tiistai 5. helmikuuta 2013

Viherpeukalon salaisuudet (Kukkamessujen helmikuun haaste)


Eilen bongasin Uudenkaupungin kukkamessujen helmikuun haasteen, mutta en ehtinyt omaa viherpeukalon salaisuuttani kertoa, joten tässä nyt tuo oma kikkakakkoseni, jota olen kyllä ihan avoimesti muillekin jakanut. Enkä minä sitä itse ole keksinyt, mutta niin tai näin, erittäin hyväksi keinoksi kuitenkin olen havainnut.


Meidän puutarhassa tulee uskomattoman paljon risuja, oksia ja muuta haketettavaksi joutavaa jätettä. Meillä on aika paljon angervopensaita ja pitkä rivi aronioita, jotka leikkaan muutaman vuoden välein alas. Pyrin vuorottelemaan leikkaamista siten, etten kaikkia leikkaa samana vuonna, jolloin esimerkiksi angervojen kukintaa riittää kyllä joka keväälle. Meillä on myös tuoksuvatukkaa ja pajuangervoa, joista niistäkin tulee runsaasti haketettavaksi kelpaavaa materiaalia. Jotkut naapurit näyttävät kärräävän omat oksansa kunnan metsikköön, joka ei tietenkään ole sallittua, eikä minusta oikein mukavaakaan, koska pieni metsikkö on tullut vuosi vuodelta epäsiistimmäksi. Niiden oksien mukana kun rahdataan paljon muutakin roskaa, eikä kaikki suinkaan maadu.

Aika pian omakotitaloon muutettuamme hankimme oksahakettimen ja sillä haketetaan muutaman kerran kesässä kaikki mahdollinen puumateriaali. Paksummat oksat tietenkin pilkotaan ja poltetaan saunassa tai takassa. Tuon hakkeen käytän puutarhassa kattamiseen. Erinomainen keino on kastella ensin sanomalehtiä ja levittää niitä sitten katettavalle alueelle, sen jälkeen päälle haketta paksuhkosti. Hake on ilmavaa ja kosteaan sanomalehteen yhdistettynä se estää rikkaruohojen kasvun ja samalla lannoittaa maata. Laitan myös haketta komposteihin ja karkeutanpa sillä toisinaan multaankin. 


Eniten haketta on mennyt marjapensaiden ja omenapuiden alle sekä myös koristepensaiden juurelle. Kun rakennan uutta kukkapenkkiä, laitan aina istutettujen kasvien ympärille haketta, yleensä myös tuota märkää sanomalehteä. Näin istutetut kasvit saavat rauhassa juurtua ja lähteä kasvuun tarvitsematta kilpailla rikkaruohojen kanssa. Ja mikä parasta, eipä tarvitse kovin paljon rikkaruohoja kitkeä. 


Alkuun pieni pensas tai uusi kukkapenkki saattaa näyttää vähän hassulta kaiken hakkeen keskellä. Meidän hakkeemme on sen verran karkeaa, että helposti sitä tulee laitettua turhankin laajalti. Toisaalta ruohonleikkurilla tulee pyyhkäistyä hakkeella päällystettyjen reunojen yli ja näin muodostuu aika pian tasapaino nurmikon ja hakealueen välille. Ja uskokaa pois, kummasti tuo hake sinne maahan katoaa, muuttuu siis mullaksi. 


Viime kesänä rakensimme kasvimaalle viljelylaatikot. Mietimme pitkään, miten päällystäisimme kulkuväylät ja päädyimme jälleen hakkeeseen. Alle tietenkin paksu kerros märkää sanomalehteä. Kesän aikana haketta piti välillä lisätä, koska se vajosi ja katosikin askellusten myötä. Eipä ole pahemmin tullut rikkaruohoja, ei myöskään mutaisia jalkineita. Aika siistiä.


Meidän puutarhaamme on toistaiseksi uponnut ihan kaikki hake, mitä vain kasvit tuottavat. Välillä suorastaan pitää odottaa esimerkiksi loppukesää tai syksyä, että olisi taas oksia haketettavana. Ehkä meidän hakkeemme ei ole niin kaunista kuin kaupasta ostettu. Ei ole punaista eikä mustaa vaan lähinnä beigenruskeaa, mutta eipä sillä värillä väliä. Luonnon tuotetta ja ihan ilmaiseksi.


Bonuksena tuohon mainioon materiaaliin tulee lisäksi kissan mieltymys tähän mainioon materiaaliin. Lieneekö hake jotenkin lämmintä ja mukavan tuntuista kissan turkille, mutta hakekasassa karvakasamme tuppaa mieluusti kesäisin nukkumaan. Hakekasan lisäksi Juuson flexi ulottuu myös vauvaikäisen Valkeakuulaamme juurelle. Sielläkin kun on sitä haketta ja usein hiukan varjoisaa. Mikäs on kissan hakkeella kelliessä.


Voin siis lämpimästi suositella kaikille pienenkin pihan omistajille oksahakettimen hankkimista. Eipä tarvitse rahdata oksia kaatopaikoille, ei tarvitse ostaa koristehakkeita kaupasta eikä puutarhassa ole laisinkaan niin paljon rikkaruohojen kitkemistä kuin ilman tätä mainiota materiaalia, jolle on monenlaisia käyttömahdollisuuksia, enkä minä varmaan ole edes kaikkia vielä keksinyt. 

Tässä vielä tuo helmikuun haasteen ohje: 

* * *

Helmikuun blogihaaste: Viherpeukalon salaisuudet

Paljasta yksi tai useampi kukka/puutarhavinkkisi blogissasi ja linkitä tämän viestin kommentteihin tammikuun blogihaasteen tapaan. Kerro kuvin ja sanoin.

Pääpalkintona VIP-lippupaketti Kukkamessuille kahdelle; sisältäen pääsyliput, ruokailun, tuotekassin ja muuta mukavaa. Lohdutuspalkintona tällä kertaa kirjaviisautta kolmelle.
 
* * *
 

31 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Maailma voi vaikka pelastua hakkeella ;)

    VastaaPoista
  2. Hyvä tapa ottaa talteen kaikki puutarhasta tulevat oksat.
    Me teemme ihan samalla tavalla. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ihmisillä on halua ekologisiin tekoihin.

      Poista
  3. Nii, haketin olisi mukava olla, se vielä puuttuu meiltä. Sanomalehtiä olen kyllä käyttänyt "hyvällä" menestyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tosiaan hakettimen hankintaa. Eivät ole edes kovin kalliita.

      Poista
  4. Kyllä Juuso tietää, mikäpä tuommoisessa hakkeessa on kelliessä.

    VastaaPoista
  5. Juuso tuo taatusti sinulle voiton kotiin! Minäkin osallistuin, vaikkei mulla mitään ihmeniksejä ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My life, joskus ihan pienikin juttu voi olla juuri se JUTTU. Ei tuo hakehommakaan mikään ihmejuttu ole, eikä edes minun keksimäni, mutta hyvää kannattaa jakaa. Sinäkin voit kertoa jonkun itse hyväksi kokemasi käytännön ja se saattaa olla jollekin ihan uusi asia. Minulla on niin surkea arpaonni, enkä koskaan voita missään kisassa, mutta osallistuminen on ihan mukavaa.

      Poista
  6. Haketin on kyllä mainio vehje, meilläkin hyväksi havaittu. Kierrätystä parhaimmillaan, mutta ihan samaa olen ihmetellyt kanssai, että jotkut raahaavat puutarhajätteitään lähimetsiin. Kiva postaus !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos edes samalla panoksella huolehtisivat yhteisestä ympäristöstä, jolla sinne kamaa kantavat. Metsikkö on tosi pieni ja joka kerta siellä kävellessä saa kantaa omaan roskikseen rikottuja pulloja ja karkkipapereita, joita läpikulkijat sinne viskelevät. Yhdessä huolehtien tuostakin viherkaistaleesta olisi enemmän iloa jokaiselle ympärillä asuvalle ja metsikköä kulkureittinään käyttäville.

      Poista
  7. Hyvä juttu!
    Tuo sanomalehti ja hake yhdistelmä on todellakin hyvä verraton!

    VastaaPoista
  8. Olen kans käyttänyt haketta ja sanomalehtiä katteena on hyvä juttu puutarhassa. Meidän kissa on myös kiinostunut hakekasoista mitkä lie tuoksut sieltä löytyy. Sinulta tulee niin nopsaa postauksia että en ehdi kaikkea huomata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikka, taitaa meikäläisen bloggaustahti tästä hidastua, kun tuosta lumesta päästään. Ja saan käteni siihen kuntoon, etten joka aamuyö herää särkyyn.

      Poista
  9. Meille kans ostettiin haketin viime kesänä ja kyllä on ollut käyttöä ja on kyl tarpeellinen. Viime kesänä kaadettiin iso paju pihalta ja ne oksat kaikki haketettiin. Tosiaan olen itsekkin huomannut naapureiden mielellään vievän pihaltaa oksat tohon kaupungin metsään, ja kaikki muukin jäte. Naapuri teki uudet raput oven eteen ja vanhat sementtirapun palat vei tuonne metsään. No joku hyöty itselle siitä on ollut että naapurit vievät kaiken puutarhajätteensä metsään; olen löytänyt sieltä monta kuunliljaa, erilaisia ja yhden rodon, mikä oli surkeen näköinen, mutta jo alkoi meillä kasvamaan ja juurestakin jo lykkäsi uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, olet lämpimästi tervetullut blogimaailmaani.
      Taas huomaamme, että kaikissa negatiivisissa asioissa on myös myönteinen puoli eli saatpa ilmaiseksi hienoja löytöjä omaan puutarhaasi toisten puutarhajätteiden joukosta.

      Poista
  10. Hieno postaus, taas kerran:) Mullakin on haketin ja on kyllä oiva peli - en antaisi pois, helpottaa niin paljon kitkemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, mukavaa, että niin moni hyödyntää oksajätteet puutarhassaan.

      Poista
  11. Täytyy ilmeisesti panna tulevaisuuden hankintalsitalle tuollainen kapine. Vaikuttaa senverran oivalta apulaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiva väline haketin on. Joka pihassa syntyy sen verran oksaa ja muuta risua, että hakettimelle löytyy käyttöä.

      Poista
  12. Juuri ystäväni kanssa puhuimme hakkeesta, silppuri löytyisi lainaan, mutta tarpeeksi silputtavaa ei. Täytyy varmaan bongata pajukoitunut paikka ja käydä omistajalta kysymässä haluaako hän päästä niistä eroon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakettimen voisi hankkia myös hyvän naapurin kanssa. Se ei ole kovin raskas vekotin siirrettäväksi.

      Poista
  13. Monta kesää on pitänyt silppuri hankkia, jospa ensi kesänä sitten...Materiaalia kyllä löytyisi ja hakkeelle olisi kyllä käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti kuule hake häviää meidänkin tontille, joten mikään turha kapine se ei tosiaankaan ole.

      Poista
  14. Minä teen samalla tavalla silppuan kaikki puutarhan jätteet ja käytän sanomalehtiä ,
    Taidankin otta osaa puutarha haasteeseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että helmikuun haasteessa ei vielä ollut kovin montaa osanottajaa.

      Poista
  15. Kerrassaan ihana postaus between hakettamisesta ja tietty Juuso kisusta:)) meilläkin haketin ahkerassa käytössä. Tuo ajatuksesi naapureiden yhteisestä hakettimesta saa mieleni hyväksi, kunpa taas oivallettaisiin ettei kaikkea tartte hankkia omaksi, kun käyttöaika monella vehkeellä on kuitenkin melko pieni.
    vähän on vielä näköjään osallistujia, itsekin mietin kuumeisesti mistä kirjoittaisin, onneksi on vielä vähän aikaa jäljellä

    VastaaPoista
  16. Tuo vempele on meilläkin käytössä.

    VastaaPoista
  17. Ihana postaus minunkin lempi aiheestani :)
    Sanomalehti on niin kätevä pihassa ja hakkeen kanssa aivan verraton :) Kotipihassa kannnattaa käyttää kaikki hyödyksi minkä voi, eipä tule niin paljon jätettä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!