Myrskyn jälkeen

Pitkään jatkuneeseen lämpimään syksyyn ehti jo niin tottua, että talvi painui unohduksiin. Esille kaivetut talvitamineet siirtyivät vähitellen taaemmas, kun päivästä toiseen pärjäsi kevyemmällä takilla ja jalkineilla.

Ilmastomuutos ei kuitenkaan ole niin paljon edennyt, että talvi olisi meidän leveyspiirillä kokonaan poistunut vuodenaika. Ääri-ilmiöt lisääntyvät, joten lunta meillä on jatkossakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän ja joskus sitten ei ollenkaan.

Lumipyry ke 20.11.2024

Saapuvaa lumimyräkkää on toitotettu jokaisessa mediassa kissan kokoisin kirjaimin. Ja tulihan se juuri niin voimakkaana, kuin pelättiin. Lunta pyrytti koko keskiviikon. Lunta pyrytti myös koko torstain. Perjantaina sää selkeni, pakkastakin -3℃.

Torstaina lumi oli märkää ja todella raskasta. Tein illalla kahden tunnin lumityöt. Silti olopiha jäi kolaamatta. Pimeässä oli hankala kolata, kun silmälasit olivat jatkuvasti räntäpisaroita täynnä. Takki, pipo ja hanskat niinikään litimärät. Suoraan naamalle pyryttänyt räntälumi valui kasvoja pitkin rinnuksille. Olihan kiva sää, totisesti. 

Kiersin keskiviikkoiltana ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Lumi oli tarttunut isoina paakkuina kasvien rungoille ja oksille. Kotitien takana olevasta metsästä kuului tömähdyksiä, raksahduksia ja risahduksia, kun sekä lumi että sen murtamat oksat tulivat vauhdilla alas.

Pihassa ruusupensaat ja angervot taipuvat ja nousevat. Niistä ei tarvitse olla huolissaan. Sen sijaan koristepuiden suhteen olin huolissani. Ja ihan syystä. Koristekirsikka Accoladestani oli murtunut iso oksa. Myös Köynnösnurkkauksen takana olevista syreeneistä kaksi isoa runkoa rötkötti naapurin aidan päällä. Ensin näytti, että lumi on vain taivuttanut ne notkolle. Tarkempi syynäys osoitti kummankin murtuneet melko alhaalta niin pahasti, että ne oli sahattava poikki. Kolmaskin runko oli hieman omituisessa asennossa. Se ei ollut vaurioitunut. Ainoastaan kahden katkenneen painosta taipunut ja nousi päästyään toisten ikeestä.

Perjantaivastaisena yönä sade oli muuttunut vedeksi. Se pudotti yhdessä tuulen kanssa lumet puista, joten toistaiseksi saatoin huokaista helpotuksesta puskieni puolesta.

Pilkoin sahatut syreenit vähän pienemmäksi ja kasasin ne puuvajan viereen odottamaan jatkokäsittelyä.

Lumitöitä riitti perjantaiksikin, mutta tällöin se oli kevyttä pakkaslunta. Vaikka kolaamista oli paljon, se sujui vikkelästi. Aura ei ollut torstai-illan jälkeen käynyt, joten sisäänkäynnistäkään ei tarvinnut jäisiä möhkäleitä kuskata sivummalle. Se tehtiin kaukoviisaina jo torstaina, jotta tarvittaessa pihasta pääsisi pois ilman helikopterikyytiä.

Kotikatu

Lumityöt eivät ole niitä keveimpiä, eikä hauskimpiakaan hommia. Kun ne on kuitenkin tehtävä, paras etsiä asiaan positiivinen näkökulma. Lunta siirrellessä kolan perässä tulee käveltyä mittava määrä askelia. Siinä saa koko kroppa monenlaista liikuntaa. Samalla tulee haukattua raitista ilmaa ja tarkkailtua luonnon ilmiöitä ja vaihdettua pikaisia kuulumisia ohikulkevien asukkaiden kanssa. Säähän liittyvistä asioista innostuvat introvertitkin ihmiset tarinoimaan.

Pikkutikka

Perjantaina oli itse asiassa aika kaunis talvipäivä. Aurinko näyttäytyi ihan kunnolla saaden hangen kimaltamaan. Täytin siemenautomaatit, jotta linnuille riittäisi syötävää. Pikkutikkakin vieraili pitkästä aikaa. En uskaltanut mennä kovin paljon lähemmäksi, joten kamerani zoom tuli venytettyä maksimiinsa.

Talvi on kaiketi nyt alkanut käytännössäkin. Tosin tulevan viikon alussa ennuste näyttäisi runsaita plusasteita eli litsislätsis-kelejä on odotettavissa.

Puutarhan viettäessä talvisiestaansa, voin hyvällä omallatunnolla uppoutua kirjojen pariin. Tänä syksynä etenkin kotimaisilta kirjailijoilta on tullut monia hyviä opuksia. Pajtim Statovcin ja Satu Rämön uutuudet olen jo lukenut. Muita kiinnostavia kirjoja odottaa hyllyssä vuoroaan. Ja kun ne on luettu, haen kirjastosta lisää. Kutimetkin suihkivat varsin ahkerasti.

Juhannussruusu

Viikonlopun jälkeen alkaa marraskuun viimeinen viikko. Sitten vuorossa onkin jo joulukuu. Ajatelkaa, joulun jälkeen on jo ryhdyttävä suunnittelemaan ensimmäisiä kylvöjä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Jäätyy päivä,
jäätyy maa.
Päivän kajo jo horisontin saa,
siihen pysähtyy ja kohta on jo pimeää.
Jäätyy yö,
jäätyy meri.
Uusi päivä sarastaa,
tullessaan tuo taas valon pimeään. 

 

Luminen järkytys

 
Tässä osoitteessa alkaa huumorintaju olla vähissä. Varauduin tälle tiistaille luvattuun lumisateeseen, mutta määrä yllätti ja meni totaalisesti yli ymmärryksen. Meidän pihalla lunta oli tiistaiaamuna yli 20 senttiä ja lisää luvattiin iltaan saakka. Asumme lähellä Nuuksiota, jonka mittausasemalla mitattiin lumensyvyydeksi 28 cm.

YLEn meteorologi Matti Huutosen mukaan vastaavaa koetaan muutaman kerran vuosisadassa. "– Voidaan puhua poikkeuksellisesta kelistä. Tällainen vallitsee noin kerran 30 vuodessa tai harvemmin, Huutonen sanoo." Edellisen kerran lunta satoi yhtä runsaasti esimerkiksi Helsingissä vuonna 1972. (Lähde: YLE).

Pihasta ei ollut toivoakaan päästä mihinkään kasvattamatta siipiä selkäänsä. Aura saapui kotikadulle puolen päivän aikaan, mitä pidin positiivisena asiana. Ajattelin, että urakoitsija on jo vaihtanut auransa harjaan ja lähettänyt ylimääräiset kausityöntekijät rasvaamaan halleihin kesäsäilöön laitettuja lumikoneita. 

Aurakuski oli jopa poikkeuksellisen hövelillä tuulella, sillä meidän kohdalla hän pysähtyi kertomaan suhaavansa jalkakäytävää useamman kerran ja aukaisevansa lopuksi tonttiliittymät auratusta lumesta. Kuten sitten tekikin.

Putsasimme talon ympäri kolan menevät kulkuväylät. Ja tietenkin sisäänkäynnin sekä varaparkkipaikan, koska kadulla ei ole nyt tippaakaan tilaa mahdollisille vieraspysäköijille. Lumen kolaamista helpotti mahdollisuus työntää se ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Rohkenen uskoa ja toivoa, ettei lunta enää enempää tule. Ainakaan tällaisia määriä. Ei siis tarvitse varautua jättämään tilaa seuraaville lumille.

En myöskään halunnut kolata lunta istutusalueille, joissa tiedän olevan piippoja hyvässä kasvuvauhdissa. Nyt kaikki on tietenkin sataneen lumen painamina maassa littanoina, mutta juuri siksi varoin saapastelemasta istutusalueilla. Jos ja kun tämä kaikki lumi sulaa pois ja kasvit mahtuvat taas suoristamaan selkänsä.

Kävin pudottamassa lumet kasvihuoneen  katolta. Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat muovilaatikoissa tuplaharson alla kasvihuoneessa. Näyttivät voivan ihan hyvin. Mittarin mukaan kasvarissa on alimmillaan ollut -4.9 ℃, enimmillään +4℃. Runsas viikko sitten vein kasvariin kukkalaatikot, joihin kylvin retiisiä. Vielä ei näy viherrystä, jota en tosin odottanutkaan. 

Tällä kertaa en jäänyt kasvarin edustalle istumaan ja nautiskelemaan luonnon äänistä. Olisi tullut vilu takamukseen lumisella tuolilla kyyhöttäessä.

Tiistaiaamuna pikkupuutarhan marjakuusen alla kyyhötti sepelkyyhky. Lukuisa joukko mustarastaita vipelsi pitkin hankea. Osa kävi ikkunalaudallakin kurkkimassa, mihin heitä ruokkinut nainen oikein on kadonnut. Ostosiemenet on kaikki syötetty linnuille. Kauppaan en lähde kesärenkailla lisää hakemaan. 

Sunnuntaina murskasin pähkinöitä ja ripottelin niitä suoraan maahan, jossa useampi punarinta kävi ruokaa nokkimassa. Nyt luin uutisista, että punarintoja on löytynyt kuolleina. Uutisessa kehottettiin vaikkapa murskaamaan talipalloja ja laittamaan murska maahan. Monet muuttolinnut eivät osaa käydä ruokinta-automaateilla. Otin viimeisestä marjakuuseen ripustamastani talipötköstä puolet, pilkoin sen ja heitin maahan pikkulinnuille. Paikalle ilmestyi oitis useampi mustarastas. Punarintoja sen sijaan ei näy. 

Linnunruokaa ei suositella laitettavan maahan jyrsijöiden vuoksi. Normaalisti laitan siemeniä vain ruokinta-automaatteihin ja talipötköjä niitä varten hankkimiini metallisiin oksille ripustettaviin telineisiin. Nyt muuttolintuja on tullut runsaasti ja niiden selviytyminen tästä takatalvesta surettaa. En usko, että jyrsijäongelma syntyisi tällaisen yksittäisen toimenpiteen seurauksena. Pikkulinnut ovat puutarhan kannalta hyödyllisiä ja puutarhaihmisen ystäviä. Yritetään auttaa niitä selviytymään tästä takatalvesta.

Kaikki kevätpiipot ovat jossain lumen alla. Päästäkseni alapihalle, putsasin portailta ylimmät lumet. Portaiden väleihin kasvaneista kevätkirjotähdistä yhden terälehtien sineä oli hivenen näkyvissä. Siinä muistutus väreistä, joista muutama päivä sitten pääsimme jo aika kivasti maistiaisia saamaan. 

Kunhan tämän kaaoksen tuoma lumi sulaa, saamme aloittaa kevään piippojahdin uudelleen. Toivottavasti kasvit eivät ole saaneet pahoja vaurioita. Eivät ne, jotka ovat jo nousseet, eivätkä mullassa nousua odottavat.

Ilmastomuutos tarkoittaa ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Kaiketi tämä poikkeuksellinen kylmyys ja runsas lumisade vuodenaikaan nähden on yksi sellainen. Kunpa lähes kolmen tunnin lumityöt viikko ennen vappua jäisivät ainutlaatuiseksi ja toistumattomaksi muistoksi.

Naapurin Mamis, ahkera puutarhakissamme, oli kahlannut pation lumihangen läpi terassillemme tassujaan kuivattamaan. Se tuijotti minua intensiivisesti tähdätessäni sitä kameran objektiivilla läpi ikkunan. Taitaa Mamistakin ottaa pattiin upottava ja kylmä lumi.

Alapihalla kahlatessani törmäsin yhteen kolmesta koristekissasta. Siellä se vartioi selkäänsä köyristäen marjapensaita, jotta linnut eivät tulisi syömään kypsyviä marjoja. No, taitaa vielä mennä tovi jos toinenkin marjojen kypsymistä odotellessa.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näköpiirissä on paluu keväisiin tunnelmiin. Vappuviikolle on luvassa mukavan lämpimiä päiviä. Öisin mittari painuu vähintäänkin lähelle nollaa, mutta päivälämpötila laittaa lumet sulamaan. Jos meteorologit menevät vääntämään nämä toiveikkaat lukemat jälleen kerran takatalvisiin miinuksiin ja yhä uusiin lumisateisiin, ehdotan heille muuttoa sinne missä pippuri kasvaa. Meidän pihalla pippuri ei todellakaan kasva.

Juoru (kirjo-, purppura- tms.)

Hiukan helpotti tämä luminen marmatus. Vähemmän valkoisia maisemia odottaen toivotan kaikille keväisempiä tunnelmia!

PS. En vienyt lumikolaa ja -lapioita kellariin, josta jouduin ne tänä aamuna hakemaan. Jätin ne varaston seinustalle. Olkoon siinä pelotteena jokaiselle lumipilvelle, joka vähänkin yrittää lähestyä lastillaan meidän pihaa.

Lunta vaikka toisille jakaa

 
Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.

Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.

Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi. 

Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.

Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna.

Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.

Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa. 

Helikopterikenttä 6.1.2024

Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.

Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri.

Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme. 

Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.

Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.

Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun  kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.

Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024

Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.

Kompostorit 16.1.2024

Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.

Puistopäädyn peuransyömät tuijat

Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.

Jänisten moottoritie 16.1.2024

Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.

Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?

Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.

Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. 

Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.

Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.

Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!

Paluu arkeen

Koristeomena Musta Rudolf

Niin mukavaa kuin kaikenlainen juhliminen onkin, arkinen elämä sopii minulle parhaiten. Joulu tuli ja meni, samoin käy uudenvuoden. Tapani mukaan mitoitin joulupöydän antimet turhankin ylenpalttisesti, mitään ei sentään ole mennyt hukkaan. Eipä ole tarvinnut käydä ruokakaupassa hakemassa täydennystä kaappeihin, kun ylijääneitä ruokia on voinut tuunata uuteen uskoon. Kalaruoat tekivät hyvin kauppansa jo joulupöydässä. Kalkkuna taipuu hyvin kiusaukseksi.

Marjakuusi lauantaiaamuna 30.12.23

Lumitöitä on riittänyt kyllästymiseen saakka. Lauantaiaamuna 30.12. ikkunasta ulos vilkaisu kertoi, mitä aamupalan jälkeen on ohjelmassa. Lumitöitä tietenkin. Perjantaina satoi koko päivän märkää lunta, jota käytiin kolaamassa useampaan kertaan. Lumisade jatkui läpi yön ja kinokset senkun kasvoivat.

Pihalle mentyäni, kävin ensi töikseni ravistamassa etupihan marjakuusesta suurimmat lumimöykyt. Marjakuusi on taipuisa ja kestää hyvin painavaakin lumitaakkaa. Luvassa oli reilusti kiristyvää pakkasta, jonka vuoksi katsoin parhaaksi vapauttaa marjakuusen suuremmasta massasta. Pihan lumitöiden jälkeen kiersin vielä puutarhan muutkin puut putsaamassa, ettei niistä lohkeaisi isompia oksia. Samoin putsasin kasvihuoneen päältä lumet. 

Pihan lumitöihin upposi yli kolme tuntia. Loppusuoran jo häämöttäessä aura tuli vihdoin hoitamaan kotitien ja jalkakäytävän. Tuttuun tapaan se lykkäsi sisäänkäyntiin lumivallin, joka oli tietenkin kolattava, jotta pihalta pääsee tarvittaessa autollakin pois. Urakan jälkeen kroppa on loppupäivän hitusen jäykkänä.

Lähijärvelle nousi tapaninpäivänä usvaa.

Joulukiireiden ja toistuvien lumitöiden vuoksi kävelylenkit ovat jääneet vähiin. Tapaninpäivänä lähdimme Ukkokullan kanssa ns. järvilenkille eli kiersimme kahden lähijärven rantojen kautta. Samalla tarkastin, näkyisikö puroalueella koskikaraa, mutta eipä näkynyt.

Jälkimmäisen järven rannalle saapuessamme nousi usva, jolloin näkyvyys kapeni merkittävästi. Järveltä kuului pörinää, joka osoittautui ilmeisesti latua järvelle tekeväksi mönkkäriksi. Vempain veti perässään isokokoista pulkkaa, jonka kyydissä oli muutama lapsi. Rannan tuntumassa tekemänsä käännöksen ajaksi lapset komennettiin pois pulkasta.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 27.12.23

Aurinko ei ole kovin paljon meitä hellinyt. Keskiviikkona molluska kuitenkin ilmaantui taivaanrannalle ja lähetti muutamia kultaavia säteitään ennen laskuaan. Mikä lie laiskuuskohtaus minuun iski, kun tyydyin ikuistamaan näkymän työhuoneen ikkunasta. Hetken pähkäilin, pukisinko vaatteet päälle ja menisin kameran kanssa ulos. En sitten mennyt.

Pyykkinarulla roikkuu parhaillaankin vähän erilaisia "vaatteita". Luontoäiti leikittelee materiaaleilla ja muodoilla. Tällä kertaa t-paidan ja verkkareiden sijasta narulla keinuu luminen sydän.

Vihreä väri on näinä aikoina harvinainen löytö pihassa ja puutarhassa. Puuvajan huopakaton reunassa sammal sentään ilahdutti ennen viimeisintä lumimyräkkää. Nyt tämä sammaltähtien kerääntymä on jäänyt lumen alle, mutta sieltä se taas seuraavien plussakelien ansiosta paljastuu.

Runsas vuorokausi vuoden vaihtumiseen. Ehdin hyvin inventoida siemenvarastoni ja päivittää menneen vuoden aikana lukemani kirjat. Näin kaikki taas alkaa uudelleen alusta. Vaan ei täysin alusta, kun takana on jo useamman vuoden harjoittelu. Eli tavallaan jatketaan siitä, mihin jossain vaiheessa on pysähdytty.

Täyttä arkea eteenpäin - kunhan nämä viimeiset pyhät on juhlittu. Tulkaa mukaan!

Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.

Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.

Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022

 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.

Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.

 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.

Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.

 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!