Liljoista herukoihin

Lilium l. 'Tiger Babies'

 

Pionien lopettaessa kukintansa tulee hätä, tässäkö ne kaikki nyt olivat? Ei suinkaan, vielä riittää kukkijoita. Nyt näyttämölle astuvat värikkäät liljat. Tiikerililjoista ensimmäiseksi ehti 'Tiger Babies', joka on runsastunut kivasti. Tänä vuonna ne ovat aika korkeita ja kukat kookkaita. Nuput ovat selvästi vaaleanpunaisia, kukat avauduttuaan hennosti oranssinkeltaisen vaaleanpunaisia. Tai miten tuon värin kuvailisi? 

Perinteiset oranssit tiikerililjat ovat vielä nupulla. Samoin kerrotut tiikerinlilja Flore Plenot.

Lilium 'Spring Pink'

Spring Pink -liljan istutin neljä vuotta sitten. Samalla nimellä on myös kerrottua, enemmän vaaleanpunaista liljaa. Tämä omani on yksinkertainen, aavistuksen vaaleanpunainen. Terälehtien reunojen ohut viininpunainen raita on kuin hienoin siveltimenveto. Minusta tämä on tyylikkään kaunis lilja. Tämä on myös kestävä lilja. Se on lisääntynyt ja kukkii uskollisesti joka kesä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Lempililjoihini kuuluu ehdottomasti kermanvärinen tiikerililja Sweet Surrender. Olen istuttanut sitä useampaan paikkaan ihan vain siksi, että sitä katselee mielellään vaikka monta kertaa päivässä tai päivän kerrallaan. Nuokkuva kukka vaatii kuvaajalta notkeutta, jos haluaa saada ikuistettua kukan "kasvot" kokonaisuudessaan.

Lilium Asiatic Mix

Vuosien myötä on tullut istutettua monenvärisiä liljoja. Mix-pussukoiden sipuleista ei tiedä, mitä väriä niistä nousee. Toisinaan värit ovat ihan muuta, mitä pussin kuva lupaa. Tai väriyhdistelmät eivät välttämättä miellytä silmää. Tuntuu, että varhaisimmista liljoista parhaiten vuodesta toiseen kukkivat voimakkaan oranssit ja keltaiset liljat. Sisäänkäynnin Bermuda-penkkiä katsellessani kummastelen, olenko tosiaan istuttanut sellaisen määrän oransseja liljoja. Kukapa muu niitä olisi penkkini multaan käynyt kätkemässä?

Lilium 'Mapira'

Liljakukkoja löytyi heti, kun kirjopikarililjat nousivat. Ensimmäiset punatakkiset liljakukot nitistin kylmästi sormieni välissä. Vaatii hieman suunnitelmallisuutta metsästää liljakukkoja. Käsi kannattaa viedä kukkoa kohden alasuunnasta siten, ettei käden varjo osu liljakukkoon. Silloin se pudottautuu selälleen, eikä mustamahaista liljakukkoa sitten mullasta helposti löydä. 

Kokeilin puutarharyhmän vinkkiä suihkuttaa valkosipuliuutetta liljoille. Liljakukot kuulemma hakeutuvat liljoille niiden hajua seuraten. Valkosipuli sekoittaa ötököiden suunnistuksen, jolloin liljat säästyvät. Suihkutuskierroksia olisi kannattanut tehdä useammin. Jonkun verran olen löytänyt vioituksia, mutta vinkki toimi silti mielestäni aika hyvin.

Karviainen

Karviaiset eivät ole vielä aivan kypsiä. Niitä on kypsymässä kaksi pensaallista. Marjapensaamme kasvavat aurinkoisessa paikassa. Herukat kypsyivät, joten linnoittauduimme Pojan kanssa viikko sitten lauantaina marjapuskiin herukoita keräämään. Oksat notkuivat marjojen painosta. Osa oli jo niin kypsiä, että oli oltava tarkkana, etteivät varisseet maahan. Etenkin punaherukat ovat tänä vuonna kookkaita. Pienen osan pakastin rasioihin kokonaisina. Muut keitin mehuksi.

Kaksin poiminta sujui sutjakkaasti kuulumisia vaihdellen ja maailman asioista jutellen. Ukkokulta kävi välillä tekemässä väliaikatarkastuksia ja maistelemassa marjoja.

Tapaan leikata muutamia vanhempia oksia herukkapensaista marjojen keräämisen jälkeen. Nyt piti sateiden vuoksi odottaa pari päivää töihin päästäkseen. Kovin montaa oksaa en poistanut. Muutaman lamo-oksan poistin ja joitakin pitkiä oksia lyhensin, etteivät roiku marjojen painosta maassa. Lopuksi kaivoin pois marjapensasalueelle levittäytyneet nukkapähkämöt ja sinipiikkiputket. Vähensin myös kaikkialle rönsyileviä ahomansikoita. Viimeisenä kitkin rikkaruohot ja siistin kanttausurat.

Saman kohtelun sai kasvihuoneen sivussa kasvava valkoherukka ja sen istutusalue. Vauhtiin päästyäni olisin siivonnut muitakin alueita, mutta vaihteeksi alkoi satamaan. 

Perusteelliseen kitkemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Sitä kun huomaa siinä kitkiessä monia muitakin asioita, jotka tietenkin pitää juuri sillä hetkellä hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Haluan saada aina yhden kokonaisuuden kerralla tehtyä. En tykkää keskeneräisistä asioita. Jos taas ahmii liikaa tekemistä, onkin selkä jäykkänä ja totaalisesti uupunut olo. Mutta mieli hyvä. Varmaan olisi viisaampaa hoitaa kitkennät ja siistimiset pieninä annoksina.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kirjoitti jutussaan (Yksi teko hyönteisten hyväksi), kuinka myös puutarhan janoiset hyönteiset kannattaa ottaa huomioon. Puutarhassani on jalallinen lintujen juottoallas, jossa vesi ei pysy, vaan valuu saumoista pois. Joskus olen laittanut astian esimerkiksi perhosille, mutta muita hyönteisiä en ole älynnyt huomioida. Laitoin muutama kesä sitten kahdella eurolla ostamani peltisen astian alapihalle, marjapensaiden viereen. Siinäkään vesi ei pysynyt. 

Vein pari mattoa pesulaan ja samalla reissulla kävin Ikeassa etsimässä sopivaa astiaa. Löysinkin laakean, metallisen lautasen tai tarjottimen tai mikä lieneekään muutamalla eurolla. Laitoin sen syyshortensioiden läheisyyteen, tekemäni betonisen rapskulehtimaljan (maljassa ei vesi kauaa pysy) päälle. Minnan vinkistä laitoin astiaan myös pari kiveä, jotta ötökät eivät suotta huku.

Idea on niin kiva, että laitoin sitten toisenkin vesiastian marjapensaiden läheisyyteen. Paikka ei ehkä ole paras mahdollinen, joten astia varmaan vielä muuttaa toisaalle. Kaunis, vihreä, kasvikuvioinen astia on keraaminen. Se on muistettava hakea syksyllä pois, koska astia tuskin kestää halkeamatta pakkasta.

Rosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu

Sävelen ja neilikkaruusun kukinnan yltyessä, Sointu hidasti tahtiaan. Olihan se aloittanut paljon edellisiä aiemmin. Leikkasin Soinnusta kaikki kuihtuneet kukinnot pois. Siitä se kiitti aloittamalla kukkimisen uudelleen. Saman operaation tein teresanruusulle ja kohta pitäisi käydä operoimassa myös Sävel. Ei mene montaa päivää, kun uusia nuppuja ilmestyy näihin ruusuihin, jos niiden kuihtuneita kukintoja vain jaksaa ja muistaa leikata.

Hymenocallis - Lukinlilja

Vuosia sitten kevätmessuilta ostamani lukinliljat avasivat nuppunsa. Vaikka kukkavanoja oli useampi ja jokaisessa kolme nuppua, oli kukinta nopeasti ohi. Lukinliljan kukka on hauskan näköinen. Joku kimalainen on kanssani samaa mieltä. Se on kömpinyt lukinliljan kukan sisään.

Nostan lukinliljan sipulit syksyllä pois ruukusta samoihin aikoihin daalioiden kanssa. Säilytän sipuleita kellarissa. Keväällä istutan sipulit uuteen multaan. Viime vuonna laitoin sipulit liian aikaisin ruukkuun, jonka pidin pitkään kellarin lämmössä. Lilja nousi pintaan ja teki pari kukkavanaa pian ulostuonnin jälkeen. Tänä vuonna yritin olla viisaampi ja toin ruukun heti ulos, kun olin laittanut sipulit multaan. Sipulit saivat rauhassa herätä talviunestaan. Kukkivatkin sitten enemmän oikeaan aikaan, kuin vuosi sitten.

Kesäkukka Vaula

Kelloköynnöksissä on ensimmäiset nuput. Avautumista saa vielä odottaa. Keijunmekko on kukkinut jo pitkään. Ensimmäisen kerran ostin kesäkukaksi vaulan. Se olisi varmaan näyttävämpi amppelissa. On se ihan riittävän hieno kukkalaatikossakin peittäessään terassin kaidetta.

Kasvihuoneessa pöhisee

 

Kylläpäs aika rientää. Tuntuu, kuin olisin saanut kasvihuoneen ihan äskettäin. Vaan tämäpä onkin jo sen 7. kesä. Hyvin olemme tulleet 5,4 neliön kokoisen kennokasvarin kanssa juttuun. Se ei ole mikään pihan kaunein kapistus, mutta ajaa asiansa erinomaisesti. Kasvihuoneeseeni ei mahdu divaania, ei edes pienempää nojatuolia. Eikä sielllä millään kovin pitkään jaksaisi aurinkoisena päivänä ollakaan. Automaatin avaamasta ikkunasta ja selällään olevasta ovesta huolimatta lämpö nousee helposti yli +30 asteen, joskus enemmänkin. Tomaatit, kurkut ja paprikat kasvavat siellä sopivasti ja niitä varten kasvihuoneen halusinkin.

Tämä kevät taisi olla oikullisin kaikista kasvihuoneeni tähän astisista. Sahaavan lämpötilankin ehkä kasvit olisivat sietäneet, mutta alle +5 asteen painuneet yölämpötilat saivat puutarhurin huolestumaan monena iltana. Yleensä tomaattini ovat pärjänneet hyvin niille virittämäni tuplaharsoteltan suojissa. Tällä kertaa vedin terassilta pitkän sähköjohdon, jotta sain lämmittimen öisin puhaltamaan helpotusta paleleville tomaateille.

Itseäni saan syyttää toukokuun loppupäivinä kärsimästäni hermoja raastavasta jännityksestä. Tomaatit ja kurkut olisivat pärjänneet kellarissa rehottavasta kasvustaan huolimatta. Piti kuitenkin taas hosua ja kuskata ne kasvariin.

Tomaatti Sungold

 
Vuosi sitten talvea ei ollutkaan ja kevätkin tuli ajallaan. Yölämpötilojen kanssa ei ollut ongelmia, joten siirsin tomaattini kasvihuoneeseen silloin 18.5.20. Aluksi tuplaharsojen alle, jotka kuitenkin otin pian pois. Samalla menetelmällä oli tarkoitus edetä tänäkin keväänä.

Tomaatti Rosella

Tomaattini ovat esikasvaneet kellarissa kasvilampun valossa vankoiksi ja korkeiksi. Koulimisen jälkeen ne viettivät jonkin aikaa pienemmissä purkeissa, kunnes 13.4. siirsin kaikki tomaatit, kurkut ja paprikat niihin 30 litran istutusastioihin, joissa ne jatkavat eloaan kasvihuoneessakin. 

Tänä keväänä tympäännyin tomaattien ja kurkkujen venymiseen kellarissa. Riskillä päätin siirtää ne kasvihuoneeseen jo 11.5. Korkeiden kasvien siirtäminen yläpihalla sijaitsevasta kellarista alapihan kasvihuoneeseen vaatii hiukan taiteilua ja sitäkin enemmän varovaisuutta. Vaurioitta siitä selvittiin jälleen kerran. 

Tuplaharsoteltat olivat paikoillaan aivan viime päiviin saakka. Aamuisin kävin nostamassa harsot etupuolelta ylös, illalla alas. Otin harsot kokonaan pois vasta ti 1.6. Nyt yöt ovatkin selvästi lämmenneet ja päivisin pidän kasvihuoneen oveakin auki tuuletusta edistääkseni. 

Varsinkin tomaatit ovat tällä hetkellä kiemuraisia ja vinoja vähän joka suuntaan. Harsotelttojen vuoksi jouduin laittamaan astiat turhan lähelle toisiaan, jotta harsoja sulkiessani ja aukoessani en vahingoittaisi kasveja. Tiistaina vietin pitkän tovin järjestelemällä tomaatteja paremmin.

Tomaatteja on 8 eri lajiketta; Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow pearshaped, Sungold ja Bumble Bee. Varkaita olen poistanut säännöllisesti. Seuraavaksi ajattelin ottaa kustakin tomaatista pari alinta oksaa pois. Luin jostain, että näin tehden tomaatti käyttäisi enemmän voimaa itse hedelmän tuottamiseen. Lisäksi puskat saisivat paremmin valoa.

Olen monesti miettinyt, kuinka mukavaa olisi löytää paremmin kasvustoon sulautuvaa tukinarua. Kraudasta löysin tämmöisen vihreän narukerän, joka on muistaakseni Nelson Gardenin tuote. Muuten hyvä, mutta tämä tukinaru ei kestä ollenkaan kosteutta. Tavanomaiseen tapaan laitan tomaateille ja kurkuille tukinarun niiden tyveen kouliessani taimia isompiin ruukkuihin. Lähes jokainen naru on käytännössä maatunut poikki mullassa ollessaan. Pari kertaa olen pelästynyt löytäessäni tomaatin tai  kurkun pitkin pituuttaan. Onneksi  eivät ole menneet poikki. Olen joutunut laittamaan uudet narut lähes jokaiselle tomaatille ja kurkulle. Palaan takaisin aiemmin käyttämääni harmaanruskeaan juuttinaruun.

Tällä hetkellä kasvarissa on varsin väljää. Yleensä päädyn hyllyt ovat täynnä purkkeja ja purnukoita täynnä kasveja. Nyt siellä on vahvistumassa kaksi neljällä eurolla ostettua kärhöä sekä siemenistä itänyttä basilikaa, kiinansipulia ja timjamia.

Paprika Lompado tai Zazu

Kurkkuja on kasvamassa neljä kappaletta kolmea eri lajiketta: Cordoba, Baby F1 ja Sherpa. Paprikoista löytyy Snacking Purple, Lompardo, Koral ja Zazu. Kurkuista Sherpa on kypsyttänyt jo viisi kurkkua ja lisää on tulossa. Baby F1:ssä on pieniä raakileita ja Cordoba keskittyy toistaiseksi kukkimiseen.

Kesäkurpitsaa vihreänä ja keltaisena

Kesäkurpitsalaatikolta otin jo harsopeitteen pois, sillä lehdet kasvoivat jo kiinni harsoon. Kasteleminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse avata ja sulkea harsoviritelmiä.

Herneitä ja sipulia

Osa herneistä on itänyt huonosti, osa taas liiankin hyvin. Tyhjensin olemassa olevat hernepussit tähän laatikkoon. Ehkä itämättömät olivat liian vanhoja. Sipuleita jäi yli, kun kaikki eivät mahtuneet toiseen laatikkoon. Laitoin ne herneiden kaveriksi.

Kesäkukkia

Vähintään yhteen laatikkoon on aina kylvettävä kesäkukkia. Erilaisia kosmoskukkia ja kesämalvikkia sekä kuvaa lähinnä olevaan reunaan villiporkkana Daraa. Dara on itänyt hitaasti, mutta kyllä sekin sieltä tulee. Kellarissa esikasvatetuilta Daroilta otti aikansa päästä mullan pintaan. Sitten alkoikin tapahtua. Esikasvatetut istutin maahan, niistä onkin tullut muhkeita kasvustoja.

Mangoldi

Mangoldia kylvän joka kevät sekä sen käytettävyyden että ulkonäön vuoksi. Mangoldin punainen lehtiruoti ja varsi ovat kaunista katseltavaa ilta-auringossa.

Mangoldin kanssa samassa laatikossa kasvaa Curly Scarlet-lehtikaalia, pinaattia ja kahta erilaista salaattia sekä muutama esikasvatettu ruusukaali. Pinatti ja salaatit ovat itäneet tosi huonosti. Salaattia voi onneksi kylvää uudelleenkin.

Valkosipulit ja tavalliset sipulit

Ukkokullan syksyllä istuttamat valkosipulit nousivat hyvin keväällä. Jonkin aikaa pidin lavan päällä harsoa, mutta otin sen pois jo runsas viikko sitten. Sipulit olivat yltäneet harsoon saakka.

Kasvimaalla on kahdeksan laatikkoa. Yhteen kylvin kolmea erilaista porkkanaa ja kahta retiisiä. Kasvihuoneeseen huhtikuussa kylvetyt retiisit ovat kasvaneet ja tulleet jo syödyiksi.

Yhdessä laatikossa on parsaa, joiden lomaan laitoin muutaman samettikukan. Omaa parsaa on jo syöty. kaksi parsaa jätin kasvamaan, koska tykkään niiden tillimäisestä olomuodosta.

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Yhdessä laatikossa on kaksi pensasmustikkaa, joille ei oikein kunnon paikkaa puutarhasta ole löytynyt. Kaveriksi mustikat saivat viime kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilan antamaa mesimarjaa. Paahteinen paikka ei taida olla mesimarjallekaan paras mahdollinen paikka. Kauniisti kuitenkin kukkivat.

Tämän kuvan jälkeen perunanvarsille on jo tullut mittaa.

Perunaa kasvaa kahdessa isossa ruukussa ja porkkanaa yhdessä.

Ribes rubrum 'White Grape' - Valkoherukka

Herukoissa on ollut valtava määrä kukkia. Vaikka pörriäisiä ei ole liiemmin ollut näkyvissä, näyttää raakileita ainakin puna- ja valkoherukkaan tulleen.

Pitkään jatkunut koleus vaihtui hetkessä aurinkoisiin hellepäiviin. Vettä tuli toukokuussa yllin kyllin. Auringon kärventäessä kasvimaata, kosteudesta ei näy jälkeäkään. Kasvihuoneen nurkalla seisova 200 litran tynnyri tyhjenee äkkiä kastelukannuja sieltä täyttäessä ja senpä vuoksi tapaan vetää letkun alapihalle ja kastella lavakaulukset sillä. 

Malus domestica 'Huvitus'

Omenapuut olivat aivan täynnä kukkia. Saapa nähdä, tuleeko syksyllä hedelmiä. Ainakin puut tarjosivat kauneutta yllin kyllin. Huvitus jo lopettelee, mutta syysomena on edelleen kukassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Blogger aiheuttaa taas hampaiden kiristystä ja höyryä korvista. En pääse kommentoimaan muiden blogeja enkä vastaamaan omaan blogiin tulleisiin kommentteihin. Lähetin taas Bloggerille palautetta, johon ei yleensä kukaan vastaa. Heillä taitaa olla suora putki roskikseen.

Herukoiden kärsimys ja omenoiden onni

Puutarhassamme on jäljellä kolme isoa punaherukkapensasta, kaksi mustaherukkaa, yksi valkoherukka ja yksi viherherukka sekä kaksi karviaismarjapensasta. Kaksi isoa punaherukkaa kaivoin muutama vuosi sitten ylös, sillä halusin niiden tilalle, alapihan aurinkoisimmalle paikalle ruusupensaita. Kolme isoa, jäljelle jäänyttä herukkapensasta on tuottanut riittävästi, ellei vähän liikaakin marjaa.

Vanhat mustaherukat kärsivät äkämäpunkista ja ne on hävitetty jo aikaa sitten. Niiden tilalle istutin kaksi Pohjanjättiä, joiden tuotto pensaiden nuoren iän vuoksi on vielä pientä. Marjana Pohjanjätti on nimensä mukainen, pyöreä jättiläinen.

Mustaherukka Pohjanjätti (kuva kesältä 2017)

Valkoherukka on muutaman vuoden ikäinen ja nopeasti kookkaaksi kasvanut pensas. Marjat eivät ole kovin isokokoisia, mutta terttuja on aina paljon ja kukin terttu muodostuu isosta määrästä marjoja. Olen kuullut sanottavan, että valkoherukka olisi erityisen hienostuneen makuinen. Aika mieto minusta.

Tahvosen kasvattaman Viherherukan sain vuosi sitten Marketanpuiston bloggaajatapahtuman yhteydessä. Pensaana se on tietenkin vielä pieni, mutta kivasti siinä on jo marjoja.

Karviaispensaasta toisella on jo ikää, toinen on vuosia nuorempi. Kumpikin tuottaa mukavasti tummanpunaista marjaa, joista suurin osa napostellaan sellaisenaan parempiin suihin. Joskus olen tehnyt karviaishilloa ja -hyytelöä. Meillä ei kuitenkaan hilloille ole kovin paljon käyttöä, eikä kunnon hillokellaria joten koko marjamäärää on turha hilloksi laittaa. 

Punaherukat keitän yleensä mehuksi ja pakastan pienen määrän marjoja kokonaisena. Niin kiva kun pakastimesta on oman puutarhan tuotteita ottaakin, ei kahden ihmisen taloudessa ylenmäärin pakastemarjoja ja -mehuja tarvita. Osan punaherukkasadosta olen lahjoittanut sukulaisille ja tutuille, mutta kovin paljon sille ei ottajia ole. Kaikki haluaisivat mieluummin mustaherukkaa, jota taasen ei jaettavaksi ole.

Punaherukat raakileina toukokuussa

Keväällä marjapensaat kukkivat runsaasti ja olivat pian täynnä raakileita. Helteiden aikaan pensaiden vanhimmat ja marjaisimmat oksat alkoivat kellastuttaa lehtiä ja lopulta oksat kuivuivat pystyyn. Moista en ole aiemmin nähnyt, joten epäilin pensaisiin tulleen jonkun taudin tai tuhohyönteisen. 

Ötököitä ei löytynyt, mikä siis vaivana? Netti auttoi ongelman ratkaisussa. Syynä oli kuivuus. Nuoremmat oksat ovat edelleen hengissä, hyväkuntoisiakin ja osassa niistä on edelleen marjatkin tallessa. Uusia terveitä oksia on kasvussa eli kuivuus ei koko pensaita tappanut. Vanhimmat ja isokokoisimmat oksat olivat suurimman kurituksen kohteina.

Yleensä leikkaan syksyllä, marjojen keräämisen jälkeen marjapensaista joitakin vanhimpia oksia pois ja lyhennän liian pitkiä, maahan lamoavia oksia. Nyt tein poikkeuksen ja leikkasin kaikki pystyyn kuolleet oksat samantien. Ensin ajattelin, että jos vaikka marjat kypsyisivät kuihtuvissa oksissa keruukuntoon. Eivät kypsyneet, vaan kuivuivat ja kutistuvat ryppyisiksi. Ensi vuonna marjasato tuskin on kummoinen, sillä nuoret oksat eivät ole kovin tuottoisia. Jos tekevät marjoja laisinkaan. Hällä väliä. Pääasia, etteivät pensaat kokonaan kuivuneet pystyyn.

Omenapuut kukkivat runsaasti ja kauniisti. Se oli yllätys sikäli, että niin ne tekivät viime vuonnakin. Eivät siis omput pitäneet lepovuotta. Osa kukinnasta meni minulta ohi, koska olin silloin sairaalassa. Ukkokulta kuvasi kiltisti pyynnöstäni omenapuiden kukintaa.

Julkisuudessa esitettiin epäilys, olisiko riittävästi pörriäisiä liikenteessä ja ehtisivätkö ne pölyttää omenat. Meillä oli hurja pörinä heti aurinkoisten päivien koittaessa jokaisessa varhaisessa kukkijassakin. Enpä tiennyt, olivatko oikean sorttisia pölyttäjäpörriäisiä, mutta niin toivoin. 

Kun nyt katsoo omenapuiden lehtien lomassa kehittyviä raakileita, voi vain todeta pölyttäjien olleen ajoissa hereillä ja liikkeellä. Sadosta on tulossa erinomainen. Omenapuut tapaavat harjoittaa omatoimista harvennusta pudottamalla pikkuruisia raakileita maahan. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin ehtiä auttamaan omppupuita harvennuksessa, sillä joissakin tertuissa on jopa yli viisi omenaa. Muistan kuulleeni sellaisen ohjeen, että hedelmien koon ja laadun vuoksi kolme omenaa terttua kohden olisi maksimi. 

Omenapuiden kevätleikkaukset ovat meillä nykyisin aika vähäisiä. Alkuvuosina en huomannut ja osannut puita riittävästi leikata. Kun vihdoin heräsin siinä asiassa, puilla oli jo kokoa. Kokonaan en niiden muotoa enää pystynyt korjaamaan eli saamaan puita matalammiksi ja sateenvarjomaisemmiksi. Tein kuitenkin parhaani jaksottamalla tarvittavia leikkauksia useille vuosille.

Nyttemmin isommat leikkaukset ovat lähinnä oksa silloin, toinen tällöin. Sen sijaan vesiversoja kasvaa joka kesä. Osan niistä taittelen pois tuoreeltaan puiden lomassa liikkuessani. Enimmän osan leikkaan elokuussa. Loppukesän vesiversojen leikkaamisesta liikkuu erilaisia mielipiteitä. Moni asiantuntija suosii loppukesän leikkaamista. Olen kuullut väitteen, että loppukesän vesiversojen leikkaaminen vähentäisi tulevien vesiversojen kasvua. En ole tehnyt aiheen tiimoilta tutkimusta tai vertailua, mutta olen todennut menetelmän hyväksi. Isojen oksien leikkausta ei suositella tehtävän kesäaikaan.

Marja- ja omenapostauksen lopuksi pieni, mutta sitäkin painavampi kevennys. Meidän tontilla ei omasta takaa kiviä kovin montaa ole. Tieremppa on myllännyt ympäristöä ja ajoittain mylläys on tuonut esiin houkuttelevia kivenmurikoita. Joitakin niistä on ihan huomaamatta kulkeutunut meidän pihalle.

Yhtenä iltana seisoimme Ukkokullan kanssa tontin rajalla ja taisin siinä ääneen ihailla työmaan hiekkakasalla (yhdellä lukuisista) näkyvää pyöreää kivenmurikkaa. Pari päivää tämän jälkeen huomasin samaisen kiven ilmestyneen alapihalle. Tällaista on arjen rakkaus pitkässä parisuhteessa parhaimmillaan. Toivekivet pyörivät pihaan ajatuksen ja Ukkokullan voimalla.

Paeonia Jan van Leeuwen