Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Mihin nämä päivät oikein menevät?

Ukkonen lähestyy 11.7.

 

Hetki sitten oli kesäkuu ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Päivät kuluvat vauhdilla, vaikka mielestäni kalenterissa ei mitään ihmeellistä ole. Tekemisiä säätelee jonkun verran sää, sillä ihan kaikkea ei ainakaan pihassa voi säällä kuin säällä tehdä. Viime lauantaina ukkonen melskasi runsaan tunnin verran, mutta vettä satoi varsin maltillisesti. Sunnuntaina ukkonen kumusi kaukana, eikä luvattu kaatosade tullut meille lainkaan. Varsinais-Suomessa sen sijaan oli satanut valtavasti.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Daaliat ovat alkaneet avata nuppujaan. Yllä olevan 'Creme de Cassiksen' terälehtien viininpunainen reunustus on niin hieno. Ensimmäisen kukan seuraksi on pian avautumassa uusia nuppuja.

Dahlia 'Night Butterfly'

'Night Butterfly' on kukkinut jo jonkin aikaa. Tämä on viime kesän ostos. Toisessa ruukussa kasvaa 'Miss Mary', jonka kukka on kuvan perusteella likitulkoon samanlainen kuin 'Night Butterflyn'. Mikä lie älyvapaa ostoskohtaus minuun on iskenyt, kun sellaisen daalian olen kaupasta kotiin kantanut? Jospa tämä daalia yllättäisi minut avaamalla nupustaan täysin kuvaa vastaamattoman kukan. Jokusen päivän joudun vielä odottamaan ja jännittämään.

Kotilo tekemässä kallionauhuksesta pitsimallista.

Tänä kesänä on satanut aika runsaasti. Ei kuitenkaan siinä mielessä harmillisesti, kun välissä on ollut sopivasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. No, olihan tässä pari viikkoa sitten +9 asteen pilvisiäkin aamuja. Silloin ei ihan kesäiseltä tuntunut.

Kostea kesä on saanut kotilot kömpimään koloistaan. Kasvien rehevyys suo nilviäisille hyviä piilopaikkoja. Kerään kotiloita purkkiin, mutta erityisiä metsästysretkiä en niiden suhteen ole tehnyt. Yhtään kasvia en ole kotiloiden vuoksi menettänyt. Joistakin kasveista ne tykkäävät toisia enemmän. Vuorenkilpien alla kotilot tykkäävät lymyillä, jonka vuoksi olen systemaattisesti vähentänyt vuorenkilpien määrää. Kallionauhus on kotiloiden mielikasvi. Sen lehdet ovat joka vuosi pitsimalliset. 

Ripottelin viime viikolla ferramolia kotiloiden suosimiin paikkoihin. Luulin kellarissa olevan vielä puoli säkillistä lisää, mutta eipä ollutkaan. On siis suunnattava rautakauppaan ostoksille. 10 litran säkillinen tulee edullisemmaksi kuin pienen laatikoiden ostaminen. 

Siivekäs ikkunalasissa sisältä kuvattuna.

Tämä kesä tuntuu olevan kaikenlaisten ötököiden suosiossa. Lintu- ja perhoskirjan lisäksi tulee aktiivisesti selailtua netin ötökkösivustoja. Karviaisiin ilmestyi karviaispistiäisiä, jotka söivät joitakin oksia lehdettömiksi. Kyseisissä oksissa olleet marjat kuivuivat pilalle. Sama ötökkä ei kaihda myöskään herukkapensaita. Marjoja on onneksi oksat notkuen, joten satoa jää meillekin. Karviaiset eivät ole vielä edes kypsiä. Aurinkoisessa paikassa kasvavista punaherukoista osan jo keräsin ja mehustin.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on joka kesä aina yhtä suosittu siivekkäiden lentotukikohta. Välillä pörriäisiä on yhdessä kukassa tungokseksi saakka. Osa siivekkäistä on ilmeisesti vuokrannut kukasta itselleen airbnb-kämpän useammaksi päiväksi. Näyttävät torkkuvan ympäri vuorokauden omalla terassillaan. 

Papaver somniferum - Pioniunikko

Pioniunikot alkavat availla nuppujaan. Pioniunikot ovat hauskoja kasveja, kun ne siementävät ahkerasti ja jatkavat eloaan tulevina kesinä. Kylvin toista kesää peräkkäin pioniunikoita ja kehäkukkia Majalispenkkiin, josta vuosi sitten kaivettiin metsäruusu pois. Tarkoitus oli pitää alue kesäkukilla muutaman vuoden, jotta näkisin, nouseeko ruusu vielä jostain kolosta. Nyt paikka näyttää hissukseen saavan vakituisia asukkaita, mutta olkoon se vielä tämän kesän etupäässä pioniunikoiden valtakuntaa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kävin juuri lukemassa Saaripalstan Sailan ruusupostausta. Mitä ihania herkkuja siellä olikaan kuva toisensa perään. Omassa puutarhassa ruusut eivät tänä kesänä ole parhaimmillaan. Niissä on ollut hurja määrä kirvoja, mikä ei sinänsä ole kukkimista haitannut. Ruusut eivät tykkää sateesta. Hienot terälehdet pilaantuvat kosteissa olosuhteissa nopeasti.

Kirjoapteekkarinruusu on kyllä kukkinut runsaana, mutta en ole ehdinyt saada kuvaa ehjästä kukasta. Tämä yksittäinen Mundi nojasi koristeomenapuun runkoon ollen siinä sopivasti sateelta suojassa. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Pensasruusut Sävelen, Soinnun ja neilikkaruusun leikkasin keväällä mataliksi. Niin teen muutaman vuoden välein. Näin saan pensaat pysymään kohtuukokoisina ja kauniimman muotoisina. Minusta pensaat myös kukkivat runsaina eli kukkiminen ei suinkaan leikkaamisella vaarannu. Päinvastoin.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Moni kummastelee, mikä aiheuttaa ruusujen ruskettumisen kesäisin. Syitä voi olla muitakin, mutta ruusuetanainen on yleinen syy ruskeisiin lehtiin. Meillä etenkin juhannusruusu on monena kesänä joutunut ruusuetanaisen uhriksi. Tänä vuonna muutama muukin ruusu on varsin ankean näköinen. En ole ehtinyt enkä jaksanut ryhtyä torjuntahommiin. Kävelen ohi ja katselen jotain muuta kaunista. Juhannusruusu ehtii kasvattaa uusia vihreitä lehtiä, kuten yllä olevassa kuvassakin jo näkyy. Seuraavana kesänä näky saattaa olla aivan erilainen eli ruusuetanaisen tuhoja ei ole. Tai sitten on. Sen näkee sitten.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Jotta postaus ei painottuisi liikaa kesän negatiivisiin asioihin, nostan esille yhden kehuja ansaitseva kasvin ja se on koreaköynnöskuusama. Tämä on ihan uskomattoman ahkera ja pitkäaikainen kukkija. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Ja kaikin puolin helppo kasvi myös. Keväällä leikkasin jonkin verran talvella kuivuneita oksia pois. Lähinnä oksien latvoja. Kokonaisia pitkiä versoja ei ollut kuivunut ja kuollut. Köynnös luikertelee itsekseen raudoitusverkosta tehdyssä tuessaan. Tuki on hyvä olla korkea, sillä köynnökselle tulee mittaa yläsuunnassa reilusti. Leveyttäkin köynnös kasvattaa kesän myötä.

Koreaköynnöskuusama kukkii pitkälle syksyyn. Ihan pakkasiin saakka. Siitä on iloa koko pitkäksi kesäkaudeksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tällä viikolla olen viettänyt tunnin jos toisenkin lapionvarressa. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valtavan määrän kasveja. Auton takapaksi ja takapenkkien välit olivat kotimatkalla pullollaan jakotaimia ja juurakoita. Hellepäivät eivät ole parasta mahdollista istutusaikaa, mutta viikonlopuksi luvatut vesisateet innoittivat laittamaan kasvit maahan. Ja tietenkin myös kasvien kannalta on parempi saada ne multaan mahdollisimman pian.

Juurakoita autosta pihalle kuskatessani totesin kadottaneeni lähes täysin kasvien nimet. Pioneja, iriksiä, pikkusydäntä, soikkoratamoa. Joo, mutta joku taisi kyllä unohtua. Nyt en ole varma, miten merkitsen istuttamani uutuudet kasviluetteloihini. Hällä väliä. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa päänsärkyä. Kasvit on nyt kaikki maassa ja kasteltuina. Onneksi niin, sillä lauantain sade ei luvatun runsaana meille näytä tulevan. Sunnuntaina kylläkin. Hyvä niin.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Ajattelin lauantaina imuroida kodin, kun ulkona sataa. No, kun ei sadakaan, menenkin leikkaamaan nurmikon. Ja siivoan sitten sunnuntaina. Nukun yön yli ja katson sitten, mikä on marssijärjetys.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille! Ja sopivasti aurinkoa ja sadetta itse kullekin. 

Pionit houkuttelivat sateita

Pioni 'Coral Charm'

 

Pioneilla on pettämätön taito kutsua sateet paikalle juuri silloin, kun kukinta näyttäisi olevan parhaimmillaan. Pihani kauneimmaksi pioniksi nimeämäni 'Coral Charm' ehti kukkia näyttävästi sopivasti ennen pahimpia sateita. 

Tosin sen kuvaaminen jäi vähäiseksi, kun en viitsinyt ulkoiluttaa kameraa sateen piestessä puutarhaa. 'Coral Charm'illa on ihastuttava tapa vaihtaa terälehtien väriä kukinnan edistyessä. Alun korallinpuna vaihtuu vaalean keltaisen kautta lähes valkoiseksi.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Vaaleanpunainen hörsylämekko 'Sarah Bernhardt' on pihani vanhimpia pioneja. Tänä vuonna kaikki pionit kasvattivat pitkääkin pidemmän varren, jonka tukemisessa jopa vuosi sitten Latviasta hankkimani tuet osoittautuivat liian mataliksi. Painavia kukkia on hankala tukea, enkä siihen hommaan sitten ehtinytkään.

Pioni 'Karl Rosenfeld', takana 'Sarah Bernhardt'

Sarahilla näytti olleen vispilänkauppaa Karlin kanssa. Kovasti nojailivat toinen toisiinsa. Halailusta oli pelkästään hyötyä, kun tällä tavoin pysyivät paremmin pystyssä aivan siihen saakka, kunnes sunnuntain toistuvat kaatosateet väsyttivät pariskunnan.

Pioni 'Festiva Maxima'

Valkoinen 'Festiva Maximakin' pärjäsi yllättävän hyvin sateiden keskellä. Se aloittikin kukintansa ensimmäisten joukossa, joten näyttävin kukinta oli jo ohi pahimpien sateiden yllättäessä.

'Nilan Pioni'

Samoin 'Nilan Pionit' luopuivat terälehdistään sovinnolla jo viikolla. Välttyivät siten sopivasti sunnuntain hakkaavilta sadekuuroilta.

Pioni 'Immaculee'

'Immaculeen' siirsin kesällä 2023 Kurgaanista Kiemurapenkkiin. Kurgaanissa se kasvoi niin korkeaksi, että kukat avautuivat riippahernepuun lehvistön sisälle. Riippahernepuuta tämä ei näyttänyt haittaavan, mutta minusta on mukavampi ihailla kauniita kukkiani tunkematta itsekin päätä pensaaseen. Siitä siis muutto muualle. 'Immaculeen' kotiutumiseen menikin sitten sen verran aikaa, että kukki uudessa paikassa vasta nyt. Kuvaaminen ei mennyt ihan toiveiden mukaan, sillä tämän kuvan jälkeen näinkin kyseisen pionin terälehdet pudottaneena.

Ostettu 'Elsa Sass'ina

Tämän nätin pionin ostin kuvan perusteella saksalaisesta Liiteristä. Lapussa väitetään pionin olevan 'Elsa Sass', mistä en ole ihan varma. Tykkään kyllä tämän pionin ulkomuodosta, joten olkoo Elsa tai joku muu.

Pioni 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Kotipihalle päästyään se seikkaili pari kesää, kunnes istutin sen Kurgaaniin. Siinä se on viihtynyt ja runsastunut mukavasti. Tämä pioni saa katsojan eli minut aina hyvälle mielelle. Paistettua kanamunaahan se muistuttaa. Elegantin ulkomuotonsa puolesta se ansaitsee paikkansa puutarhassani.

Ostettu 'Bowl of Beauty'na

Ruusupenkin pionit saavat minut tänä kesänä hämilleni. Tämän olen nimittäin ostanut ja istuttanut 'Bowl of Beautyna'. Siltä se on aiempina kesinä näyttänytkin, mutta nyt kaikkien kukkien keskustan tavallisesti vaalean kerman värinen hörsylä onkin aika lailla keltainen. Kukki kyllä runsaana - ja tavattoman korkeana. Pysyi kuitenkin erinomaisen hyvin pystyssä, vaikka tuki ei ollut paras mahdollinen.

Pioni 'Bartzella'

Keltainen 'Bartzella' tuli hankittua 2017, kun sellaisen kaupassa näin. Tuolloin olin pahasti "pitää-saada-uusia-pioneja" -tartunnan kourissa. Tämän kanssa taisi mennä pari kolme vuotta ennen sen ensimmäistä kukintaa. Vauhtiin päästyään se onkin kukkinut useamman nupun voimin. Tänä vuonna jäädään kahteen kukkaan.

Pioni 'Alexander Fleming' - epäilen tätäkin nimeä.

Tämä Aleksanteri ja seuraavan kuvan Emile kuuluvat jälleen saksalaisen Liiterin "arvaa-mitä-juurakosta-kasvaa" -ostoksiin. Ihan nättihän tuo on, vaikka ei korvaansa lotkauttaisi kasvilapun nimellä häntä puhutellessani. 

Pioni 'Mme Emile Debatene' - ei taida olla.

Emilen väristä en ole aivan varma, tykkäänkö vaiko en. Kuvassa se näytti selvästi vaaleammalta. Ilman muuta minulla on mielivärini ja värit, joita en varta vasten kaupasta kotiin kantaisi. Vaan kun jonkun kasvin olen puutarhaan istuttanut, se yleensä löytää paikkansa niin mullassa kuin mielessänikin. Saakoon mahdollisuutensa.

Ukkospilvet 3.7.

 
Sateita on totisesti riittänyt lähes joka päivälle. Tiettyyn rajaan saakka puutarhaihminen voi suunnitella tekemisensä sään mukaan. Vaan jos vettä tulee harva se päivä, alkaa pihatyöt kasaantua. Säiden parantumista odotellessa ei kotiakaan jaksa loputtomiin imuroida tai harjoittaa ylenpalttisesti pyykkihuoltoa. 

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Lauantaina katsoin sääkarttaa. Lähestyviä pilviä uhmaten käynnistin ruohonleikkurin. Pilvet alkoivat pudottaa lastiaan, mutta juuri silloin olin ehtinyt hedelmätarhaan, jossa omenapuiden runsas lehvästö suojasi minua kastumiselta. Kun vettä ei satanut aivan hillittömästi, päätin jatkaa työtäni. Se kannatti, sillä sade loppui lyhyeen. Sain tehtyä runsaan tunnin leikkuu-urakan ja päälle vielä trimmasin kanttausurat. Kylläpä olin itseeni tyytyväinen katsellessani hoidettua pihaa.

3.7. pilvien määrä vaihteli tunnista toiseen

 

Kylän yli seilaavat pilvet ovat tuoneet mukanaan myös ukkosia. Ei mitään sensaatiomaisen suuria myräköitä, mutta sopivasti on paukutellut ja salamoita leiskunut. Ja sitä vettä on satanut; hissukseen, kovempaa ja sitäkin useammin kuin saavista kaatamalla. Eipä ole tarvinnut murehtia puutarhan kastelemisesta. Kerran näinkin. Johan tässä on ollut useampi kesä, jolloin kasvit ovat joutuneet kärvistelemään pitkiä kuivuusjaksoja. 

Seuraava heinäkuinen homma onkin jo alulla. Nimittäin omenapuiden vesiversojen leikkaaminen, joka on hyvä tehdä näin heinäkuussa. Kuiva sää olisi ollut parempi niin omenapuiden kuin leikkaajankin kannalta, mutta nyt on pakko huomioida oman ajankäytön suunnittelu ja sääennusteet.

Etualan Huvituksen ilme keveni, kun tihkusateesta huolimatta kiipeilin tikkailla oksasaksien kanssa. Siivosin leikkuujätteen pois ja jätin tikkaat odottamaan kolmen muun puun työstämistä. Valkeakuulaassa ei ole kovin paljon vesiversoja. Sen sijaan syysomenassa ja punakanelissa kylläkin. Huvitus on yleensä näistä työläin. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 
Isän uurna on laskettu hautaan. Perunkirjoitusprosessikin on edennyt hyvin. Sunnuntaina vietettiin sukulaistytön rippijuhlia. Tälle kesälle osuu tavallista enemmän merkkipäiviä. Muutenkin lähipiirissä on monia synttäreitään ja nimipäiviään kesäkuukaisina viettäviä. 

Niin mukava kuin läheisten kesken onkin kahvitella, tuntuu hyvältä palata oman kodin rauhaan, vaihtaa juhlatamineet arkisempiin vermeisiin ja mennä kiertämään ja nyppimään puutarhaan. Siellä ajatukset tasaantuvat ja mieli rauhoittuu.

Aurinkoa heinäkuuhunne! 

Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!