Kuluneen kesän kehuttavat

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Kesä kaikkine kasveineen on aina yhtä odotettu ja ihana ajanjakso. Joka vuosi kasvien joukosta nousee esille sellaisia, jotka tavalla tai toisella keräävät katseita. Aina en pysty edes sanomaan, mikä erityisesti saa tietyn kasvin kiinnittämään huomiota. Se voi olla terve ulkonäkö, tavallista rehevämpi kasvu ja varsin usein runsas kukinta. Toisinaan jo sekin, että kasvi on selvinnyt talvesta aloittaen kasvukauden tomeran oloisena, on kehujen arvoinen asia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on jo useampana kesänä ihastuttanut minua. Arkistoni paljastavat, että olen sen istuttanut alapihan Kiemurapenkkiin 2015. Siis tämän yksilön, joka monien yritysten jälkeen vihdoin suostui kotiutumaan. Syysvuokkoja on erilaisia, mutta tälle omalleni minulla ei tarkempaa nimeä ole.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Joka kevät odotan hartaasti ensimmäisten lehtien ilmestymistä penkkiin. Aina ne ovat yhtä sykähdyttävä löytö. Heinäkuussa lehtien keskeltä alkaa työntyä kukkavarsia, joiden päähän tulee useampi pallomainen nuppu. Syysvuokossa on samanaikaisesti nuppuja, avautuneita kukkia ja kuihtuvia kukkia. Kukinta kestää pitkälle syksyyn, aina pakkasiin saakka.

Vanhin ja suurin syysvuokkokeskittymä vie ison osan Kiemurapenkistä, mikä ei haittaa yhtään. Kukkavarret keikkuvat 140 sentin korkuisina. Tapaan kiertää penkkiä myötä- ja vastapäivään nähdäkseni kukat joka puolelta. Tämä toimenpide ei ole välttämätöntä, sillä avautuneet kukat katsovat vähän joka suuntaan. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Suuri ilonaihe on lukuisten siementaimien ilmestyminen Kiemurapenkin kanttausuraan. Sieltä olen kaivanut taimia ja purkittanut niitä muualle siirrettäväksi. Niinpä syysvuokkoa on alapihan Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä, yläpihalla vastapäätä sisäänkäyntiä ja Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Kaikissa näissä paikoissa vuokot kukkivat parhaillaan  virkeinä ja kauniina. Tänä kesänä annoin ensimmäiset siementaimet blogiystävälle. Ehkä pääsen jakamaan niitä jatkossakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Viiniportissa

Kaikki kesät eivät ole kärhökesiä. Jotkut kesät taasen ovat joidenkin kärhöjen kesiä. Eli aina on jonkun vuoro loistaa, vaikka toiset viettäisivät vapaata. Tänä vuonna loistokärhö 'Hagley Hybrid' on nimensä mukaisesti loistanut.

Vuosi sitten ostin rimpulakärhön 'Piiluna' edullisesti ja istutin sen alapihan Viiniportin marjapensaiden puoleiselle sivulle. Hyvin lähti kasvuun ja kukkikin ensimmäisenä kesänään muutamin kukin. Aika pian kävi selväksi, ettei kyseessä ollut 'Piilu'. 'Hagley Hybrid'iksi tämä osoittautui. Sinänsä minulla ei ole mitään 'Hagley'ta vastaan, mutta kun sellainen oli jo ennestään.

No, uusi 'Hagley Hybrid' on kiittänyt mahdollisuudesta saada kasvaa puutarhassani runsaalla kukinnalla tänäkin kesänä. 

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Syreenipenkissä

Runsaana on kukkinut myös vanhempi 'Hagley Hybrid' Syreenipenkissä, jossa se on asunut vuodesta 2018. Kukintansa tämä aloitti heti heinäkuun alusta. Nyt uusia nuppuja ei enää ole ilmestynyt ja avautuneiden viimeiset terälehdet ovat leijailleet maahan. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhan 'Pink Fantasy' alkoi työntää nuppuja esille kesäkuun loppupuolella. Sen jälkeen avautuneita kukkia on tullut aina vain lisää. Poistin lähellä kasvavista kahdesta koristeompusta muutaman alimman oksan lisätäkseni valoa kärhölle. Kunnan puolella kasvaville vaahteroille en voi mitään. Ehkä napsin niistäkin muutaman alaoksan kevättalvesta pois, koska roikkuvat jo vahvasti meidän puolella. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on silmäteräni. Tämä on toinen 'Kate', jonka sain lopulta kotiutumaan. Ensimmäisen ostin Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Se heräsi seuraavana keväänä, mutta ei jaksanut kasvaa ja kukkia. Kun se ei keväällä 2021 enää noussut, hankin tilalle uuden. Tämä on viihtynyt.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Kate'ssa on hillittyä tyylikkyyttä ja herkkää kauneutta. Se kasvaa korkeaksi ja kukkienkin painopiste on yläosassa. Tänä vuonna 'Kate' on kasvanut korkeaksi ja monihaaraisemmaksi, jolloin versoja roikkuu alempana. Näin kärhöä on helpompi ihailla ja kuvata lähietäisyydeltä. 

Tämän kuvan otin terassilta sateensuojassa seisoessani. Sijaintini muutama porras maata ylempänä takasi uuden ja paremman kuvakulman. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

Viinikärhöt ovat oivallisia kärhöjä tarha-alppikärhöjen tapaan. Ensimmäiset tarjoavat kukintaa alkukesään ja viinikärhöt taasen loppukesään. 'Black Prince'n olen hankkinut laputtomana. Miksiköhän minulle kertyy näitä nimettömiä kasveja niin usein? No, kun edullisesti saa, voi vähän joustaa periaatteista.

Nimeä kärhölle kuuluttaessani, sain täällä blogistaniassa sille ehdotuksen, joten nyt se kulkee listoissani 'Black Prince'nä. Se se varmaan onkin, mitä netissä seikkailu antaa ymmärtää. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince' on rotevakasvuinen kärhö, joten ihan pieneen tilaan sitä ei kannata laittaa. Minulla tämä prinssi löysi paikkansa alapihan Kiemurapenkin päästä, johon Ukkokulta pystytti kahden kakkoskakkosen väliin pingotetun raudoitusverkon. Takana kasvaa Muumipeikko-tuija, jonka laen prinssi tapaa valloittaa. Leikkasin Muumin kolmisen viikkoa sitten. Leikkaamista varten onnistuin irrottamaan prinssin versot niin nätisti, etteivät ne katkeilleet.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince'n yksittäinen kukka on vaatimaton. Mutta kun kukkia on satoja, onkin kärhö oikein hienoa katseltavaa.

Tämä kärhö tekee lehtiä ja kukkii vanhoillakin versoilla. Yleensä se on talven jäljiltä yksi risukasa, jonka vuoksi leikkaan sen joka kevät matalaksi. Kasvaa tuollaiseksi korkeaksi pöheiköksi joka kesä ongelmitta.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhö tämäkin eli 'Polish Spirit'. Minusta yksi kestävimpiä ja helpoimpia kärhöjä, joka kukkii vuodesta toiseen runsaana. Tämän leikkasin keväällä kokonaan alas, mitä en ole tehnyt vuosiin. Kasvoi nopeasti täyttämään koko tukensa, jossa aloitti kukinnan tapansa mukaan heinäkuun lopulla. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Muistelen, että 'Polish Spirit'in ensimmäisenä kesänä kukkia oli aika vähän ja kooltaan pieniä. Seuraavina kesinä kukkapaljous on ollut taattu. Myös kukkien koko on ensimmäistä kesää isompi. Saman olen huomannut muidenkin kärhöjen kohdalla. Viinikärhöjen kukat eivät tietenkään loistokärhöjen kukkien kokoisia ole, mutta kukapa sellaista odottaisikaan. Jokaisella on hyvät puolensa.

Clematis 'Dr. Ruppel' - Loistokärhö

Olen jo aiemmin kertonut istuttaneeni 'Polish Spirit'in kanssa samaan tukeen loistokärhö 'Dr. Ruppel'in. Kenties muut eivät moisia hölmöyksiä tee. Minulle näitä aina välillä sattuu. Eipä ole tullut mieleenikään ryhtyä kaivamaan tohtoria pois viinikärhön kupeesta. Mieluummin hankkisin kokonaan uuden 'Dr. Ruppel'in, jos vain keksisin sille sopivan istutuspaikan. Sitä odotellessa, kasvakoon ja kukkikoon kimpassa. 

Clematis viticella ' Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Myös tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' päätti tänä vuonna kukkia yltäkylläisesti. Tarkoitus on poistaa sen takaa yksi vanha syreeni, jonka kaltevan olemuksen painavampi lumitaakka taatusti romahduttaa pitkin pituuttaan. Syreenin lähtiessä madamekin saa valoa tasaisemmin. Syreenejäkin jää, vaikka yksi poistuu. Ei siis huolta niiden puolesta.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kylläpä näitä kehuttavia kärhöjä kertyykin tähän juttuun useita. Joukkoon on kuitenkin nostettava myös tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka on yllättänyt minut tänäkin kesänä positiivisesti. Tämän prinsessan istutin halpana rimpulana Ruusupenkin päähän 2021. Pari kesää se näytti siltä, ettei osaa päättää, ottaako vai jättääkö. Päätti jäädä ja ryhtyi kasvamaan ja kukkimaan. Jo viime kesänä kiittelin sen kukkien runsautta ja kauneutta. Tänä kesänä vielä enemmän. Ensimmäiset nuput huomasin juhannuksen aikaan. Sitten kukintaa onkin riittänyt aina näihin päiviin saakka.

Lumikärhö oikealla puolella

 
Ensimmäisen lumikärhön istutin 2015 Päivänliljapenkin päähän. Varmaan olin lukenut sen ominaisuuksista, mutta silti en ollut varautunut tämän kärhön valtavaan kasvuvoimaan. Varautumattomuudesta ei sinänsä ole ollut mitään haittaa, sillä kärhölle laitettu raudoitusverkkotuki kyllä kestää ja riittää.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Lumikärhö on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi ja leveämmäksi. Tänä kesänä se on ulottanut versonsa kulkuväylän vastakkaisella puolella kasvaan koristekirsikkaan. Tuskin kirsikka siitä kovin pahoillaan olen, mutta varmuuden vuoksi olen erottanut saksilla rakastavaiset toisistaan. Tulevien vuosien keväiset hanamijuhlat varmistaakseni yritän suojella koristekirsikka 'Kevätsuudelma'a lumikärhö 'Paul Farges'in liialta kosiskelulta.

Oikearinteen lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin Oikearinteeseen kesällä 2024. Tarkoitus oli, että kärhö naamioisi pitkiksi honkkeleiksi venyneiden vuorimäntyjen rungot. Sen se on tehnyt yli odotusten. Itse asiassa puoli mäkeä on yhtä lumikärhöä. Poistimme muutaman vuorimännyn vuosi sitten ja tänä kesänä kaksi lisää. Jäljellä on vielä kaksi, joita saa kohta etsimällä etsiä.

Tulipa oikein konkreettisesti todistettua, että kärhöistäkin on maanpeitekasviksi. Sekatöörit on hyvä pitää esillä, jotta lumikärhö ei peitä koko puutarhaa. Tai taloa...

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' yllätti tekemällä muutaman kukan näin elokuussa. Sen pääasiallinen kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Kärhöjä meillä kasvaa muitakin, mutta tulipa nyt keskityttyä näihin tänä kesänä huomiota eniten herättäneisiin. Painotus näyttää olleen vieläpä keski- ja loppukesän kärhöihin. Myös muita kehuttavia riittää, joita kaikkia ei hyvällä tahdollakaan ole tarkoitus laittaa teitä katselemaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa pitää kehua siitäkin huolimatta, ettei se tänäkään kesänä aio kukkia. Olen istuttanut sen 2019 ja siirtänyt nykyiselle, Kaivoruusupenkin paikalle 2023. Tässä sillä on suojaisempi paikka. Lisäksi magnolian viereinen sijainti helpottaa talvisuojausta. Voin verkottaa ja suojata molemmat samanaikaisesti. 

Safiirihortensia kukki istutusvuotenaan ja seuraavan kerran parilla kukalla elokuussa 2021. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Koska valtaosa versoista paleltuu talvella, ei siis kukintaa ole odotettavissa. 

Niin toivottuja kuin kukat ovatkin, moni kasvi ansaitsee kehut myös muista ominaisuuksista. Safiirihortensia on kauniin vihreä ja vehreä terveine lehtineen. Erityiskiitoksen se saa myös siitä, että on pysynyt elossa näin monta vuotta.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Loppukesän odotettuja perhosia on lennellyt puutarhassa ilahduttavan paljon. Eniten amiraaleja, muutamia neitoperhosia ja nyt myös nokkosperhosia. 

Toivon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta siirtyminen syyskuuhun sujuisi kevyemmissä puitteissa.

Liljat ilman ruusua ja kirsikkapuuta

Pave Maijanen lauloi v. 1984 "Lilja, ruusu ja kirsikkapuu", joka on suomenkielinen versio Simon & Garfunkelin v. 1966 levyttämästä "Scarborough Fair'ista". Simon & Garfunkelin laulussa tosin puhutaan liljan, ruusun ja kirsikkapuun sijasta persiljasta, salviasta, rosmariinista ja timjamista. Mainioita yrttejä jokainen, mutta Pave Maijasen versio toimikoon aasinsiltana tähän liljajuttuuni.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Värililjoja minun puutarhassani putkahtelee sieltä täältä, vaikka en ole niitä aikoihin uusia istuttanutkaan. Näin elokuun alussa värililjojen kukinta on jo hiipussa. Kun taas tiikerililjat aloittavat. Tiikerililja on monelle tuttu kasvi lapsuuden puutarhoista tai mummolan kukkapenkeistä. 

 

Tiikerinlilja lumimarjapuskassa

 

Tämä Aasiasta kotoisin oleva kasvi on aika helppohoitoinen. Olen istuttanut sitä useisiin paikkoihin.Tiikerililjan varren itusilmut putoavat ja kulkeutuvat helposti, jolloin kasvi on karannut pariin paikkaan ihan omatoimisesti.

Lilium lancifolium 'Tiger Babies'

Tästä kuvasta ei ehkä kunnolla erota, kuinka 'Tiger Babies' on hennosti vaaleanpunainen. En saanut 'Tiger Babiesia' samaan kuvaan perinteisen oranssin tiikerililjan kanssa, koska jälkimmäinen on selvästi korkeampi. Eikä se kameran kanssa liikkuessani ollut vielä tuossa paikassa avannut kukkiaan. 'Tiger Babies' on osoittautunut kestäväksi ja mukavasti lisääntyväksi tiikerililjaksi.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno'

Kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno' on vasta aloittamassa nuppujensa avaamista. Kävin nappaamassa kuvan ensimmäisestä kukasta odottaessani muiden avautumista. Saatoin kuvata 'Flore Plenon' vain sivusta käsin, koska en raaskinut mennä tallomaan muita kukkia. Joku toinen kuvakulma onnistunee lähipäivinä.

Lilium 'Red Velvet'

 

 'Red Velvet' on tämän kevään hankintoja. Tätä liljaa myydään tiikerinliljana, mistä en ole varma. Joku viisaampi osaa varmasti täsmentää tietoa. Terälehdissä on kyllä tiikerimäisiä pilkkuja, joiden saaminen kunnolla kuvaan olisi vaatinut ylenmääräistä notkistelua ja kumartamista. Väri hohtaa upean tummanpunaisena, mitä sitäkin oli hankala saada ikuistettua kuvaan.

Lilium 'Lady Alice'

Toinen kevään liljahankinnoista on 'Lady Alice'. Ehdin jo ajatella, ettei se jaksanut lähteä kasvuun ollenkaan. Niin vain tässä yhtenä päivänä näin jotain tiikereitä korkeampaa. 'Lady Alicen' sanotaan kasvavan jopa 180-senttiseksi. Omani ei vielä toistaiseksi ole niin korkea.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender'

'Sweet Surrenderin' ehdin jo tyystin unohtaa, sillä se on jäänyt pahasti muiden kasvien uumeniin. Kiva, että monien muiden kasvien tapaan 'Sweet Surrender' tempaisi itsensä reippaaseen kasvuun ja kukintaan. Tämä valkoinen tiikerililja on minusta hyvin kaunis. Taidankin vanhojen elvyttämisen sijasta hankkia uusia sipuleita ja istuttaa ne ansaitsemiinsa paikkoihin. Jotta eivät joudu muiden kasvien jylläämiksi.

Lilium 'Spring Pink'

'Spring Pink' on asustanut meillä kymmenkunta vuotta. Sen terälehtiä kehystää hento tumma rajaus, joka tekee kukista hyvin kauniita. Etsin netistä tällä nimellä vastaavaa, mutta sain tulokseksi lukuisan määrän täysin erilaisia liljoja. Muistan, että tätä omaa hankkiessani sen mainittiin olevan kerrottu. Sitä se ei ole meillä koskaan ollut.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Päivänliljat ovat oma hemerocallisten sukuun kuuluva kasviryhmänsä, jossa löytyy jokaiselle jotain. Päivänliljoja olen vuosien myötä istuttanut monia erilaisia. Osa on kotiutunut, osa ei. 

Keltapäivänlilja (Hemerocallis lilio-asphodelus) kukki jo kesäkuussa. Rusopäivänlilja (hemerocallis fulva) on sekin jo kukintansa loppusuoralla. Kuvan 'Pink Damask' jatkaa vielä jonkin aikaa, sillä avautumattomia nuppuja on useita. 

Hemerocallis 'Stella de Oro' - Tarhapäivänlilja

'Stella de Oron' suhteen olen hieman epäileväinen. Siinä on samanaikaisesti useita avautumattomia nuppuja, avautuneita ja kuihtuvia kukkia. 'Stella de Oro' tuntuu olevan hyvin voimakaskasvuinen ja pärjäävä päivänlilja. En kyllä sanoisi sitä kauniiksi, mutta enpä ole ajatellut sitä poiskaan kaivaa. Vuodesta toiseen tämä kukka tuo mieleeni banaanin. 

Tämä punakukkainen päivänlilja on tuttu näky monessa puutarhassa. En vain tiedä tämän nimeä. Ehdokkaita kyllä olisi. Sain tätä ison juurakon Lappalainen etelässä -blogin Nilalta vuosi sitten. Hyvin on kotiutunut ja kukkii parhaillaan.

Tällaisia pilkullisia värililjoja minulla kasvaa parissa paikassa. Nämä ovat useampi vuosi sitten ostetusta Asiatic Mix -pussukasta. Näyttävät viihtyvän hyvin, koska kukkivat ahkerasti joka kesä. Vaaleamman version istutin alapihalle Valkeakuulaan tyveen, mikä oli tyhmä ratkaisu. Koitin kaivaa sipuleita pois siirtääkseni ne muualle, mutta enpä työntänyt lapiota riittävän syvälle. Tuloksena oli lapiolla rikottu sipuli. Loput jätin paikalleen. Olkoon muistutuksena hölmöistä ratkaisuista. 

Alcea rosea 'Nigra' - Salkoruusu

Liljoista voinkin siirtyä likimain saumattomasti ruusuihin. Tällä kertaa salkoruusuihin. Niitä olen vuosien myötä kasvattanut siemenistä ja ostanut taimina. Viihtyvät jonkin aikaa ja katoavat sitten. 

 
Tummahipiäinen 'Nigra' on ainoa salkoruusu, joka on jaksanut nousta kukkimaan jo useamman vuoden ajan. Se nojailee parhaillaan Päivänliljapenkin alppipiikkiputkeen. Kunhan kerkeän, käyn laittamassa alppipiikkiputkelle tuen, jolla saan sen suunnattua toisaalle. 'Nigra' ansaitsee kaiken valon ja huomion kilpailematta alppipiikkiputkien kanssa.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Yksi rakkaimpia kasvejani, syysvuokko avasi ensimmäisen kukkansa sopivasti lauantaina eli elokuun ensimmäisenä. Usein se aloittaa jo heinäkuun puolella. Nuppuja on valtavasti ja korkeutta kasvilla toista metriä. Mikä ilo ja onni, että olen saanut syysvuokon menestymään kolmessa muussakin paikassa. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudan Saapaspolulle ja Päiväniljapenkin naapurin puoleiseen päätyyn.

 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Syysvuokon kukinta on vasta aluillaan. Yleensä ne kukkivat aina pakkasiin saakka. Elokuu on siis alkanut kukkaisissa merkeissä ja muutenkin kesäisen aurinkoisena ja lämpimänä.

Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka

Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani

Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.

Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni

Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha

Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu.