Näitäkään ei sovi unohtaa

Lilium martagon 'Manitoba Morning'

 

Kesä etenee vauhdilla ja puutarhassa riittää esiteltävää ja ihailtavaa. Pionit, ruusut ja kärhöt ansaitsevat ilman muuta kaikki kehut ja katseet. Ei kuitenkaan sovi unohtaa pienempiä kohteita, vaikka kuinka meinaisivat jäädä isompiensa jalkoihin. Suunnittelen usein jättäväni osan kasviesittelyistä talvi-iltojen iloksi. Mutta ei niitä sitten kuitenkaan malta säilöä kuva-arkiston uumeniin, kun kaikki ovat niin ihania ja itselle tärkeitä.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Joitakin vuosia sitten en tainnut edes tietää, että varjoliljojen lisäksi on myös muita marhanliljoja. Sitten valo syttyi päässäni ja taas minua vietiin. Piti saada pilkullista, piti saada oranssinpunaista, piti saada auringossa loistavaa tummaa viininpunaa. Marhanliljoja ei ole kovin hyvin saatavissa. Sipuliluetteloita kannattaa kahlata tarkkaavaisena, jotta mikään ihanuus ei pääse livahtamaan ohi silmien. Sitten vain tilaamaan tai kaupan hyllyltä koriin laittamaan.

Lilium martagon

Syksyllä 2016 istutin viininpunaisen marhanliljan alapihan Kiemurapenkkiin. Se kukki heti ensimmäisenä kesänään ja kaikkina sen jälkeenkin. Voi, miten monta kertaa olen hypellyt sen ympärillä kameran kanssa. Auringon paistaessa alkuillasta tontin puistopäädyn suunnasta, säteet osuvat turbaanien tummanpuhuviin terälehtiin saaden ne säihkymään lumoavan kauniisti.

Lilium martagon var. cattaniaea

Tämä auringon valossa niinikään kiiltävä tummanpunainen varjolilja on kotoisin Päivölän ruusukoetilalta. Hämärästi muistelen, etten ihan heti ollut valmis ottamaan tätä omaan puutarhaan. Minkäs sille mahtaa, ettei äly aina heti kilkata kellojaan. Tässä Cattaniaea-tapauksessa kiitän itseäni, että pyörsin päätökseni ja kasvi pääsi pihani multaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold' - ehkä

Kuvittelin olevani hyvin perillä istuttamieni marhanliljojen nimistä. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olen totaalisesti sekaisin, mikä on mikin. Tämän kuvassa olevan olen istuttanut Guinea Goldina. Saattaa se sellainen ollakin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa tykkään siitä aivan yhtä paljon, kuin muistakin marhanliljoistani.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride vaikuttaa olevan kestävin ja parhaiten lisääntyvä marhanlilja. Ainakin meillä se nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja avasi varteensa lukuisia turbaaneja.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat kukkivat tänäkin kesänä runsaana. Helteet tosin kiihdyttivät kukintaa niin, että se meni nopeasti ohi. Olen kerännyt varjoliljoista siemeniä useana vuotena ja ripotellut niitä eri paikkoihin. Tämä alkaa kantaa hedelmää, sillä varjoliljoja putkahtelee sieltä täältä. 

Sipulikasveja voi myös siirtää. Olen huomannut, että oli sitten kyseessä lilja tai narsissi, niiden sipulit ovat kaivautuneet syvälle. Pahimmassa tapauksessa onnistun lapiolla halkaisemaan sipulin.

Lilium martagon - Varjolilja, valkoinen

Valkoinen varjolilja minulla oli vuosia sitten. Kunnes se katosi. Menetys harmitti niin paljon, että hankin uuden 2016. Sepä ei edelleenkään alkanut kukkimaan, mutta pysyi sentään hengissä. Nyt valkoinenkin on ilokseni vihdoin kukkinut. Se on lilanpunaista hennompi, eikä se tunnu lisääntyvän sitten millään. Fiksuna olisin hommannut niitä heti alkuun useamman kappaleen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on akileijan tapaan puutarhan kulkija. Olisi kiva saada niitä iso joukko jollekin istutusalueelle matalampien taakse. Sitä olen joskus yrittänytkin. Sirottelin siemeniä ja siirsin pieniä lehtiruusukkeita mielestäni sopivaan paikkaan. Muutama sormustinkukka näin nousikin. Yhtenä kesänä. Seuraavana kesänä ne taas kasvoivat tismalleen siellä, missä itse tykkäsivät.

Tänä kesänä Oikearinteeseen ilmestyi hauska sormustinkukkien keskittymä. Useampi yksilö kokoontui yhteen paikkaan kasvamaan ja kukkimaan. Täyttivät kivasti vuorimännyn poistamisesta syntyneen tyhjän aukon. Kukkiminen alkaa jo olla ohi. Jätän siemenkodat paikalleen kuivumaan. Jospa kukkisivat samassa paikassa tulevinakin vuosina.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi

Niin runsasta ja rehevää kuin tämän kesän kasvu ja kukinta onkin, muutamat kasvit ovat tavallista vaisumpia. Esimerkiksi Summer Skies -kyläkurjenpolvi teki vain muutamia kukkia. Lisäksi kasvin lehdet menivät nopeasti ruskealäikkäisiksi. Olisiko syynä kaatosateet ja kosteus?

Astrantia major 'Star of Fire' - Tähtiputki

Tähtiputkista tykkään kovasti. Meillä ne eivät ole tehneet sanottavammin siementaimia. Alkukesän koleudessa murehdin pörriäisten puutetta. Hellepäivät toivat kaikenlaiset pörriäiset ja ötökät puutarhaan. Aina niitä ei edes huomaa, kunnes siirrän kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin saa todeta jos jonkinlaisia mönkijöitä kasvien lehdillä ja kukkien terälehdillä.

Kosmoskukkien varsissa on paikoin mustanaan  kirvoja. Eipä aikaakaan, kun kosmoksiin ilmestyi myös leppäkerttuja. Tulivat luultavasti paimentamaan kirvakarjaansa.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki kirjavalehtinen

Valkokukkainen tähtiputki asustaa toista kesää Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Siirsin sen pois Kivipenkistä, joka on tupaten täynnä korkeaksi kasvavia kultakärsämöitä, syysleimuja ja kyläkurjenpolvea. Kirjavalehtinen tähtiputki oli vaarassa jäädä muiden jalkoihin, vaikka ei sekään mikään kitukasvuinen ole. 

Uudessa paikassaan tämä tähtiputki on kohdannut toisen uhan, kun maahumala yrittää kietoutua sen lehtien ympärille. Meillä on maahumalaa kyllästymiseen saakka. Pitäisikö ryhtyä myymään sitä kesäkukkaruukkujen reunuskasviksi? Tuskin rikastuisin, mutta muutaman uuden perennan rahoilla voisin ostaa.

Alllium christophii - Tähtilaukka

Kaikkea on kiva kokeilla. Siihen ei tarvita kummoisiakaan mainospuheita. Näin puutarhaani muutti pari syksyä sitten tähtilaukka. Sen kukintoa voisi kutsua jopa jättipalloksi, sillä ne voivat kasvaa jopa 20-senttisiksi. Kuvasta näet, mistä tämä laukka on todennäköisesti saanut nimensä. Lilasävyinen tähti on tähden vieressä. 

Tähtilaukka kukki meillä kesäkuun lopulla. Silloin monet muut kasvit ovat jo täysikasvuisia. Mielestäni istutin tähtilaukan sipulit lähelle istutusalueen reunaa, jotta ne olisivat paremmin näkyvissä. Nousivat kuitenkin enemmän iristen ja päivänliljojen lehtien seasta. Vaikka tähtilaukan kukka on iso, varsi ei silti ole kokoon nähden kovin korkea. Ansaitsee näkyvyyden vuoksi siis avaramman kasvupaikan, minkä otan seuraavien istutusten aikaan huomioon.

Dianthus deltoides 'Arctic Fire' - Ketoneilikka

Kurgaanin alalaidassa on 2021 istutettua Artic Fire -ketoneilikkaa. Tämä on kukkinut yllättävän kauan, kuten toisaalla kasvava punainen ketoneilikkakin. Kiva, tiiviskasvuinen ja mataluutensa vuoksi reunuskasviksi sopiva kukka. Kestää myös hyvin kuivuutta, mikä tuossa Kurgaanissa on vallitseva ominaisuus.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka, vielä hiukan nuppuisena

Tätä vaaleanpunaista pörhöneilikkaa minulla on ollut jo kauan. Sain sen vanhemmiltani heidän asuessa Lohjalla. Isä oli saanut neilikkaa joltain tuttavaltaan, mutta kasvin nimeä hän ei tiennyt. Isä kutsui tätä kartanoruohoksi, mikä se ei tietenkään ole. Pitkään etsin kasville nimeä. Lopulta löysin samantyyppisen, sulkaneilikaksi mainitun. Niinpä omani on ollut siitä lähtien sulkaneilikka (Dianthus plumarius).

Saaripalstan Sailan heinäkuun alun postauksessa oli aivan samannäköinen kukka, jonka hän nimesi vuorineilikaksi (Dianthus gratianopolitanus). Hämmennyn näistä nimisotkuista. Ei kai se niin nokonuukaa ole, minkä niminen kasvi pihassa kasvaa. Kunhan siitä tykkää. Minusta on vaan kovin mukava tietää puutarhani asukkaiden oikeat nimet. Kenties ryhdyn tätä "kartanoruohoa" kutsumaan vuorisulkaneilikaksi tai sulkavuorineilikaksi.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Tämän kasvin istutin viime syksynä jättitähdikki Sochina (ornithogalum ponticum 'Sochi'). Ennestään lähes samassa paikassa kasvoi nuokkutähdikkiä (ornithogalum nutans). Koitin netissä seikkailemalla tutkia, kumpi tämä on. En tullut hullua hurskaammaksi. Nuokkutähdikki ainakin kukkii kesä-heinäkuussa. Tänä vuonnakin aika pitkään. Sille tulee korkeutta noin 30-45 cm eli ei heti huku muiden joukkoon.

Malva moschata - Myskimalva ja Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Monet ovat taitavia yhdistämään puutarhansa kasveja toisiinsa sopivin tai korostavin värein. Minulla ei kärsivällisyys siihen riitä. Moni kasvi tulee pyytämättä ja yllättäen, jolloin kierrän pää kivistäen ympäri puutarhaa lapion ja istutettavan kanssa miettien, mihin ihmeeseen tämänkin taas tyrkkään. 

Joskus minullekin sattuu kivoja yhdistelmiä. Päivänliljapenkissä metsätyräkit ovat riehaantuneet kasvuun ja tilanvaltaamiseen. Myskimalva sopii hyvin niiden kaveriksi. Se saa jopa tarpeellista apua, kun jäykkävartiset metsätyräkit toimivat kaatuilevan myskimalvan tukena.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Kesällä 2016 olin Päivölän ruusukoetilalla retkellä. Tutustumisen lisäksi vierailijat vaihtoivat keskenään omia jakotaimiaan. Samanaikaisesti siellä oli myös mm. Mama's garden -blogin Minna, jolta sain ranskantulikukan taimen. 

Moni on sanonut, että yhden ranskantulikukan puutarhaansa istutettuaan on kohta kaikkialla ranskantulikukkia. Kului monta vuotta ja tulikukat pysyivät hyvin istutuspaikassaan. Ehdin jo miettiä, että meillä ranskantulikukasta ei muodostu kitkettävää. Nyt on meneillään toinen kesä, jolloin tulikukan lehtiruusukkeita on ilmaantunut sinne tänne. Korkeampien kasvien joukosta ei välttämättä tulikukan tainta edes huomaa. Kunnes sieltä nousee kukkavanat, kuten ylläolevassa kuvassa. Siinä ne kököttävät soihtunauhuksen vieressä.

Tulikukkaa ei isompana enää noin vain kiskaista pois. Varsi napsahtaa poikki, mutta juuret jäävät maahan. Syksymmällä on siis tiedossa lapiohommia. Kaikkia en tietenkään kaiva pois, mutta hiukan täytyy tämän ranskalaisen kulkua rajoittaa. Myös kukkavanojen poistamisen kanssa on syytä olla valveilla, ettei siemeniä leviä yltympäriinsä.

Lychnis coronaria 'Oculata' - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukkaseikkailustani olen tainnut jo mainitakin. Pinkkikeskustaista Oculataa olen joskus kasvattanut siemenistä. Kivoja ovat, mutta olen jo pitkään kaivannut punaista harmaakäenkukkaa. Asia tuli puheeksi Saaripalstan Sailan kanssa, joka toikin minulle viime kesänä taimia omasta puutarhastaan. Istutin ne ja aloin odottamaan tätä kesää.

Harmaakäenkukat aloittivat sitten kasvunsa, kuten pitääkin. Nuppujen vihdoin avauduttua ihmettelin, kun kaikki olivat valkoisia. Punaisista harmaakäenkukista alkoi tulla minulle päähänpinttymä, jonka vuoksi kävin ostamassa niitä Muhevaiselta. Löysin sieltä kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Avauduttuaan olivatkin valkoisia.

Hätähousuna en malttanut odottaa, vaan ryhdyin tapani mukaan etukäteen murehtimaan. Ei olisi kannattanut, sillä valkoisten keskusta muuttui muutaman päivän aikana pinkiksi eli suurin osa on Oculataa. Kävi vielä niin onnellisesti, että loput nuppuiset ovat kuin ovatkin punaisia. Ne Sailan antamat. Muhevaisen ovat kaikki Oculataa.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

Kesällä 2015 sain naapurin miniältä kultakärsämön taimen. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa se yhä asuu. Onneksi en laittanut  mihinkään pieneen lämpäreeseen matalien kasvien eteen. Kultakärsämö on korkea kasvi. Se saattaa venyä jopa 120-senttiseksi. Pienestä taimesta on vuosien myötä kasvanut komea pehko, joka kukkiessaan houkuttelee monenlaisia pörriäisiä. Kultakuoriaisenkin tapaa usein mönkimässä keltaisessa kukassa.

Taustalla näkyy harjaneilikat, joita on tänä kesänä vähän joka nurkalla. Ja minä kun pohdin vuosia, miksi en saa harjaneilikkaa menestymään. Ensimmäiset esikasvatin ja istutin pieninä taimina pariin paikkaan. Sen jälkeen olen ollut omavarainen harjaneilikoiden suhteen. Osa harjaneilikoista on jo kukintansa loppusuoralla. Siementäköön jatkuvuuden takaamiseksi.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on pörriäisten jokavuotinen kesämatkakohde. Tuossa niille on sopiva laskeutumisalusta, josta ne kömpivät patukan kylkeen viettämään päiväunia. Ehkä ottavat aurinkoa ja lepäävät ennen seuraavaan kukkaan menemistä.

Alppipiikkiputki hoitaa varsin tehokkaasti leviämisen. Se on sentään aika helppo kitkeä pois. Toistaiseksi alppipiikkiputki on pysynyt yhdessä penkissä. Toisin on sinipiikkiputken kanssa, jonka kasvustoa minun pitäisi kaivaa pois herukkapensaan vierestä. Niitäkään en raaski kompostiin kantaa, vaan uusi paikka on jo katsottuna.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko on yksi loppukesän lempikasveistani. Olen istuttanut aika monta syysvuokkoa ja jokaisen menettänyt. Kunnes tämä yksi hopeasyysvuokko päätti ryhtyä Kiemurapenkin vakioasukkaaksi. Viime talvi oli monelle kasville liian ankara. Niinpä keväällä pelkäsin ja jännitin, kuinka syysvuokon kanssa käy. Sieltä se taas heräsi ja ryhtyi kasvamaan. Jopa entistä suuremman puskan voimin. Useita nuppujakin on jo näkyvillä. Pienet on meikäläisen ilot. Ja jotkut niistä pienistä muita suurempia - kuten tämän syysvuokon pärjääminen.

Kesä ei ole puutarhaihmisellekään pelkkää kasvia ja kukkaa. Monenlaista sutinaa on kesääni kuulunut, eikä aika ole missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Tämä kesä on ollut siitä mukava, että sateita on tullut säännöllisin välein. Joitakin rankkasateitakin. Yläpihan kaikki kesäkukat ja monet istutetutkin olen saanut kasteltua sadevedellä. Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on täyttynyt sopivasti juuri, kun pohja on alkanut paistaa.

Kirjojenkin parissa olen ehtinyt aikaa viettää. Tässä yhteydessä suosittelen Tommi Kinnusen tuoreinta kirjaa, Kaarnaa. Ehkä Tommi Kinnunen on ollut entisessä elämässään nainen. Niin taidokkaasti hän osaa kirjoittaa tarinoita naisen näkökulmasta. Jälleen kerran Kinnusen kirja tempasi minut mukaansa ja liikutti tunteitani.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenan lehdet ilta-auringossa

Tuli taas kirjoitettua pitkät jorinat. Juttelen näitä teille, kun lähipiirissäni ei ole intohimoisia puutarhaihmisiä. Ukkokullallekin kaikki kasvit ovat kirjovehkoja. Toivottavasti jaksoit lukea.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ihanille puutarhaihmisille! Ehdottomasti myös kaikille muille!