmistui. Aloitin kutomisen 19.12. Viimeistelin työn ma 9.1. eli kolme viikkoa, enkä suinkaan joka päivä puseroa kutonut. Positiivisinta on se, ettei kertaakaan tullut tarvetta heittää työ päin seinää. Päinvastoin, aion tarttua uusiinkin haasteisiin, kunhan sopiva löytyy. Tässä välissä taidan pakertaa parit villasukat.


Loppiaisen valkeat hankimaisemat vaihtuivat tiistai-iltana tänne etelään niin tutuiksi harmaiksi loskakeleiksi. Rapa lentää ja niin on vaarassa lentää ihmisetkin. Nimittäin pyllylleen. Ehdittiin sentään tammikuun toiselle viikolle ennen ensimmäistä hiekoitussessiota. Joka on nyt kertaalleen tehty. Näillä vesisadelukemilla voidaan varmaan kohta sanoa hyvästit niin lumelle kuin jäällekin.


Hanki vajoaa vauhdilla. Tuskin tämän talven lumisateet ovat kaikki alas tulleet. Lisää on taatusti luvassa. Onpa ainakin taas tilaa työntää uusia lumia, kun edelliset ovat sulaneet. Jonkin verran jännittää, ettei vaan tulisi viime vuoden kaltaista jäätikköä ympäri puutarhaa. Täällä etelärannikolla routa ei ole kovin paksua, vain 1-10 cm ja sateet sulattavat sitä lisää. 15 vrk:n ennusteiden mukaan lämpötila pysyy plussalla tai nollassa. En toivo paukkupakkasia heti näiden vesisateiden perään jäädyttämään paikkoja.

Jänikset vierailevat pihassa ahkerasti. Joulun aikaan pihassa temmeltäneitä valkoisia metsäjäniksiä ei nyt ole näkynyt. Sen sijaan ainakin yksi iso rusakko istuu harva se ilta etupihan marjakuusen alla napostelemassa lintulaudalta pudonneita siemeniä.

Olopihan käytävän reunalla on myös joku jänis käynyt tonkimassa syötävää. Sulkaneilikoita on näppärästi silputtu lumelle.


Ellibsistä lataamani Iida Rauman Hävitys on nyt kuunneltu loppuun. Olipa intensiivinen luku- tai siis kuuntelukokemus. Aika rankka tarina, joka herätti paikotellen vahvoja tunteita. Teki mieli huutaa, että tuo on kerrassaan epäoikeudenmukaista, väärin, ymmärtäkää, auttakaa nyt edes joku. Pidin historiaosuuksista. Myös turun murretta oli mukava kuunnella, eikä sen ymmärtäminen tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Onhan sukujuureni tämän murrealueen vaikutuspiirissä. Lukija Karoliina Niskanen hoiti osuutensa kiitettävästi.

Runsaan 13 tunnin kokonaisuus pilkkoutui luonnollisesti useampaan osaan, sillä kukapa jaksaisi noin montaa tuntia yhtäsoittoa istua äänikirjan äärellä. Aluksi luin kutoessani, sitten illalla sängyssä. Makuulla lukeminen osoittautui virheeksi joka kerta. Nukahdin nopeasti ja tehokkaasti. Aktiivisempaa kuuntelemista varten kunnon kuulokkeet ovat välttämättömät, jotta ulkopuolelta tulevat äänet eivät häiritsisi lukukokemusta.

Todennäköisesti aion vastaisuudessa lainata uusia äänikirjoja, mutta perinteinen kirja on edelleen suosikkini. Iida Rauman kirjaa kuunnellessani kaipasin yhden jos toisenkin kerran käsiini konkreettista kirjaa voidakseni palata johonkin tapahtumaan tai tarkastaa yksittäisiä asioita.


Joulukoristeet on korjattu pois. Muutamia valosarjoja on edelleen siellä täällä. Osa saa jäädäkin pimeimmäksi aikaa. Osan laitan laatikkoon, kunhan niiden paristot ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Pari amaryllistä on edelleen fiinissä kunnossa, samoin yksi joulutähti. Varaston oveen laitoin loppusyksystä ostamani kranssin, jonka koristeet ehtivät jo marraskuussa aloittaa litistymisen ja rypistymisen. Onpahan kuitenkin väriä hetkeksi aikaa.


Tuntuu ihan mukavalta, kun juhlapyhien putki on vaihtunut normaaliin arkeen. Saappaat jalassa vesisateita uhmaten kohti kevättä. Eikö niin!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! 

PS.
Blogger siirtää edelleen omavaltaisesti kommenttejanne roskapostiin. Älkää siis ihmetelkö, jos ette heti löydä omaanne. Käyn kyllä säännöllisesti klikkaamassa niitä julkaistaviksi ja vastattaviksi.


30 kommenttia:

  1. Hieno ja varmasti suuritöinen villapaita! Jaksoit loppuun asti varsin nopeasti. Pitsineule on kaunista ja sitä on näköjään hihansuissakin.
    Isoja neuleita on omalla tavallaan kiva tehdä, mutta niissä on aina niin monta ehkä -kohtaa. Niissäkin pätee aina se sama juttu, että kun teet yhden, niin se seuraava olisi jo sopiva :) Minä en saa ainakaan juuri koskaan sopivia lopputuloksista. Villapaidat jää myös usein kaappiin käyttämättöminä. Silti olisi niin mukava välillä tehdä joku isompi neule. Sellaisesta minäkin taas haaveilen välivuoden jälkeen. Aina on se toivo, että jos löytyisi sellainen, jota sitten varmasti tulisi käytettyä.
    Tein Seiskasta muutama vuosi sitten kaarrokeneuleen ja se tuntuu vähän paksulta, mutta olen käyttänyt sitä silloin, kun tiedän olevani ulkona pitempään ja tarvii olla lämmintä.
    Ehkä sinäkin saat kiinni äänikirjoista :) Minä muistan olleeni aluksi hieman epäluuloinen, kunnes huomasin olevani koukussa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varauduin puseroa aloittaessani lukuisiin ehkä-kohtiin. Yllättäen työ eteni sujuvasti. Toiveissa ja suunnitelmissa on jatkaa tällaisia suurempia töitä. Samalla saisin tilaisuuden korjata niitä kohtia, jotka tässä työssä osoittautuivat miinuksiksi. Ainakin ohuempia pitää jatkossa tehdä. Tuolla neuleella on liian paksuna suuri vaara jäädä hyvin vähäkäyttöiseksi.
      Aion jatkaa äänikirjaharrastusta, kunhan en tee sitä makuulla. Voisin kyllä harkita äänikirjoja unta tuomaan, kun viime aikoina on tullut valvottua turhan paljon. En kyllä luovu perinteisistäkään kirjoista. Niillä on vankka paikkansa elämässäni.

      Poista
  2. Nätti villapaita! Tuo pitsikaarroke on erityisen hieno. Käsialan epätasaisuutta ei ainakaan kuvasta huomaa ja käytössä neule vielä muotoutuu.
    Jäätiköllä kannattaa olla varovainen. Pyllylleen keikahtamisen lisäksi jäätiköllä voi liukastua myös naamalleen, se huomattiin jo heti vuoden aluksi. Toivoisin, että sää kääntyisi näiden plussakelien jälkeen pakkaselle räntäsateen kautta. Silloin ei olisi niin liukasta.
    Äänikirjoja en ole vielä kokeillut. Olen aika nopea lukemaan, joten saattaisin tuskastua kertojan hitaampaan lukutahtiin. Paperisesta kirjasta on myös tosiaan helpompi palata tarkistamaan aiemmin tapahtuneita asioita myöhemmin. Kävin tällä viikolla lainaamassa kirjastosta pinon kirjoja, jotka nyt odottavat lukemistaan. Huomasin nimittäin, että Kirsi Pehkosen koko Jylhäsalmi-sarja oli hyllyssä, joten otin niistä kaikki mukaan. Usein on käynyt niin noissa useamman kirjan sarjoissa, että ensimmäisen luettuaan on pitänyt odotella seuraavaa palautuvaksi. Nyt kun koko sarja on itsellä, pääsee jatkamaan tarinaa saman tien eteenpäin kun on edellisen osan laskenut hyppysistään. En ole aiemmin lukenut Pehkosen kirjoja, mutta takakansitekstien perusteella sarja tuntui sopivan kevyeltä viikonloppulukemiselta. Saa nähdä, vastaako sisältö ennakko-oletuksia.
    Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, naamalleen kaatuminen sattuu taatusti yhtä mojovasti kuin pyllylleen keikahtaminenkin. Toivottavasti et (tai kuka teistä kaatuikaan) loukannut pahasti. Pieni pakkanen ja räntäsateen kautta lumeksi, kuten totesit, olisi sopiva tapa siirtyä vähemmän jäisiin keleihin.
      Karoliina Niskanen luki Iida Rauman kirjaa aika hengästyttävällä vauhdilla. Joissain kohdissa olisin kaivannut pidempiä pysähdyksiä, jotta kuuntelijalle olisi jäänyt enemmän aikaa sisäistää kuulemaansa. Toki tekstiä olisi voinut rullata niin taakse- kuin eteenpäinkin kohtuullisen helposti.
      Kirsi Pehkonen on minulle uusi tuttavuus. Kävin googlettamassa lisätietoa saadakseni. Paras tapa ilman muuta on lukea hänen kirjojaan. Olen itsekin toisinaan lainannut jonkun kirjailijan kirjasarjoista useamman osan kerrallaan juuri sen vuoksi, ettei tarvitse viikkotolkulla odottaa päästäkseen tarinassa eteenpäin. Vanhempien kirjojen lainausaikaa on helppo jatkaa netissä, kun niissä harvemmin on pitkiä varausjonoja. Uutuuksien kanssa tilanne on hankalampi. Meillä suosituimpien uutuuskirjojen laina-aika on yleensä alkuun 2 vkoa.
      Viikonloppu nytkähti alulle. Toivottavasti ehdit muilta kiireiltäsi myös Pehkosen tarinoiden pariin.

      Poista
  3. Kaunis villapaita 😊 Epätasaisuus ei juuri silmään ota kuvasta. Toki sitä saa siloteltua höyrykäsittelyllä tai liottamalla haaleassa vedessä 🙂 Itse olen pari villapaitaa neulonut ja huljuttelin molemmat vedessä ja varovaisesti venyttelin eri suuntiin. Mutta käytössäkin asettuvat pikku hiljaa 🤭
    Minäkin olen muutaman äänikirjan nyt kuunnellut ja ne ovat ihan kivoja, jos lukija on hyvä. Itsellä tulee helposti ahdistus kirjoissa joissa on vuoropuhelua, koska kirjaa lukiessa saa itse päässä kehitellä hahmoille äänet, mutta äänikirjassa se ei oikein onnistu. Samoin olen myös harmitellut, että on hankala palata takaisin päin tarkistamaan jotain. Kuitenkin silloin tällöin ne ovat ihan mukavia.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka! Yleensä höyrytän kutomukseni. Pusero vielä odottaa sitä toimenpidettä. Ei se niin hirveän epätasainen ole, mutta olen aika kriittinen omia tekosiani kohtaan.
      Karoliina Niskanen on hyvä valinta tuon Iida Rauman kirjan lukijaksi. Tässä teoksessa on vähemmän vuoropuhelua, joten ei tarvinnut liiemmin hahmojen ääniä pohtia. Edellistä äänikirjaa kuunnellessani minua häiritsi mm. se, että kirjan miehet ja lapset saivat aikuisen naisen äänen. Kaipa sitä enemmän kuunnellessa oppii sopeutumaan ja luomaan äänimaailmat omassa päässään.
      Äänikirjoissa on hyvät ja huonot puolensa, kuten kaikissa asioissa. En koe vielä menettäneeni sydäntäni äänikirjoille.
      Sinulle myös mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. On ehdottomasti työvoitto, kun saa suuren neuletyön valmiiksi. Puserostasi tuli oikein kaunis, onnittelen saavutuksestasi!
    Täälläkin on satanut vettä ja taas välillä lunta. Toistaiseksi ei ole ihan kauhean liukasta, eikä tarvitsisi tullakaan jäätiköitä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Nyt olisi runsaasti intoa aloittaa joku uusi isompi projekti, mutta sopivaa mallia ei ole vielä löytynyt.
      Meillä mittari näyttää +2.5 ja vettä sataa, välillä ihan kunnolla. Autoilusta tuli näiden plussakelien myötä pujottelua, kun pitää väistää sateen synnyttämiä reikiä asfaltissa.
      Rentouttavaa viikonvaihdetta sinulle!

      Poista
  5. Onnittelut sinulle hienon villapuseron neulomisesta. Kaunis malli.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Neulepuseron malli on kaunis ja itse asiassa aika helppo. Oli kiva tehdä ja ilo saada valmiiksi.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Mahtava, upea, ihana, komea ja hurmaava neulepusero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ylenpalttisista kehuista! Näillä elää taas pitään.

      Poista
  7. Ooooh - upea neule ja jo on puikot saaneet suihkia - niin nopeasti olet neuleen tehnyt. Nuo pitsineuleet istelleni kaikkein vaikeimpia - joten todellakin arvostan - niin kaunis tuo kaarroke ja on siinä saanut tarkkana olla!

    Äänikirjat ovat saaneet olla osaltani rauhassa - jotenkin kaipaa korvilleen vain hiljaisuutta/rauhaa, kun arki on äänien ympäröimää, mutta varmasti mukava vaihtoehto... minä jotenkin rakastan paperia... kirjansivujakin saatan silitellä, vanhoille teksteille ja paperillekin antaa uusia olomuotoja. ohhoh... mihinhän ajatukseni karkasivat - piti ihailla tuota upeaa kranssia, onko se kättesi töitä?
    Viikonlopun jatkoaja ja pysykäämme pystyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen! Kompastuskiveni on edelleen kirjoneule, josta teen aina aivan liian tiukkaa. Vaatii ilmeisesti lisää harjoittelua. Tämä pitsineule ei ollut vaikea. Olen kaikesta huolimatta ylpeä saatuani työn onnistuneesti valmiiksi.
      Onpa mukava löytää hengenheimolainen suhteessa konkreettiseen kirjaan. Olen myös samaa mieltä äänimaailmasta. Ympärillä on niin valtavasti ääriä, että usein kaipaan ihan vain täydellistä hiljaisuutta. Minustakin kirjaa on pyöriteltävä käsissä, tutkittava takakantta ja sivulehtiä, tutustuttava kanteen ja vasta sitten ryhdyttävä lukemaan. En usko, että äänikirja koskaan voittaa sydämessäni paperista painosta. Äänikirjat myös vähentävät kirjailijoiden työstään ansaitsemia tuloja merkittävästi.
      Kranssi on ihan kaupasta ostettu, eikä siinä ollut ainuttakaan tietoa tekijästä.
      Hyvin pysyy sisällä pystyssä. Piti lähteä ulkoilemaan, mutta kaatosateessa se ei ole erityisen houkuttelevaa.
      Mukavia viikonlopun päiviä sinulle!

      Poista
  8. Onnittelut upeasta villapaidasta! Onpa kaunis malli.
    Mullakin on parhaillaan Hävitys meneillään. Aikamoista menoa, ja miten asiat voikaan kääntyä niin päälaelleen, jos aikuinen ei kuuntele ja on suorastaan pahansuopa. Nautin myös turunmurteen kuuntelusta, vaikken sieltä suunnalta olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä Kallaveet-malli on minustakin kaunis.
      Luin tänään lehdestä Iida Rauman haastattelun. Kirja on pitkälti hänen henkilökohtaisesti kokemaansa, mikä itse asiassa järkyttää vielä enemmän. Miten julmia me aikuiset voimme ollakaan.

      Poista
  9. Onpa kaunis neule! Tuo kaarroke ja hihansuiden koristeet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kaunis kaarroke! Siihen ihastuin ensinäkemältä niin paljon, että rohkenin ryhtyä hommiin. Olen kovasti tyytyväinen. Varsinkin, kun en ole vuosikausiin mitään isoa kutonut.
      Kommenttisi oli mennyt roskapostiin. Siksi vastasin siihen vasta nyt.

      Poista
  10. Aivan huippuihanuus tuo paitasi ja valkoisena ehdottomasti kaunein.
    Meilläkin tiet ovat aivan luistinratana. Jään päällä on vettä ja sorituksesta ei ole ollut tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään tästä neulepuserosta kovasti. Värin valinnassa jouduin pähkäilemään aikani, mutta totesin valkoisen sopivan parhaiten eniten käyttämiini housuihin ja hameisiin.
      Meillä vesisateet veivät vihdoin liukkaudenkin useimmista paikoista. Nyt sataa uutta lunta.
      Sinunkin kommenttisi oli mennyt roskapostiin, jonka vuoksi vastasin siihen vasta nyt.

      Poista
  11. Onpa hieno pusero :) - itsekin voisi vaihtelun vuoksi kutoa välillä jotain muutakin kuin pelkästään villasukkia, voisin opetella myös sen virkkaamisen taidon kun semmoinen ei oikein minulta luonnistu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pitkästä aikaa kiva kutoa muutakin kuin sukkaa. Suosittelen. Virkkauksessa osaan lähinnä perussilmukat. Siinäpä olisi opettelun aihe.

      Poista
  12. Kaunis neule! Äänikirjoihin en vielä oo tuttavuutta tehny, ehkä tulevaisuuvessa. Mahottoman liukasta on tiälläkin ja varovainen on oltava tiellä liikkuessa, autolla tai jalan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Saapa nähdä, kuinka monta äänikirjaa minun tulee kuunneltua. Toistaiseksi palasin paperiversioon, kun Ellibsistä ei sopivaa kuunneltavaa löytynyt.
      Täällä on kohta kaikki lumi ja jää sulanut. Parhaillaan sataa vettä kaatamalla, kuten edellisinäkin päivinä.

      Poista
  13. Ooh, kylläpä se valmistui nopeasti ja minusta näyttää tasaiselta ja täydelliseltä. Onnittelut upeasta uudesta villapaidasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neulepuseroa oli kiva tehdä, mikä varmasti edesauttoi nopeaa valmistumista. Ei jää viimeiseksi. Kunhan löydän uuden mielenkiintoisen mallin ja sopivat langat.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!